50-vuotias Tex Willer jakaa oikeutta kovakätisesti - Sarjakuvien pyssysankari ratsasti Suomeen Italiasta

Tex Willer 50 vuotta



Muy bien! Suuri Manito! Kirottu käärmeensikiö! Terveisiä hornaan, kojootinpenikka! Lännensankari Tex Willerin sarjakuvaseikkailut ovat poikineet kourallisen lentäviä lausahduksia varttuneiden suomalaismiesten puhekieleen.


Värikäskielinen revolveritaituri käyttää tarvittaessa nyrkkiensä virvoittavaa voimaa, mikäli lain koura osoittautuu turhan helläkätiseksi. Tex turvautuu oman oikeuskäsityksensä mukaisesti väkivaltaan tämän tästä, mutta vain tosi konnia vastaan.

Tex Willer on Aku Ankan ja Korkeajännityksen jälkeen vanhin Suomessa säännöllisesti ilmestyvä sarjakuvalehti. Tex ratsasti Suomeen ensi kerran vuonna 1953 shekkivihon kokoisena, mustavalkoisena jatkosarjana. Vuosien 1966-70 katkon jälkeen se alkoi ilmestyä nykymuotoisena pokkarikoossa.

Italialaiseen spagetti-western-perinteeseen ankkuroituvan Texin ensimmäiset seikkailut valmistuivat 50 vuotta sitten. Tex oli alkujaan käsikirjoittaja Giovanni Luigi Bonellin ja taiteilija Aurelio (Galep) Galleppinin sivuprojekti - vasemman käden luomus, josta tuli kotimaassaan odottamattoman suosittu. Texin sukunimeksi annettiin Willer, koska Italian sarjakuvasensuuri ei hyväksynyt nimeä Killer.

Galep lainasi sankarille aluksi kasvot filmitähti Gary Cooperilta, mutta lisäili hahmoon myöhemmin omia piirteitään.

Mafia ja Luther

Willerin seikkailuihin uppoutuu helposti kesämökki- ja huussiolosuhteissa. Täkäläiset tilaajat ovat enimmäkseen nostalgian nälkäisiä 30-50-vuotiaita miehiä. Lehteä nykyisin julkaisevan Egmont-kustantamon mukaan Suomessa levikki on näinä päivinä "toistakymmentä tuhatta".

Willerin hahmosta ei koskaan tule kansainvälistä Hollywood-elokuvasankaria, koska hänet tunnetaan Italian lisäksi pääasiassa Suomessa. Norjassa Willer on marginaalisarjis, ja Ruotsin lehtipisteistä mies otti hatkat jo 1980-luvulla.

- Texissä kiehtoo lähinnä vauhti ja seikkailu - tarinat ovat hyviä, kertoo sarjiskeräilijä Ilpo Lagerstedt, joka tutustui pyssysankariin ensi kerran jo 1950-luvulla pikkupoikana.

- Tex asettuu vastakkain vaikeuksien kanssa, hän ei koeta välttää niitä, lisää hän.

Lagerstedtissa virisi Tex-innostus 30 vuoden tauon jälkeen vuonna 1994, kun havaitsi yllätyksekseen lapsuutensa sankarin olevan yhä voimissaan. Hän uppoutui runsaan kolmen vuoden ajaksi vapaa-aikanaan Tex-historiaan, ja sen urakan hedelmiä tämänkin jutun faktat pääosin ovat.

Lagerstedtin mukaan Texin taistelu rikollisia ja korruptoituneita politiikkoja vastaan voidaan nähdä heijastuksena Italian mafiaväritteisestä yhteiskuntaelämästä. Tex-fani Jari Huikari on verrannut sankaria peräti uskonpuhdistaja Martti Lutheriin.

Sarjisten lisäksi Texistä on tehty sekä piirroselokuva että spagettilänkkäri, jossa Willerin manttelia kantaa b-luokan western-tähti Giuliano Gemma. Lagerstedt kertoo italialaisen Tex-friikin luonnehtineen jälkimmäistä elokuvaa "kammottavaksi" katsomiskokemukseksi.

Tex oli aviossa

Sarjakuvan henkilögallerian perustiimin muodostavat päähenkilön lisäksi hänen oikea kätensä Kit "Hopeatukka" Carson, ainoa poikansa Kit "Pikku Haukka" Willer sekä intiaaniystävä Tiger Jack. Kuten kunnon poikakirjoissa asioiden kuuluukin olla, naisia esiintyy harvoin.

Willer joutui kuitenkin varhaisvuosinaan kuolemanuhan edessä naimisiin navajo-intiaanien päällikön tyttären Lilithin kanssa. Tuon tarinan yhteydessä hän kohosi lopulta navajojen valkoiseksi päälliköksi, jolle intiaanit antoivat nimen Yön Kotka.

Intiaanit ovatkin perinteisesti olleet Willerin erityisessä suojeluksessa. Lagerstedtin mukaan Tex käyttää muinaisen ritari-ihanteen mukaisesti väkivaltaa vain heikkojen ja sorrettujen puolustamiseen.

Tex-hahmon elämäntarina on täynnä vaiheita, joita tekijät eivät ole vaivautuneet selittämään. Jälkijättöisesti aukkoja on paikkailtu kertomalla mm. että Texillä oli isä Ken ja veli Sam, mutta äidistä ei ole hiiskahdettu mitään. Lilith-vaimon raportoitiin sittemmin menehtyneen valkoisten roistojen aikaansaamaan isorokkoon.

Alun perin Tex oli lainsuojaton, joka kuitenkin taisteli oikeuden puolesta. Myöhemmin hänet pestattiin Teksasin Rangers -lainvalvojiin, jonka organisaatiota ei selitetty lukijoille.

Carson ei ole oikea Carson

Tekijöiden sarjaan lainaama Kit Carson -niminen lännensankari on oikeasti elänyt Yhdysvalloissa vuosina 1809-68. Sarjakuvan Willerin fiktiivistä aisaparia - pessimistisluonteista "vanhaa huuhkainta" - ei kuitenkaan sovi sekoittaa historialliseen henkilöön.

Texin alkuaikojen uskollisesta hevosesta Dynamiitista ei pokkarikauden tarinoissa näy enää jälkeäkään. Ilpo Lagerstedt epäilee, että tekijät yksinkertaisesti unohtivat Dynamiitin, mutta uskollisimmat lukijat eivät.

Willerin myöhäiskauden mahtavin vihollinen on ollut yliluonnollisia voimia hyödyntävä ilkeä velho Mefisto ja hänen poikansa Yama. Ystäväpiiriin lukeutuu perusnelikon ulkopuolelta puolestaan mm. salatieteiden tuntija El Morisco ja sheriffi Nat McKenneth.

Tex-tarinoitsijoiksi ovat nykyisin vakiintuneet Claudio Nizzi ja Mauro Boselli. Sarjakuvaa on suomentanut jo vuodesta 1976 Renne Nikupaavola.

Vielä tämän syksyn aikana Willerin suomalaisihailijoille on luvassa kookas 50-vuotisjuhla-albumi Kadonnut Pueblo.

STT-IA
14.8.1998


AJASSA -SIVULLE