Fuusiohyödyt jäävät usein näkemättä

Suuryhtiöt sulautuvat ennätystahdilla

Suomessa otetaan oppia suuren maailman mallista. Pari viikkoa takaperin konepajayhtiöt Valmet ja Rauma ilmoittivat liitostaan. Tuoreessa muistissa ovat lisäksi mm. Storan ja Enson, IVO:n ja Nesteen sekä Meritan ja Nordbankenin fuusiot.

Tutkijat eivät ihmettele poikkeuksellista intoa fuusioihin, mutta suhtautuvat kriittisesti niiden väitettyihin hyötyihin. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Jyrki Ali-Yrkkö korostaa fuusioiden olevan talouden nousukauden ilmiö.

- Sadan viime vuoden ajalta voidaan havaita kausia, jolloin yhtiöiden sulautumisia tapahtuu selvästi enemmän kuin muulloin. Edellinen fuusioaalto koettiin 80-luvun lopulla, Ali-Yrkkö toteaa.

Hän selittää nykyistä fuusioaaltoa talouden rakenteiden muutoksilla. Eri puolilla maailmaa on vapautettu rahoitusmarkkinat ja ulkomaalaisomistus, mikä avaa yhtiöille paremmat mahdollisuudet laajentua. Lisäksi yritykset pyrkivät nykyään toimimaan globaalisti koko maailmassa.

- Viime aikoina fuusiot ovat olleet yleisiä etenkin takavuosina suljetulla pankki- ja rahoitusalalla, Ali-Yrkkö huomauttaa.

Fuusioiden hyödyt kyseenalaiset

Yhtiöiden johto viittaakin mielellään "shareholder valuen" eli osakeomistuksen arvon kasvattamiseen fuusioita perustelleessaan.

- Osakkeenomistajien etuihin viittaaminen on nykyään muotia. Painavimmin fuusioihin vaikuttavat kuitenkin perustekijät, tuottojen ja säästöjen saavuttaminen, vanhempi tutkija Eero Lehto Palkansaajien tutkimuslaitoksesta kertoo.

Tutkimusten perusteella fuusioista saataviin hyötyihin tulee suhtautua varauksellisesti. Varsin usein käy niin, että sulautumisen yhteydessä koko paketin arvo ei kasva, vaan pikemminkin varallisuus jakautuu uudelleen osien välillä.

- Sellaisissa fuusioissa, joissa voidaan selkeästi nähdä ostettava eli sulautuva yritys, kurssit tavallisesti nousevat ostettavan, mutta laskevat ostajan kohdalla, rahoituksen professori Teppo Martikainen Helsingin kauppakorkeakoulusta toteaa.

Yhdysvalloissa 80-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan 40 prosenttia fuusiossa ostajana olleista yhtiöistä joutui huomaamaan osakekurssinsa ropisevan alaspäin.

Eero Lehto korostaa, että suurfuusioihin sisältyy myös vaara liiallisesta keskittymisestä. Useat globaalitalouden kriitikot varoittelevatkin monopolisoitumiskehityksestä, jossa kaikki keskittyy suurten jättiyhtiöiden käsiin.

- Uhkaan kilpailun vähenemisestä liittyy myös suuryhtiöiden poliittisen vaikutusvallan kasvu. Saadessaan yhä vahvemman jalansijan, ne voivat ohjata poliittisia ratkaisuja haluamaansa suuntaan, Lehto varoittelee.

Työntekijät usein kärsivä osapuoli

Joulukuun alussa sulautuneet öljy-yhtiöt Exxon ja Mobil ilmoittivat karsivansa palkkalistoiltaan 9 000 työntekijää. Marraskuinen pankkialan jättifuusio Deutsche Bankin ja Bankers Trustin välillä merkitsi leipäpuun menetystä 5 500 ihmiselle.

Eero Lehdon mukaan fuusiossa hajautetaan osakkeenomistajien riskejä, mutta ei työntekijöiden. Huonoina aikoina toiminnot voidaan järjestellä uuteen uskoon niin, että yhtiön tulos ja kurssikehitys säilyvät vakaalla pohjalla. Tämä ei kuitenkaan lohduta työntekijää, jos hän itse joutuu järjestelyjen kohteeksi.

- Deutsche Bankin johto kertoi fuusion yhteydessä ylpeänä, että työpaikkoja ei vähennetä Saksasta. Emämaasta väkeä ei kovin herkästi karsita, mutta muualta kylläkin. Tämä voidaan nähdä myös suomalaisten yritysten kohdalla, Lehto toteaa.

Osittain samoilla linjoilla on myös Jyrki Ali-Yrkkö. Hänen mielestään ristiriita osakkeenomistajien ja työntekijöiden välillä ei kuitenkaan ole sovittamaton.

- Toki työpaikat fuusioiden yhteydessä lähes aina vähenevät, mutta pitkällä aikavälillä työntekijätkin hyötyvät, kun yhtiö vahvistuu ja sen toiminta tehostuu, Ali-Yrkkö tähdentää.

Ydinosaamiseen ei pidä liiaksi keskittyä

Jotakin täytyy tehdä, jos pahimmat kilpailijat kasvavat fuusioiden avulla entistä suuremmiksi. Toisaalta kypsillä toimialoilla fuusiot ovat usein ainoa keino vallata uusia markkinoita.

Ali-Yrkön mielestä muodikkaiden ajattelumallien pohjalta toteutettaviin fuusioihin sisältyy selviä vaaroja. Ajan henki vaatii, että yhtiöt karsivat fuusion yhteydessä ylimääräisiä rönsyjä pois ja keskittyvät rajatulle ydinalueelle. Sijoittajat pitävät tästä, koska rakenteiltaan pelkistetty yhtiö on helppo luokitella ja arvottaa.

Vielä 70- ja 80-luvulla tilanne oli päinvastainen. Tuolloin yritykset pyrkivät laajenemaan useille toimialoille luodakseen mahdollisimman monta tukijalkaa pahojen päivien varalle.

- Liiallinen ydinosaamiseen keskittyminen saattaa ennen pitkää kostautua. Voi käydä niin, että kymmenen vuoden kuluttua päätoimiala häviää kokonaan. Yritysten olisikin hyvä etsiä uusia mahdollisuuksia ydinosaamisensa läheltä, sillä ydinosaaminen ei saa olla vain menneisyydessä, Ali-Yrkkö korostaa.

STT-IA
11.12.1998