Etelä-Afrikka vuonna neljä


Etelä-Afrikan talouskasvu on vuoden 1994 vaalien jälkeen ollut hidasta, mutta vakaata. Suuri työttömyys ja rikollisuus piinaavat maata, ja koulutusuudistus takeltelee. Talouselämä sujuu kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin ja hallitus onneksi uskoo vapaisiin markkinoihin ja yksityistämiseen, vaikka ANC niitä entisaikaan vastustikin.

Apartheid-lakien poistaminen, uusi perustuslaki ja maan kansainvälisen eristyksen päättyminen ovat vaikuttaneet viime vuosina Etelä-Afrikan talouselämään. Talouskasvu on ollut hidasta, mutta vakaampaa kuin apartheid-aikana.

Aikuisväestöstä on kuitenkin kolmannes työttömänä, eikä tunnelin päässä näy vielä valoa. Kullan maailmanmarkkinahinta on alhainen, ja kullan tuotantojärjestelmä vanhentunut. Tärkeä koulutusuudistus on edennyt toivottoman hitaasti. Lisäksi rikolliset uhkaavat maan turvallisuutta.

Mutta talous ei ole joutunut sekasortoon, ja hyviä asioita on jo tapahtunut. Mustat ovat tulossa mukaan talouselämään, ja uusi musta keskiluokka on syntymässä. Mustista jo 6 % kuuluu hyvin toimeentulevien luokkaan eli väestön parhaiten ansaitsevaan viidennekseen (vuonna 1990 vain 2 %). Mustilla liikemiehellä on hallussaan jo 9 % osakemarkkinoista (vuonna 1991 ei yhtään).

Talous yllättävän vakaa provinsseja lukuunottamatta

Talous kasvoi viime vuonna 3 %, ja tälle vuodelle arvio on 2 %. Kasvu ei ole kovin nopeaa, mutta se ollut positiivinen jo 5 vuotta yhtäjaksoisesti. Aikaisemmin bruttokansantuote heilahteli muutaman vuoden jaksoissa, ja vuosittainen muutosprosentti vaihteli suuresti.

Inflaatio laski viime vuonna 8 %:iin. Täksi vuodeksi arvio on 7 %. Ulkomaisten suorien investointien nettoarvo on ollut hiukan positiivinen viimeiset kolme vuotta, mikä lienee hyvä merkki. Vaihtotaseen vaje on kohtuullinen ja valuutta, randi, kelluu vapaasti ilman paineita. Rahoitussektori on kunnossa, pankit ovat itsenäisiä ja yksityisiä, eikä mitään lainakriisiä ole näköpiirissä. Osakemarkkinoilla ei esiinny hermostuneisuutta hallituksen politiikasta.

Valtion yrityksiä on jo myyty ja lisää yksityistämisiä kaavaillaan. Tiukempia kilpailulakeja suunnitellaan. Uudistuksia on myös tulossa kullantuotantoon sekä pankki- ja vakuutusalalle. 1,2 miljoonaa taloa on saanut sähkön ja vedenjakelu on järjestetty 1,7 miljoonalle ihmiselle. Kaupallinen televisiokanava on tulossa. Viininviljely on ulkomaisten markkinoiden avauduttua kasvanut huimasti, ja turismi on alkanut kukoistaa.

Hallituksen tavoitteena on saada valtiontalouden alijäämä 4 %:ksi BKT:sta, mutta uusien provinssien budjetit vuotavat kuin seulat ja hallituksen on annettava niille tukea. Maahan on vanhan aluejärjestelmän tilalle luotu yhdeksän provinssia omine hallituksineen. Vaaleissa ANC sai johdettavakseen näistä seitsemän, zulujen Inkatha yhden ja valkoisten Kansallispuolue samoin yhden.

Provinssien hallituksilla olisi paljon tehtävää, mutta resurssit ja asianmukainen rahoitus puuttuvat. Lisäksi monien provinssien hallintoa vaivaa kokemattomuus, kurittomuus, korruptio ja nepotismi.

Pahoja ongelmia riittää

Maan työttömyys on hälyttävän korkea, 30 % aikuisväestöstä. Syitä on monia, jotkut myös meille suomalaisille kiusallisen tuttuja.

Markkinoiden avauduttua ulkomainen kilpailu on pakottanut yrityksiä vähentämään työntekijöitä kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Investointeja tehdään vähän ja nekin menevät pääomavaltaisille aloille. Uudet työvoimalait ovat lisänneet työntekijästä aiheutuvia kustannuksia. Työvoima on pääosin kouluttamatonta, ja vähäisen koulutetun työvoiman palkat ovat korkeat. Lisäksi hallituksen pyrkimys budjetin alijäämän supistamiseen vähentää julkisen sektorin työpaikkoja.

Kullan maailmanmarkkinahinta pudonnut alimpaan arvoonsa 18 vuoteen (helmikuussa 280 dollaria unssilta). Eteläafrikkalaisten kullantuottajien riesana ovat lisäksi kohoavat kustannukset, vanhentuvat kaivokset, heikko tuottavuus ja monimutkaiset korporatiiviset rakenteet. Tuotanto putosi 1997 alimpaan määräänsä 40 vuoteen (493 tonnia), katteet ovat pienentyneet ja vuodesta 1988 työntekijöiden määrää on vähennetty 515.000:sta 298.000:een.

Maan tulevaisuuden kannalta tärkeä koulutusuudistus on yskinyt pahasti. Tuhannet opettajat erosivat, kun heitä yritettiin siirtää köyhille alueille. Entisten mustien koulujen varustus on edelleen olematon ja opetus rempallaan. Koulutuloksia ei enää seurata roduttain, mutta vuoden 1994 tutkimuksen mukaan vain 49 % mustista suoritti koulun loppukokeen. Valkoisten vastaava luku oli 97 %.

Lisämausteen talousvaikeuksiin tuo El Niño -sääilmiö, jonka pelätään aiheuttavan suurta kuivuutta tämän vuoden alkupuolella.

Rikolliset uhkaavat maan turvallisuutta

Kasvava rikollisuus heittää synkän varjon Etelä-Afrikan ylle. Viime vuonna tehtiin päivittäin keskimäärin 62 murhaa, 136 raiskausta ja 700 päällekarkausta. Murhia tehdään noin seitsemän kertaa enemmän kuin Yhdysvalloissa. Raiskauksia tehdään väestömäärään nähden enemmän kuin missään muualla maailmassa, lähes kolme kertaa enemmän kuin Yhdysvalloissa ja 12 kertaa enemmän kuin Saksassa.

Rikospoliisin päällikkö George Fivaz arvioi viime helmikuussa, että rikollisuus maksaa maalle 70-100 miljardia markkaa vuodessa. Rikollisuuden syiksi hän mainitsi rotusortoajan, väkivaltakulttuurin, köyhyyden ja työttömyyden.

Huumeita Fivaz ei pitänyt pahana ongelmana, vaikka Yhdysvaltojen mukaan Etelä-Afrikasta saattaa tulla kansainvälisen huumekaupan keskus. Fivazin mielestä maassa on liikaa aseita, ja lisää tulvii rajojen yli naapurimaista. Toisaalta hän myönsi, että Etelä-Afrikan oikeusjärjestelmässä on paljon puutteita.

Vakavinta rötöstelyssä on sen organisoituminen. Maan avauduttua apartheidin päätyttyä maahan on alkanut soluttautua ulkomaisia rikollisliigoja. Poliisilla oli viime vuonna tieto 481 syndikaatista, jotka salakuljettivat kaikkea mahdollista aseista huumeisiin ja norsunluuhun.

The Economistin mukaan jotkut rikollisista ovat yhteistyössä turvallisuuspalvelun entisten jäsenten kanssa, ja varapresidentti Thabo Mbeki on epäillyt taustalla olevan poliittisia motiiveja hallituksen vahingoittamiseksi järjestäytyneella rikollisuudella.

Parlamentin ulkoasiainvaliokuntaa johtavan ANC-poliitikon Raymond Suttnerin 29-vuotias vaimo Nomboniso Gasa raiskattiin viime tammikuussa. Saksalaisturisti murhattiin jonkin aika sitten Durbanin rantakadulla, ja kaksi ruotsalaisturistia pääsi hengestään vain pari viikkoa sitten. Tahallista vai tahatonta?

Vuosi sitten presidentti Nelson Mandela sanoi rikollisuuden alkavan olla uhka maan turvallisuudelle ja julisti sodan rikollisuutta vastaan. Syytä olikin, sillä viimevuotisen tutkimuksen mukaan rikoksista saatiin selvitettyä vain 77 tuhannesta.

Maltti on valttia

Mandela luopui ANC-johtajuudesta viime joulukuussa ja jättää presidentin tehtävät 1999. Uudeksi ANC:n johtajaksi (ja samalla maan tulevaksi presidentiksi) valittiin yksimielisesti maltillinen Thabo Mbeki. Hän on maan varapresidentti ja on johtanut hallituksen toimintaa Mandelan jäädessä yhä enemmän keulakuvaksi. ANC:lle on tärkeää korostaa politiikan jatkuvuutta. Maan tilanne voi ryöstäytyä käsistä, jos vallansiirto Mandelalta Mbekille epäonnistuu.

Thabo Mbeki on tunnollinen ja pätevä talousmies, ja hänellä oli keskeinen asema sekä vuoden 1990 salaisissa neuvotteluissa valkoisten kanssa että vuoden 1994 hallitusneuvotteluissa. Mutta hän ei ole mikään värikäs kansanjohtaja. Mandelalta jälkeenjäävän karismatyhjiön täyttäminen ei tule olemaan helppoa. Afrikkalaiseksi johtajaksi hän on sitäpaitsi kovin nuori, vasta 55-vuotias, mikä voi vaikeuttaa yleisen luottamuksen saavuttamista.

Tulevaisuus toivoa täynnä

ANC on tähän asti suhtautunut silkkihansikkain valkoisiin, vaikka presidentti Mandela hyökkäsikin heitä vastaan yllättävän voimakkaasti ANC:n kokouksessa joulukuussa. Hallitus vakuuttaa haluavansa luoda kaikkien yhteisen Etelä-Afrikan, ja pyrkii vähitellen muuttamaan eri instituutioiden miehityksen vastaamaan maan rodullisia määräsuhteita.

Etelä-Afrikan 42 miljoonasta asukkaasta mustia on 75 %, valkoisia 14 % ja värillisiä 9 %. Vuoden 94 vaaleissa ANC sai 62,7 % äänistä, Kansallispuolue 20,4 ja zulujen Inkatha 10,5. Vaalitulos noudatti pahaenteisen tarkasti roturajoja. Mielipidemittausten mukaan vain 4 % valkoisista kannattaa ANC:tä ja alle 3 % mustista kannattaa Kansallispuoluetta tai Demokraattista puoluetta.

Maa on jyrkästi jakautunut rodullisesti ja rahallisesti. ANC:n jäsenistö, ammattiliitto Cosatu ja Kommunistinen puolue vaativat hallitukselta radikaaleja toimia. Hallituksen on kuitenkin tasapainoiltava uudistuspaineiden ja valkoisten rauhoittelun välillä. Jos talouskasvu hiipuu tai uudistukset epäonnistuvat, maalla saattaa olla edessään äärimmäisen rauhaton tulevaisuus.

HEIKKI JANTUNEN
13.3.1998

(Lähteet: The Economist ja STT:n arkisto)

TALOUS -SIVULLE