SAK:n Heinäluoma: Mikä on keskustan suhde tulopolitiikkaan?

SAK:ssa ollaan Eero Heinäluoman mukaan seurattu hyvin tarkasti keskustan työreformin kehitystä, mutta sen sisältö ei ole oikein täysin hahmottunut. SAK:ssa katsotaan, että reformiin sisältyy ay-liikkeen kannalta kaksi suurta kokonaisuutta, joita se ei voi hyväksyä.

- Yleisesti ottaen keskustan työreformi on yleislääke kaikkeen kuntataloudesta eläkepommiin, ja joka muuttaa muotoaan vähän tilanteen mukaan. Voi olla, että tämän ohjelman keksijät ovat katsoneet lapsuudessaan Maija Poppasen. Siinähän on ihmelääke, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

- Jos asiaa katsoo tarkemmin, niin siellä on eräitä asioita, jotka ay-liikkeen kannalta ovat hyvin tärkeitä ja joista me olemme keskustan kanssa toista mieltä.

- Yksi koskee sopimustoimintaa. Siinä olemme kritisoineet sitä, että keskusta on lähtenyt ajamaan työehtojen määräytymistä yrityskoon mukaan ja siten murennettaisiin työehtosopimusten yleissitovuus niin, että vähimmäisehtoja noudattaa kaikki.

- Tosin keskustan puoluekokouksen muotoilut viittaavat siihen, että keskusta on julkisen keskustelun tuloksena perääntynyt ja tulee realistisemmille kannoille. Voi sanoa, että se on sekä työntekijöiden että yrittäjien kannalta viisasta. Eihän järkevien yrittäjienkään etu ole se, että naapurifirma saa kilpailuetua työehtoja polkemalla, sanoo Heinäluoma.

Kannanotot edelleen yleisellä tasolla

- Me näemme siinä kaksi vaihtoehtoa. Kun he puhuvat vähimmäisehdoista, niin tarkoittavatko he työehtosopimusten mukaan määräytyviä työsuhteen vähimmäisehtoja, vai onko niin, kuten puoluekokouksen kannanotosta voi ymmärtää, että vähimmäisehdot määräytyisivät lakien mukaan, kysyy Heinäluoma.

- Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi ryhtyä säätämään minimipalkkoihin liittyviä lakeja. Se olisi aika tavalla toisen tyyppinen menettely, mitä Suomessa on viime vuosikymmeninä noudatettu.

- Minulle jää se kuva, että sopimustoimintaosio on edelleen hämärä. Siinä mielessä voi sanoa, että Sauli Niinistön varoitus, jonka hän kokoomuksen puoluevaltuustossa teki, on vieläkin erittäin ajankohtainen. Niinistöhän totesi, että on katsottava, ettei tehdä sellaisia uudistuksia, jotka työllistävät enemmän lakimiehiä kuin työmiehiä.

Aplodeja ei heru

- Se tarkoittaa, että työttömyyspäivärahoja leikattaisiin ja samaan aikaan nostettaisiin palkansaajien maksuosuutta. Tämä ei ay-liikkeen kannalta herätä järin suuria aplodeja.

- Tämä on erityisen ongelmallinen akavalaisille ja STTK:laisille palkansaajille, koska maksuosuuksien nosto purisi nimenomaan heihin. He ovat pärjänneet tähän asti selvästi pienemmillä maksuosuuksilla työttömyysturvan rahoituksessa, Heinäluoma sanoo.

Epävarmuus lisääntyy

- Jos he eivät vaaleihin mennessä pysty täsmentämään, mitä he todellisuudessa tarkoittavat, niin se karkottaa palkansaajaäänestäjiä keskustasta. Keskustalla kun ei ole kauhean suurta uskottavuutta palkansaajan tai työelämän asioiden hoitajana.

- Jos tähän tulee epämääräinen mössö, se johtaa herkästi siihen ajatukseen, että onkohan nyt kaikki kunnossa.

- Kokonaan toinen näkökohta on, mitä tehdään vaalien jälkeen? Millaista politiikkaa tehdään? Tulopolitiikka on aina ollut hyvin hallitusvetoista ja tupo-ratkaisut ovat olleet ratkaisevasti kiinni siitä, onko hallituksella siihen halua ja kykyä.

- Kaikissa 30 viime vuoden aikana tehdyissä tupoissa on ollut tunnusmerkkinä, että niitä ei ole koskaan tehty hallituksen tahdon vastaisesti. Hallituksen politiikka on luonut mahdollisuuden tulopolitiikkaan.

Mikä on keskustan kanta tulopolitiikkaan?

- Jos katsomme 90-luvun keskustelua ja mietimme puolueiden linjoja, niin keskustan malli yrityskohtaisesta palkka- ja sopimusjärjestelmästä ja toisaalta paikallisen sopimisen korostamista, niin havaitaan, että se on Esko Ahon työnjako-opin kanssa läheistä sukua. Tai jopa suoraan seuraus siitä. Ne ovat saman kolikon eri puolia.

- Auki oleva kysymys on, mikä on keskustan suhde tulopolitiikkaan. Onko edelleenkin, niin että henkisesti heidän ajattelunsa lähtee hajautetusta sopimustoiminnasta, eivätkä he halua keskitettyä tulopolitiikkaa, johon sekä SDP että kokoomus ovat sitoutuneet niin 1987-91 kuin nykyhallituksenkin aikana?

Taas törmäyskurssilla?

- Ei tarvitse olla kummoinenkaan todennäköisyyslaskennan harrastaja, kun siihen johtopäätökseen tulee. Tällainen työreformiohjelma hallituksen toteuttamana johtaisi kyllä aikamoisiin vastakohtaisuuksiin työmarkkinoilla, arvioi Heinäluoma.

- Ero 1991-95 tilanteeseen on, että taloudellisesti ollaan turvallisemmassa tilanteessa ja on maata jalkojen alla. Toisaalta voi olla niinkin, että on varaa yhteenottoihin.

- Toinen ero on 1991-95 tilanteeseen on työnantajapuolen asenteessa. He ovat aika tyytyväisiä nykytilanteeseen. Työnantajapuolelta ei ehkä tule niin suurta innostusta hajautettuun, vastakohtaisuuksia ylläpitävään työelämän uudistamiseen kuin mikä oli tilanne porvarihallituksen aikana.

- Keskustan työreformi on meillä otettu hyvin vakavasti, ja joka hyvin heijastaa puheenjohtaja Ahon ajatusmaailmaa.

- Kannattaa punnita sitä, mikä arvo on yhteistyöllä, joka 1995 alkaneella kaudella on ollut hallituksen ja työmarkkinoiden välillä. Ja pysähtyä miettimään, mitä tuloksia sillä on saavutettu.

- Keskeinen osa talouden menestyksestä perustuu hyvään yhteistyöhön hallituksen ja työmarkkinoiden välillä. Se ei ole aina ollut helppoa, mutta suurissa tavoitteissa on oltu samaa mieltä ja toivoisi, että niitä hedelmiä ei ihan kevyesti heitettäisi pois.

- Toinen tie - työreformin, hajautuksen ja suurempien vastakohtaisuuksien tie - on kaikkien osapuolten kannalta hirveästi hankalampi. Eikä ole mitään kokemusperäistä näyttöä siitä, että se tuottaisi kestäviä tuloksia, Heinäluoma sanoo.

ILKKA AHTOKIVI
12.6.1998