Johannes ja Kyllikki Virolainen kertovat kohun nostaneen tarinansa

"Poliittinen kulttuuri on nykyään sallivampaa"

Virolainen hävisi silloiselle ulkoministeri Paavo Väyryselle Turun puoluekokouksessa 1980 noin sadalla äänellä kiihtyneessä poliittisessa ilmastossa ja pari vuotta myöhemmin yhdeksi kaudeksi kansanedustajan paikkansa.

Alkiolais-maalaisliitto-keskustalaiset eivät perinteisiin moraalikäsityksiinsä nojaten purematta nielleet johtohahmonsa avioeroa. Kirjeiden tulva oli väistämätön: "Nythän sie Jussi meil` tempun teit, kun otat eron eukostasi. Eihä noita mei ommii miehii ennää mikkää voi pitää aviossa, ko sie näytät huonoo esimerkkii. Kyl myö siut tuomitaa, ko moisen askelee otit." Joitakin saapuu yhä vieläkin.

Virolainen on tänään vakaasti sitä mieltä, että heidän tarinansa tasoitti tietä muille poliitikoille.
- Toista on nykyään Lipposella, Virolainen veistelee.
- Kansakunta odottelee vain tietoa, siitä onko syntyvä lapsi tyttö vai poika.

Johannes ja Kyllikki Virolainen ovat purkaneet pitkäksi ja onnelliseksi osoittautuneen liittonsa tuntoja kirjaksi nimeltä Kolmas elämä (WSOY). Teos julkistettiin keskiviikkona Helsingissä.

Teos sisältää värikkäitä muisteloita parin taipaleelta, helliä rakkausrunoja ja hyviä kuvia sekä julkisista tilaisuuksista että yksityisistä tilanteista. Kustantajan mukaan kirja on kovin tekijöidensä näköinen; hyvin yksityinen ja intiimi ja samalla hyvin julkinen.

Johannes Virolainen kertoilee mukavia kaskuja ja teräviä huomioita vuosistaan Urho Kekkosen lähipiirissä. Hän ei lähde nytkään raottamaan Kekkosen julkisia salaisuuksia eli naiseikkailuja, vaan korostaa, että Sylvi Kekkonen oli Urho Kekkosen ehdottomasti tärkein ihminen. Tämän poismeno muutti täydellisesti Urho Kekkosen elämän. Muut naiset Virolainen leimaa kauniiksi nukeiksi, joita poikamaisesti uhoavan Urhon piti aina välillä saada.

Saako johtavalla poliitikolla olla naisystäviä on Virolaisen mielestä kulloisenkin ajan käsityksen ja kulttuurin tulkinta. Yhdysvaltain presidentti on tiukkojen moraalikäsitysten puristuksissa, mutta ranskalaiset eivät ihmetelleet, kun presidentti Mitterrandin hautajaisiin saapui hänen avioton tyttärensä.

Virolaisen mielestä Suomessakin suhtautuminen on muuttunut huomattavasti ja avioeron saaminen on tehty ehkä liiankin helpoksi. Tosin hän ei suinkaan mielellään muistele omia kokemuksiaan syyllisten ja todistajien nimeämisestä kahden vuoden odotusaikaan.

Runosuoni sykkii poliitikollakin

Kolmas elämä -kirjassa ei loiskutella vesisänkyjä, mutta kuvataan hyvän ihmissuhteen aineksia ja kypsän iän rakkautta. Media on Kyllikin mielestä kohdellut pariskuntaa aina hyvin ja he ovat mielissään saadessaan yhä paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin.

Siitä syystä heille myös motkotetaan, että pitääkö teidän vanhojen ihmisten yhä vain kaiken maailman kissanristiäisiin tunkea ja tarjota, maksusta tietenkin, kuvianne ja haastattelujannne lehtiin.

Kyllikin koulussa oppii, jos haluaa

Johannes tunnustaa olevansa karjalaisena suurpiirteinen, käytännön asioissa välinpitämätön, jopa huolimaton. Kun Kyllikki korostaa, että esineet pitää panna paikoilleen, Johannes turvautuu mielipuolustukseensa: Ei järjestys auttanut tippaakaan, kun jouduttiin Karjalasta lähtemään ja jättämään kaikki. Sinne jäivät yhtä halvalla niin siistit kuin epäsiistitkin talot ja tavarat.

Valtioneuvos oppi kotonaan, etteivät kunnon miehet puutu sisätöihin, eivätkä sotke käsiään naisten töihin. "Kyllikin koulussa" asiaa on korjattu. Valtioneuvos osaa keittää kahvia, teetä ja puuroa, paahtaa leivät ja jopa valmistaa maukkaita keittoja valmispakkauksista.

Sitten suuren rakkauden leimahdettua ensimmäisellä yhteisellä lounaalla Kyllikin rakkaus, ihailu, arvostus ja kunnioitus ei ole kärsinyt pienintäkään säröä.

Valtioneuvos Johannes Virolainen puolestaan kirjoittaa, että uuden avioliiton mukana hänelle alkoi todella uusi elämä.
- Kahden ihmisen yhteiselämä avioliitossa on myönteistä toisen ymmärtämistä, molemminpuolista pyrkimystä auttaa ja tukea toisiaan, sopuisuutta, eteen nousevien ongelmien ratkaisua yhdessä ja ennen muuta anteeksiantamista.

MARGIT HARA
14.8.1998