Verokarhun tassuista jäljet vain jää

Saksan ja Ranskan vasemmistohallitusten johdolla on tämän syksyn aikana käyty kahden euroalueen pääperiaatteen, keskuspankin ja vakaussopimuksen, kimppuun. Keskuspankille halutaan valvontaa. Korkopolitiikassa pitäisi ottaa huomioon inflaation lisäksi työttömyys ja talouskasvu. Vakaussopimuksessa sovittua budjettialijäämää on kritisoitu liian pieneksi. Nyt kaikki kannattavat lisäksi verotuksen yhtenäistämistä.

Yritysten verotusta yhtenäistämällä kätevästi torjuttaisiin eri maiden välinen "haitallinen verokilpailu", missä vähemmän verotetut yritykset saavat kilpailuetua muihin nähden. Samalla halutaan siirtää verotuksen painopistettä työvoimasta yrityksiin. Myös säästöjen verotuksen yhtenäistämistä vaaditaan. Vain Englanti on vastustanut kiivaasti kaikkea verotuksen harmonisointia.

Mistä tuotteiden hintaerot johtuvat

Suurin hintojen hajonta koski tuotteita, joita ei voi helposti myydä maiden rajojen yli, kuten puheluja, pankkipalveluja ja kotivakuutuksia. Pienin hintahajonta taas oli helposti rajojen yli myytävissä tuotteissa, kuten kameroissa ja farmareissa.

Selityksiä hintaeroilla on monta. Tuotteiden liikkuvuuden lisäksi selitykseksi käyvät kuljetuskustannukset, makumieltymykset, ostotottumukset, kysynnän vaihtelut ja verotus. Kuljetuskustannuksiin ja kysynnän paikallisiin eroavaisuuksiin ei euroalueen synty paljon vaikuta, mutta verotuksen kohdalla tilanne saattaa olla toinen.

Esimerkiksi arvonlisäveron vaikutus hintoihin on hyvin selvä, ja tämä vero vaihtelee eri maissa suuresti. Myös muiden verojen osuus tuotteen hinnasta on huomattava. Yritysten verot ja työnantajamaksut vaihtelevat, samoin pääoman ja raaka-aineiden verotus.

Tietenkin myös palkat ja muut tuotantokustannukset vaihtelevat eri maissa, mutta korkea verotus kummittelee palkkavaatimustenkin takana. Eihän työntekijöille muuten jäisi tuloverojen jälkeen palkasta mitään käteen. Korkeat palkat puolestaan nostavat tuotteiden ja palvelujen hintoja, elämiskustannukset nousevat ja palkkaa on taas saatava lisää.

Pirullista problematiikkaa

Vasemmistohallitukset haluavat lähteä verotuksen yhtenäistämisen tielle. Hallitukset eivät enää voisi kilpailla erilaisilla valtiontaloudellisilla ratkaisuilla keskenään. Esimerkiksi Irlanti, jossa yritysverot ovat matalat, on nähty esimerkkinä "epäreilusta" kilpailusta. Korkean verotuksen maat pelkäävät lisäksi verotulojensa menetystä, kun yksityiset sijoittajat siirtävät rahansa alhaisten verojen maihin.

BBC:n mukaan Englannin kansantulosta verojen osuus on 38 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 45 prosenttia. Yritysvero on Englannissa vain 31 prosenttia, mutta Belgiassa 41 prosenttia ja Saksassa peräti 45 prosenttia. Ei ihme, että englantilaiset vastustavat verotuksen yhtenäistämistä, koska se tietäisi heille väistämättä verojen nousua.

Yritysverotus tosin riippuu myös erilaisista kirjanpito- ja tilinpäätöskäytännöistä. Nämä pitäisi kaiken järjen mukaan myös yhdenmukaistaa. Miten muuten saadaan tolkkua siihen, mitä veroja pitäisi nostaa ja mitä laskea?

On selvää, että joissain tapauksissa veropolitiikka on kiistatta valtion piilotuen muoto. Esimerkiksi silloin, jos verotuskäytäntö riippuu siitä, onko kyseessä ulkomainen vai kotimainen yritys. Mutta voiko eri maiden välisiä, tasapuolisen verotuksen eroja pitää osoituksena epäreilusta kilpailusta?

Verotuksesta finanssipolitiikkaan

Euroalueella jotkut maat tulevat menestymään paremmin kuin toiset, ja ne imevät luokseen sekä yritykset että investoinnit. Jos tämä lisää EU-alueen hyvinvointia, ei siinä koko EU:n kannalta voi olla mitään pahaa. Mitä paremmin Euroopan talousmoottorit toimivat, sen parempi aluetta vaivaavalle työttömyydelle.

Jos eri maiden talousmallit saavat vapaasti kilpailla keskenään, samalla nähtäisiin sekin, millä verotuksen tasolla talous parhaiten toimii. Voi hyvin olla, että pohjoismainen korkean verotuksen ja korkeiden tulosiirtojen malli tuleekin osoittautumaan hyvin kilpailukykyiseksi. Mutta asia voi olla myös toisinpäin.

Vasemmistohallitukset eivät ainakaan itse tunnu vahvasti uskovan edustamaansa korkean verotuksen hyvinvointimalliin, paradoksaalista kyllä, silloin kun ne vaativat verokilpailun poistamista. Onhan heidän taustalla oleva ajatuksensa se, että alhaisen verotuksen yhteiskunta pärjää kilpailussa paremmin kuin korkean verotuksen yhteiskunta, jota sen tähden täytyy suojella verokilpailulta.

Karvalakkiporukkaa ei verokarhu pelota

Näyttää vahvasti siltä, että Suomessa on vaikea saada verotusta omin voimin alas. Toisin sanoen meillä, päinvastoin kuin englantilaisilla, ei ole mitään hävittävää, vaikka EU:n verotus yhtenäistettäisiin heti. Saisimmehan me silloin mukavasti kilpailutasoitusta lähes kaikkia EU-maita vastaan.

Yhtenäistäminen jättäisi verot kuitenkin pysyvästi melko korkealle tasolle. Jos korkea verotus on yksi työttömyyttä ylläpitävistä tekijöistä maassamme, kuten monet taloudentuntijat väittävät, niin työttömyyden väheneminen näyttäisi hyvin epätodennäköiseltä myös veroharmonisoidussa Suomessa.

HEIKKI JANTUNEN
11.12.1998

(Lähteet: BBC, Financial Times, The Economist. Englantilaiset kommentaattorit vastustavat kiivaasti verotuksen yhtenäistämistä, mutta se ei silti vähennä heidän argumenttiensa järkevyyttä.)