Suomessa teollisuusmaiden kolmanneksi korkein verotus

Kokonaistuotannon arvoon suhteutettuna Suomen veroaste oli vuonna 1996 48,2 prosenttia. OECD-maiden korkein verotus oli Tanskassa, missä veroaste oli toissa vuonna 52,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ruotsin veroaste oli samaan aikaan 52,0 prosenttia.

Suomen veroaste oli OECD:n tuoreen verotilaston mukaan runsaan neljänneksen korkeampi kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Kaikkien OECD-maiden veroaste oli 37,7 prosenttia. 15 EU-maan keskimääräinen veroaste puolestaan oli toissa vuonna 42,4 prosenttia.

Euroopan unionin jäsenyys ja euron käyttöönotto ensi vuoden alussa lisäävät korkeaan verotukseen liittyviä paineita veroasteen keventämiseksi Suomessa. Mahdollisuuksia verojen alentamiseen taas rajoittavat hyvinvointipalvelujen rahoitus, valtion suuri velka ja budjettitasapaino.

Suomen veroaste on valtiovarainministeriön arvion mukaan nyt kääntynyt laskuun. Siihen vaikuttavat sekä talouspolitiikka että EU:n jäsenyys. Budjetin taloudellisessa katsauksessa ennakoitiin veroasteeksi tänä vuonna 46,7 prosenttia ja ensi vuonna 45,8 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vuonna 2002 veroaste laskisi noin 45 prosenttiin. Kaikkien OECD-maiden veroaste oli vuonna 1996 keskimäärin 37,7 prosenttia.

Suurista teollisuusmaista alhaisin veroaste oli Japanin 28,4 prosenttia. Yhdysvaltain veroaste oli lähes sama kuin Japanin veroaste eli 28,5 prosenttia. Norjan veroaste oli 41,1 prosenttia, Kanadan 36,8 prosenttia ja Australian 31,1 prosenttia.

Puolan veroaste oli OECD:n tilaston mukaan 42,1 prosenttia. Tshekin veroaste vuonna 1996 oli 40,5 prosenttia, Unkarin 40,3 prosenttia, Uuden Seelannin 35,8 prosenttia, Sveitsin 34,7 prosenttia, Turkin 25,4 prosenttia, Korean 23,2 prosenttia ja Meksikon 16,3 prosenttia.

EU:n verotasoissa on suuria eroja

Alle EU:n keskiarvon verotus oli myös Espanjassa, Portugalissa, Britanniassa, Saksassa ja Kreikassa. Niiden veroasteet olivat vastaavasti 33,7 prosenttia, 34,9 prosenttia, 36,0 prosenttia, 38,1 prosenttia ja 40,6 prosenttia.

Keskimääräistä korkeampi veroaste EU:ssa oli Pohjoismaiden lisäksi Italiassa, Hollannissa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Belgiassa. Niiden veroasteet olivat 43,2 prosenttia, 43,3 prosenttia, 44,0 prosenttia, 44,7 prosenttia, 45,7 prosenttia ja 46,0 prosenttia.

Suomen veroaste oli kaksi vuotta sitten 6,0 prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Yhteenlaskettuina verotuloina Suomen veroasteen ero EU:n keskimääräiseen veroasteeseen vastasi vuoden 1996 kokonaistuotannon tasolla 35 miljardia markkaa.

Suomen kuten muidenkin EU-maiden veroasteet ovat kohonneet tuntuvasti kolmen vuosikymmenen aikana. Pääsyy tähän on ollut eurooppalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen.

Nykyisten EU-maiden keskimääräinen veroaste nousi vuodesta 1965 vuoteen 1996 yhteensä 14,4 prosenttiyksikköä eli 28,0 prosentista 42,4 prosenttiin. Vuonna 1965 Suomen veroaste oli 30,3 prosenttia eli 17,9 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuonna 1965.

EU:n yhteinen raha tuo esiin hintaerot

Sisämarkkinoiden häiriötön toiminta ja yhteinen raha edellyttävät verotuksen ja hintatasojen lähentymistä jäsenmaissa. EU:ssa onkin pitkään valmisteltu verotuksen harmonisoimista ja haitallisen verokilpailun rajoittamista.

Verotuksen yhdenmukaistaminen EU:n sisämarkkinoilla koskee välillistä verotusta eli arvonlisäveroa ja valmisteveroja, liikenteen verotusta, ympäristöveroja, yhtiöverotusta, korkotulojen verotusta sekä leimaverotusta.

Palkkaverotus ei kuulu EU:n harmonisointisuunnitelmien piiriin. Korkeimman verotuksen maissa kiristyneelle palkkaverotukselle on kuitenkin etsitty kevennysmahdollisuuksia vaihtoehtoisista rahoitusmuodoista ja säästöistä, totesi ylijohtaja Lasse Arvela valtiovarainministeriöstä.

Keskustelun verotuksen yhdenmukaistamisesta voi odottaa vauhdittuvan sen jälkeen, kun euron käyttöönotto tuo selvästi nähtäville sekä välittömän että välillisen verotuksen tasoerot ja ne näkyvät suoraan myös kulutuksen hintatasoissa.

Teoriassa jonkin maan korkeampi verotus johtaa myytävän tuotteen tai palvelun hinnan nousemiseen sisämarkkinoilla kilpailijamaita kalliimmaksi.

Sisämarkkinat tarkoittavat sitä, että Euroopan Unionin sisällä kansalaiset voivat hankkia toisesta jäsenvaltiosta kaikkia siellä verotettuja tuotteita omaan käyttöönsä rajoituksetta. Alkoholin ja tupakkavalmisteiden tuonnille on kuitenkin sovittu suositusluontoiset ohjemäärät, jotka voi tarvittaessa ylittää.

Haitallista verokilpailua pyritään rajoittamaan

Teollisuusmaiden tavoitteena on estää kohtuuttomien verohelpotusten käyttö kilpailussa investoinneista ja pääomista. EU:n yritysverotusta koskeva käyttäytymissäännöstö luo yleiset puitteet, mutta sen soveltaminen on vasta lähtemässä liikkeelle.

Keväällä Euroopan unioni perusti työryhmän kartoittamaan tilannetta. Valtiovarainministeriön Arvela on sen jäsen.

Tärkein verotuksen harmonisointipäätös Euroopan unionissa tehtiin vuona 1993 sisämarkkinoiden avautuessa, arvioi finanssineuvos Lasse Aarnio valtiovarainministeriöstä. Tuolloin sovittiin yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä ja valmisteverojärjestelmästä.

Verojen määristä sen sijaan löytyi yhteinen näkemys vain minimitasojen osalta, kun EEC:n komission tavoitteena oli 80-luvulta lähtien ollut parin-kolmen prosenttiyksikön laajuisesta "veroputkesta" sopiminen.

Alv-järjestelmän, korkotulojen verotuksen ja yhtiöverotuksen harmonisointi on poliittisesti ja taloudellisesti vaikea kysymys. Aarnion mukaan se on edennyt varsin verkkaan, eikä täydelliseen harmonisointiin edes pyritä.

EU:n komissio esitti kesäkuussa 20 prosentin vähimmäislähdeveron käyttöönottoa jäsenmaasta toiseen maksettavalle korkotulolle.

ALV-järjestelmän uudistus sen sijaan on Aarnion mukaan ollut aika lailla pysähdyksissä. Valmistelussa on tavoitteena hänen mukaansa ollut siirtyminen alkuperämaajärjestelmään. Yhtiöverotus puolestaan on selvitysvaiheessa.

Verotuksen kannalta euron käyttöönotto ei ole ratkaiseva asia. Se kyllä helpottaa rahan liikkeitä, mutta pääomaliikkeet ovat olleet täysin vapaita jo pitkään, muistutti Aarnio. Siinä mielessä euro on hänen mukaansa vain "lisää rasvaa rattaisiin".

Arvonlisäverokannat 15-25 prosenttia

- Luvussa ovat mukana kaikki veromuodot ja arvio on tehty melko leveällä haarukalla. Suuremmasta päästä on esimerkiksi alkoholivero. Vaikutuksia on myös yritysverotukseen ja jossain määrin arvonlisäveroon. Leimaveropäätöshän jo tehtiin, Arvela totesi. Esille noussevat myös autovero ja polttoainevero.

Yksi pikaisimmin ratkaisua vaativista verotuksen alueista on pääomatuloverotus. Sitä euro koskettaa ensimmäisenä, totesi Arvela.

Harmonisoinnin etenemisen ennustaminen on Arvelan mukaan vaikeaa. Hän kuitenkin uskoo, että arvonlisävero pysyy listalla kestohittinä.
- Kyse on vain etenemisaskelten pituudesta.

Suomen arvonlisäverokanta on EU:n kolmanneksi korkein eli 22 prosenttia. Korkein verokanta puolestaan on Tanskassa ja Ruotsissa sovellettava 25 prosenttia. Alinta 15 prosentin vähimmäisverokantaa soveltaa vain Luxemburg.

Saksassa yleinen verokanta on 16 prosenttia samoin kuin Espanjassa. Portugalin verokanta on 17, Britannian ja Hollannin 17,5 prosenttia ja Kreikan 18 prosenttia. Italiassa arvonlisäveron yleinen verokanta on 19 prosenttia, Irlannissa 21 prosenttia, Ranskassa 20,6 prosenttia ja Belgiassa 21 prosenttia.

Kulutuskorilla painotettuna Suomen arvonlisävero oli vuonna 1997 EU:n komission julkaisemien tietojen mukaan 19,9 prosenttia. Tanskassa kulutuksen rakenteen mukaan painotettu arvonlisäkanta oli 25 prosenttia, Ruotsissa 21,8 prosenttia, Saksassa 13,6 prosenttia ja Luxemburgissa 11,3 prosenttia.

STT-IA
11.9.1998