BACK

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


13.2.1998

Internet - poliitikon päänsärky

Internetin kasvun myötä viranomaiset ja poliitikot ovat joutuneet uuden ja vaikean ongelman eteen. Intrenetiä kun voidaan käyttää myös rikoksen - huumekaupan, rahapesun, laittoman vedonlöynnin jne. - välikappaleena. Näin ollen sitä pitäisi myös pystyä valvomaan ja sensuroimaan. Tästä on tullut päänsärky jopa EU-tasolla.

Ennen kuin ryhdytään päätä pahkaa rustaamaan direktiivejä, olisi määriteltävä, mitä rikollisella aineistolla tietoverkoissa tarkoitetaan. Pelkkä "rikollinen toiminta" ei ole riittävä määrite.

Olisikin päästävä yhteisymmärrykseen, mitä laittomaksi määritelty bittiliikenne on. Vasta sitten voidaan miettiä keinoja sen hillitsemiseen ja estämiseen. Keinoja on, mutta ei yhtään hyvää ja sivuvaikutuksetonta.

Teknisiä yksityiskohtia on myös runsaasti ratkottavana ja käytäntö vaihtelee maittain. Esimerkiksi Ranska kieltää kryptauksen (ts. salaamisen) käyttöä maahan tulevaan tai maasta poistuvaan bittiliikenteeseen ilman erikoislupaa, mutta Suomi taas sallii. Toisaalta taas suuryritysten, Internet-kaupan tai vaikkapa viranomaisten tietoliikenteessä kryptaus on oleellisen tärkeätä.

Näitä key escrow -määräyksiä perustellaan nimenomaan rikollisuuden ehkäisyllä, mutta niiden noudattaminen aiheuttaa pelkästään kiusaa rehellisille Internet-käyttäjille. Rikollisethan eivät määräyksiä noudata, eikä näitä voida valvoa kuin pistokokein ja nekin ovat erittäin vaikeita toteuttaa käytännössä. Tämä saatetaan huomata oikeastaan vain systemaattisen seurannan - "salakuuntelun" - yhteydessä.

Rikollinen informaatio on helpompi asia "valvoa" tietoverkoissa, muttei siihenkään erityisiä EU-direktiivejä tarvita. Yleensäkin tietoverkoissa tapahtuvia asioita voidaan melko pitkälti hallita olemassa olevalla lainsäädännöllä ja käsitteistöllä vain jossakin määrin lain määritelmiä muuttaen.

Kuten huumausaineiden kanssa, voidaan toki määritellä joku laittomaksi (esim. pedofiilinen pornografia). Millään ei voida kuitenkaan estää ihmisiä säilyttämästä näitä kuvia bitteinä koneensa muistissa, mutta sangen hyvin voidaan sanktioida ja valvoa niiden julkistamista ja levittämistä.

Ei ole syytä turvautua kalliisiin ja jopa yksilön oikeuksien kannalta arveluttaviin iso-veli-valvoo -menetelmiin. Avoin, demokraattinen ja ihmisoikeuksia (ilmaisunvapaus) kunnioittava yhteiskunta ei automaattisesti kaipaa laajaa etukäteisvalvontaa.

Näin ollen ei ole myöskään syytä antaa suoria sanktioita operaattoreille, vaan vastuu ja sanktiot on kohdistettava sisällön tuottajille. Eri asia tietenkin on, jos operaattori itse toimii laittomasti tai avustaa rikollista toimintaa.

Ei-toivottuun tai rikolliseen tietoliikenteeseen voidaan puuttua operaattoreiden ja viranomaisten yhteistyöllä niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Tosiasia kuitenkin on, että tarpeeksi viisas rikollinen löytää aina jonkin reiän mistä tahansa järjestelmästä.

ILKKA AHTOKIVI