 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mediariippuvuus koettelee politiikan uskottavuutta
Nuorten mediatutkijoiden silmissä Suomen poliittinen viestintäkulttuuri heijastelee epäluottamusta. Kansalainen ja toimittaja epäilevät poliitikon toimintaa siinä missä poliitikkokin puhuu turhautuneena mediapelistä.Tämä käy ilmi puheenvuorosta Kaveri vai peluri - poliitikko mediassa, joka julkistettiin maanantaina Jyväskylässä. Kirjan toimittanut puheviestinnän professori Pekka Isotalus Jyväskylän yliopistosta kertoo, että poliittista viestintää on tällä joukolla tarkasteltu enemmän yksilön kuin median, puolueiden tai yhteiskunnan näkökulmasta. Puheviestinnän lähtökohdista tehdyn kirjan kirjoittajat ovat Isotalusta itseään lukuunottamatta nuoria naisia, joiden hän toivoo tuovan varttuneiden miesten hallitsemaan poliittiseen analyysiin uusia aineksia.
Tunteet pelissäViestintäkulttuurin muutosta arvioidaan kirjassa yhdeksän tapaustutkimuksen avulla. Ne ajoittuvat vuoden 1994 presidentinvaaleihin, niitä seuranneisiin eduskuntavaaleihin ja Euroopan parlamentin edustajavaaleihin.Isotaluksen mukaan Suomessa näkyy kansallisista erityispiirteistä huolimatta samankaltainen kehitys kuin monissa muissa maissa. - Puhutaan politiikan viestinnällistymisestä, amerikkalaistumisesta tai modernisoitumisesta. Näillä tarkoitetaan politiikan henkilöitymistä, vastakkainasettelujen korostamista, viihteellistymistä sekä poliitikon ja äänestäjän suhteen kevenemistä, Isotalus kuvailee. Isotaluksen mukaan politiikan pinnallistuminen uhkaa jo politiikan uskottavuutta. Tutkija sälyttää tästä vastuuta niin poliitikoille, medialle kuin yleisöllekin, joiden kaikkien arkisilla ratkaisuilla valitaan kehitykselle suuntaa. - Etteivät poliitikot suostuisi ihan mihin tahansa saadakseen julkisuutta, ja että mediakin miettisi etukäteen oman toimintansa moraalia ja etiikkaa, Isotalus toivoo. Poliitikosta on tullut äänestäjälle yksi julkisuuden henkilöistä, jota hän seuraa siinä missä muitakin julkkiksia. Äänestyspäätökseen vaikuttavat myös tunteet, kuten viime presidentinvaalien toinen kierros etenkin osoitti. Tulos saattaa ratkaista, antaako poliitikko mediassa itsestään sellaisen kuvan, että häntä voisi pitää henkilökohtaisena ystävänään. Toisaalta myös järkiperusteet ja ideologinen läheisyys vaikuttavat valintaan. Poliitikon on lisäksi oltava sopivan ammattitaitoinen ja edustava.
Jännitteinen mediasuhdeIsotalus kuvaakin poliitikon mediasuhdetta monin tavoin jännitteiseksi. Medialle ei sovi kääntää selkäänsä, mutta suhteesta ei saa tulla liian läheinenkään.- Jos poliitikko mukautuu median vaatimuksiin, media oppii vastustamaan hänen vaikutuspyrkimyksiään. Silloin poliitikon on kehitettävä entistä hienovaraisempia keinoja, Isotalus luonnehtii. Koska toimittajat pyrkivät käsittelemään politiikkaa ja poliitikkoja entistä kriittisemmin, poliitikko joutuu mediassa helposti puolustuskannalle. Ratkaisevaa onkin, miten monipuolisesti hän osaa puolustautua toimittajan syytösten edessä. Kun toimittajan kysymyksessä todennäköisesti piilee ansa, on poliitikon ratkaistava, kuinka antaa itsestään rehdin ja suoran käsityksen nielemättä toimittajan syöttiä sellaisenaan. - Poliitikon on tasapainoiltava myös yksinkertaistamisen ja perusteellisuuden välillä. Liian asiantuntevaa poliitikkoa pidetään helposti ryvettyneenä. Ihanteellinen poliitikko on jossakin ryvettyneisyyden ja asiantuntemattomuuden välissä, Isotalus näkee. Näennäiskriittisyydestä nuhteitaKirjoittajista Marjut Kemiläinen on selvittänyt viime eurovaaleissa äänestäneen suomalaisen ihannepoliitikon.- Tutkimuksen mukaan parhain kansamme edustaja olisi fiksu, luonnollinen ja tavallinen ihminen, joka on hyvä esiintyjä. Äänestäjä kokee, että hänen ja ehdokkaan ajatusmaailmat kohtaavat monissa asioissa, Kemiläinen kirjoittaa. Nuoret tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös tiedotusvälineiden näennäiskriittisyyteen. Katri-Mari Ruonala toteaa artikkelissaan, että presidenttiehdokkailta kysyttiin tv-haastatteluissa asioita, joita ei olisi sopivaa kysyä keneltäkään tavallisessa keskustelutilanteessa. Ruonala pohtiikin, miten tarkoituksenmukaisen kriittisiä ovat sellaiset kysymykset kuin "Oletteko nainen vai ihminen", "Oletteko narsisti" tai "Kestävätkö jalat"?
STT-IA |
POLITIIKKA -SIVULLE