BACK

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


12.6.1998

Populismin poluilla

Keskusta piti viime viikonvaihteessa tämän vuosikymmenen populistisimman puoluekokouksen. Asiapitoiseksi kokousta ei voi kehua, mutta poliittisen populismin maatalousnäyttelyiden sarjassa keskustaretoriikka oli omaa luokkaansa.

Alkajaisiksi puheenjohtaja Esko Aho röykytti oikeuslaitosta, jota meillä on totuttu pitämään riippumattomana. Aho kaipasi "lautamiesjärkeä" eli poliittista ohjausta palauttamaan oikeuslaitoksen uskottavuus.

Tämän toteuttamiseksi hän tahtoi paloitella valtiosääntöuudistuksen niin, että siitä irrotettaisiin oikeusministerin pätevyysvaatimusta koskeva osa omaksi asiakseen, joka pyrittäisiin saamaan voimaan jo seuraavin hallitusneuvotteluihin.

Tässä Ahon logiikka ontuu pahan kerran. Ensinnäkin ei ole mitään syytä hajottaa vaivalla koottua valtiosääntöpakettia. Toiseksi juristivaatimuksen poistaminen oikeusministeriltä ei ehdi mitenkään voimaan ensi vaalikaudeksi. Kolmanneksi oikeusministeri ei puutu eikä saa puuttua tuomioistuimen tai syyttäjän yksittäistapauksessa tekemään ratkaisuun.

Ahon haikailema tuomioistuinlaitoksen poliittinen ohjaus lienee voimassa ainoastaan Kiinassa, jossa se toki tuottaa vallanpitäjien kannalta toivottavia tuloksia, mutta jossa kansalaisten oikeusturva ei liene mikään ylpeilyn aihe. Kiinan ohella Ahon haikailemaa oikeuslaitoksen poliittista ohjailua kokeiltiin entisessä Neuvostoliitossa, jossa siitä nyt pyritään eroon.

Tuttuun tapaansa keskusta kävi myös etujärjestöjen kimppuun. Vain yksi oli joukosta poissa: MTK ei ollut osunut keskustan tuomiopäivän listalle. Ilmeisesti sen tavoitteet ovat esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen tavoitteita helpommat hyväksyä.

Osansa sai myös Stora-Enso, jossa pellervolaista liikettä näyttää suimivan se, ettei Enso pudonnutkaan Metsäliiton sylin kuin kypsä omena. Näin jäi keskustan ikimuistoinen taloudellinen linnake ilmaisantia vaille.

Populismin huippua edustaa kuitenkin työreformi, joka puoluekokouspuheiden ja asiakirjojen mukaan ratkaisee kaikki maan ongelman koulukiusaamisesta vanhustenhuoltoon. Tätä tyhjää toteemia keskustaväki tuputtaa nyt koko kansan palvottavaksi.

Mitä tämä reformi sitten sisältää? Sitä ei keskusta katsonut aiheelliseksi täsmentää. Kertoipa vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, mitä tämä ihmereformi ei sisällä.

Resepti on yksinkertainen: tarvitaan pääreformi ja sen tueksi suursopimus.

Tuletteko mukaan suursopimukseen?

ILKKA AHTOKIVI