 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansan itsensä tuottama alkoholivalistus on päihittänyt Turmiolan Tommit mennen tullenMiten vanha kansa piti viinapirua kurissa?
Alkoholinkäyttöä on osattu säädellä kansanomaisesti Suomessa jo ajat ennen raittiusvalistajien Turmiolan Tommi -kertomusta (1858). Näistä vanhan kansan keinoista pitää viinapirua kurissa kertoi professori Satu Apo Helsingin yliopistosta.Apo pohti Alkoholitutkijain seuran viime viikkoisessa seminaarissa Helsingissä kysymystä, miksi suomalaiset eivät ryypänneet itseään hengiltä kautena, jolloin paloviinaa sai keittää kotona. Miten esi-isämme välttivät tasankointiaanien kohtalon? Apo peilaa kansanperinteeseen ja kansantieteellisiin kuvauksiin 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen maalaiskulttuurissa. Hän olettaa, että agraarisilla edeltäjillämme oli monipuolinen säätelykeinosto alkoholinhaittojen vähentämiseksi. - Tällainen etnokulttuuri kehittyy kaikissa kulttuureissa, joissa alkoholijuomia käytetään useiden vuosisatojen ja sukupolvien ajan. Olutta on Suomessa valmistettu vähintään 2000 ja paloviinaa 300 vuoden ajan, Apo muistuttaa.
Piru aisoihinApo luetteli neljä tekijää, joilla viinapiru pidettiin ennen vanhaan aisoissa.Ensimmäiseksi rajoittavien tekijöiden ryhmäksi nousevat pääelinkeinon, viljanviljelyn, ekologiset ja ekonomiset reunaehdot. Suomi on pohjoisin maa, missä pääväestö on elänyt maatalouselinkeinojen varassa. - Selviytyminen satokaudesta toiseen on pakottanut isännät laskemaan, miten paljon viljasadosta voidaan keittää viinaksi ja arvioimaan pitemmällä aikavälillä, "miten paljon juomista talo kestää". Tilattomien perheiden toimeentulo riippui miehen työkunnosta; kun "elanto oli kirveen nokassa" ei perheenisällä ollut varaa kovin moniin juopottelu- tai krapulapäiviin. Kyläyhteisön harjoittama kontrolli oli toinen tekijä, joka edisti kaidalla tiellä pysymistä. Pienyhteisöt pitivät tarkkaa kirjaa jokaisesta yksilöstä, perheestä, suvusta ja talosta. - Juopot leimattiin lähtemättömästi; negatiivinen luokitus vaikutti esimerkiksi parinvalintaan. Juopottelevalle tai "huonosta" perheestä lähtöisin olevalle nuorukaiselle ei haluttu antaa "hyvän" perheen tytärtä - paheen ei haluttu saastuttavan yhteisön puhtaita jäseniä.
Hurjia tarinoitaOman kirjavan lukunsa muodostaa suullinen alkoholivalistus. Uskomustarinoissa piru rankaisee juopottelevia miehiä.- Naiset lauloivat varoittavia valituslauluja "viinavillin" vuoteelle joutumisesta. Eniten tallennetut sananparret ovat vuosisadasta toiseen varoittaneet viinan villitsevyydestä ja pilkanneet humalaista lallua, joka kulkee kaksi lakkia päässään, Apo mainitsi. Tehokkaimpia lienevät olleet tosikertomukset, kuvaukset tunnetuista juopoista. Nimeltä mainittujen juomareiden "ennätyksistä" on kerrottu värikkäästi: juoppo on niin perso viinalle, että myy mökkinsä seinähirsiä, niin häijy, että hän pakottaa nivelreumaisen vaimonsa hyppimään seinille, niin törkeä, että oksentaa vaimonsa ja lastensa päälle. - Klassinen ulosajotarina toistuu masentavan usein. Kuvaukset juopon kuolemasta muodostavat tosikertomusten jylhimmän ryhmän. Apo on vakuuttunut siitä, että kansan itsensä tuottama alkoholivalistus on päihittänyt Turmiolan Tommit mennen tullen.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE