 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
EY:n oikeusjärjestelmä yhä selkiytymätön
EY:n oikeus on oma, vielä osittain selkiytymätön järjestelmänsä, jonka yhteensovittaminen kansallisen oikeuden kanssa aiheuttaa joskus ongelmia. Näin toteaa oikeustieteen lisensiaatti Tuomas Ojanen, joka väitteli keskiviikkona EY:n oikeuden soveltamisesta.Ojasen mukaan EY:n oikeuden soveltaminen vaatisi kansallisten perinteiden mukaisen oikeusajattelun korvaamista yleiseurooppalaisella, jotta oikeus toteutuisi samalla tavalla kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Tätä lainsoveltamistapaa ei ole määritelty missään perustamissopimuksessa tai direktiivissä. Se on rakentunut EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisuilla. Esimerkiksi tapauksessa Van Gend en Loos vuonna 1963 EY:n tuomioistuin totesi, että EY:n oikeus muodostaa uuden oikeusjärjestelmän, jolle jäsenvaltiot ovat luovuttaneet suvereeneja oikeuksiaan. Myöhemmin tuomioistuin linjasi, että ristiriitatilanteessa EY:n oikeuden tulee mennä kaiken kansallisen oikeuden edelle, vaikka kyseessä olisi perustuslain tasoinen normi. Viime vuosina EY:n tuomioistuin on laajentanut EY-oikeuden piiriä päätöksillä, jotka edellyttävät kansallisilta tuomioistuimilta ja jäsenvaltioita EY-oikeuden noudattamista. Yksittäiset kansalaiset tai yritykset ovat menestyksellisesti vaatineet korvauksia jäsenvaltioilta, kun on todettu, etteivät ne ole noudattaneet EY:n oikeutta, esimerkiksi panemalla direktiivejä toimeen puutteellisesti.
Kaikki maat eivät hyväksyNäkemystä EY-oikeuden hallitsevasta asemasta ei ole kaikissa maissa ja tuomioistuimissa hyväksytty; Saksan ja Italian valtiosääntötuomioistuimet pidättivät omissa päätöksissään itselleen oikeuden päättää, millä edellytyksillä ja missä laajuudessa EY:n oikeutta on maissa sovellettava.Saksassa valtiosääntötuomioistuin käsitteli EMU-prosessin lainmukaisuutta. Koska EY:n oikeusjärjestelmä perustuu tuhansiin oikeuden päätöksiin, on vielä olemassa monia epäselviä alueita, joilla EY-oikeuden vaikutuksia on vaikea määritellä. Näihin kuuluvat mm. perusoikeudet. EY:n oikeuden vaikutuksia oikeusturvaan ja vahingonkorvausvastuisiin ei ole myöskään helppo määritellä, Ojanen toteaa. EY:n tuomioistuin Luxemburgissa ei ole muuttunut EU:n tuomioistuimeksi, vaikka itse unioni vaihtoi nimeä. Tämä johtuu siitä, että EY:n oikeus ei koske hallitustenvälistä yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tai poliisi- ja oikeusasioissa. Näiden tulo silloisen EY:n toiminnan osiksi Maastrichtin sopimuksessa johti siihen, että nimi muuttui EU:ksi. Vastaväittäjänä toimi professori Joseph H.H. Weiler Harvardin yliopistosta ja kustoksena professori Olli Mäenpää. Ojasen väitöskirjan koko nimi on The European Way - the Structure of National Court Obligation under EC Law.
STT-IA |
POLITIKKA -SIVULLE