Revenge of Arcade



Muistatko millaisia olivat ensimmäiset videokolikkopelit? Silloin kun Suomessa tuskin tiedettiin mitä tarkoittaa arcade game. No, ainakin Pac-Man oli kunnon markkaimuri.


Aika on kypsä nostalgialle. Revenge of Arcade läimäyttää tehokompuutterin ruudulle puolenkymmentä arcade-klassikkoa alkaen Ms. Pac-Manista. Mukana ovat myös avaruusammunta Xevious, tasohyppely Mappy, autokaahaus Rally-X ja avaruustöniminen Motos.

Hassunkurisinta tietysti on, että pelit, jotka toiminnaltaan eivät montaa bittiä vaatisi, on pantu toimimaan vähintään Windows 95:n alla. Antiikki on tarkoitettu ihailtavaksi vain vakavasti otettavissa koneissa.

Hupaisaa on myös se, että tätä samaa tavaraa saa myös netistä aivan ilmaiseksi ja vähäisemmillä laitteistovaatimuksilla.

Toiminnallisesti pelit ovat juuri niin hyviä tai kehnoja kuin ne 80-luvun alussa olivat. Ilman kunnon nostalgia-lisää niistä ei ole pitkäksi iloksi - paitsi ehkä alle kouluikäisille. Nörttiviruksen jo 80-luvulla saaneet löytänevät peleistä kuitenkin riemua.

Sisällölliseen keveyteensä nähden Revenge of Arcaden pelit ovat hitaita käynnistymään ja lisäksi vihjaavat ikävästi, että näytön väriasetukset olisi syytä laittaa 256 väriin. Turha vaiva.

Iloisin piirre onkin oikeastaan se, että työpöydälle asennettuna nämä pelit voisivat tuoda pientä vaihtelua iankaikkisten pasianssien ja miinaharavan seuraan. Miksei valmistaja ole tätä huomannut ja liittänyt jo käyttikseen Pac-Mania, joka sinällään on kunnon peli ja liki ainoa kestävä klassikko tästä viisikosta?

Ja voihan näille tehdä vielä senkin, mitä kolikkopeleissä vain haaveili. Säätää asetukset helpommiksi ja vapaapelirajan alemmas. Toisaalta, mitä väliä sillä sitten on - pelit eivät syö markkoja?

PETE PAKARINEN
11.12.1998


AJASSA -SIVULLE