Häkämies: Ikävästä teosta ikävä rangaistus



Oikeusministeri Kari Häkämies olisi valmis tiukentamaan rangaistuskäytäntöä tietyissä rikoksissa. Näihin kuuluvat mm. raiskaus ja muuhun fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät rikokset.


Raiskauksista annetut tuomiot ovat kansan oikeustajun mukaan olleet sangen lieviä, vaikka asteikkoa riittäisi aina kahdeksaan vuoteen vankeutta. Esimerkiksi Verkkouutisten lukijakyselyssä yli 90 prosenttia vastanneista piti raiskaustuomioita liian lievinä.

Oikeusministeri myöntää, että tietty ristiriita on olemassa.
- Onko tuomio liian lievä vai ei on tietysti hyvin vaikea asia mitattavaksi, ja en tiedä onko siitä tutkittua tietoa.

- Tietynlainen ristiriita on aina olemassa. Suurin ristiriita Suomessakin vallitsee nimenomaan vakavissa väkivaltarikoksissa, kuten törkeissä pahoinpitelyissä ja raiskauksissa. Näissä rangaistukset tuomitaan valtaosin asteikon alapäästä, yläpäätä ei käytetä juuri ollenkaan, sanoo Häkämies.

- Se on ehkä vähän hämmästelyä herättänyt asia. Törkeissä huumausainerikoksissa tuomioistuimet käyttävät kyllä myös asteikon yläpäätä.

Usko lakiin ja oikeuteen ei murene

Häkämies ei kuitenkaan usko, että ”lepsu” rangaistuslinja murentaisi kansalaisten kunnioitusta lakia ja oikeutta kohtaan.

- En usko, että se siihen vaikuttaa. Kysymys on vakavista rikoksista, enkä usko, että se vaikuttaa lainkuuliaisuuteen. Enemminkin se vaikuttaa siihen, että ristiriita siitä, mikä on oikein ja väärin tiedostetaan.

Lievät tuomiot eivät Häkämiehen mukaan ole mikään laaja ongelma oikeuslaitoksessamme.
- Tietenkin koko ajan käydään keskustelua, mikä on oikea rangaistustaso. Ongelmaa ei ole kokonaisuutena olemassa, vaan se kohdistuu tiettyihin rikoksiin. Väitteisiin rangaistuksen parantavasta tai ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta ei löydy hirvittävästi tukea.

- Lähden siitä, että ikävästä teosta ikävä rangaistus.

Häkämies ei katso tarpeelliseksi rangaistuskäytännön tiukentamista kautta linjan, mutta eräissä tapauksissa siihen olisi aihetta.
- Olen halunnut kiinnittää huomiota tiettyihin rikosryhmiin. Ennen kaikkea ihmisten henkilökohtainen koskemattomuus on sellainen arvo, jonka yhteiskunnan pitää suojata ylitse muiden arvojen.

- Sen tulee näkyä myös rangaistuskäytännössä, oikeusministeri sanoo.

Laki on kaikille sama, mutta tuomiot vaihtelevat

Tuomiot samasta rikoksesta myös vaihtelevat huomattavastikin eri käräjäoikeuksissa.
- Lähtökohdan pitää olla se, että samasta teosta sama rangaistus. Tietenkin kysymys siitä, onko teko sama kuin jokin toinen on vaikeampi asia. Jossakin rattijuopumuksessa se on helposti ratkaistavissa.

- Pahoinpitelyrikos on aina erilainen kuin jokin toinen. Kahta aivan samalaista tekoa ei ole. Mutta kyllä niissä liikaakin vaihtelua on, Häkämies myöntää.

- Hovioikeuksien yksi tehtävä on juuri se, että jos jossakin alueellisesti nähdään, että siellä vallitsee ajattelutapa, joka on levinnyt tuomareihinkin eli annetaan poikkeuksellisen lieviä tai ankaria rangaistuksia joistakin rikoksista, niin silloin hovioikeus hakee yleisen rangaistuslinjan.

- Sellaisissa rikoksissa kuin esimerkiksi pahoinpitely ei voi lähteä siitä, että Etelä-Pohjanmaa olisi sallivampi kuin vaikkapa Kymenlaakso.

Ei oikeutta maassa saa...

Oikeudenkäyntikulut ovat viime vuosina kasvaneet räjähdysmäisesti. On herännyt kysymys, saako tavallinen ihminen nykyisillä hinnoilla oikeutta, koska näyttää siltä, että tulee halvemmaksi olla käräjöimättä kuin ottaa riski, että häviää juttunsa?

Häkämies myöntää ongelman.
- Tämä on tavallisen keskituloisen ihmisen näkökulmasta siviilijutuissa ongelma. Varakkaan ihmisen ongelma se ei ole, koska hänellä on siihen varaa, eikä se ole myöskään varattoman ongelma, koska hän saa maksuttoman oikeudenkäynnin.

- Tätä problematiikkaa nytkin pohdiskellaan, eikä se kaiken kaikkiaan ole kovin helppo asiakokonaisuus ratkaistavaksi. Välillä esitetään vähän liian epä-älyllisiä tai yksinkertaisia ratkaisuja, jotka yleensä vain tarkoittavat sitä, että ongelma siirtyy joltakin toiselta jollekin toiselle.

- Keskituloisen ihmisen oikeudenkäyntimahdollisuuden ratkaiseminen itse asiassa ei ole mahdollista muuten, kuin laajentamalla maksuttoman oikeudenkäynnin käyttöalaa. Mutta se on taas valtiontaloudellinen kysymys, muistuttaa Häkämies.

ILKKA AHTOKIVI
13.2.1998


POLITIIKKA -SIVULLE