Kepun työreformi on vaalihumpuukia


Vappuna moni jankutti taas vaihteeksi keskustan työreformista, vaikkei se ei ole mitään muuta kuin kepulaisten kehittämä uusi tapa esitellä maailmaa syleileviä vaalilupauksia.

Kukapa ei voisi olla pitämättä Keskustan työreformista? Keskustan julkaisema pamfletti Suomi tarvitsee työreformin (18.2.1998) kertoo asiasta kaiken.

Työreformi "yhdistää työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut". Jo tästä näkee, että tämä työreformi on nimenomaisesti keskustan ohjelma: milläpä muulla puolueella voisikaan olla yhtä pitkä kokemus erilaisten "etujen" yhdistämisestä.

Kyseessä on "yrittäjyyden ja yhteisvastuun työreformi", se on "Suomen malli". Tässä on jämäkkä viesti kaikille perinteisesti kokoomusta kannattaville yrittäjille: kuulkaa Lakeuden Kutsu ja ottakaa paikkanne yrittäjäkepun äänestäjien marssirivistössä. Maahamme tarvitaan "yrittäjähenkistä elämänkatsomusta".

Silmän vinkkaus käy myös vihreiden suuntaan: "tuotekehitystä tuetaan erityisesti vihreän teollisuuden ja energian tuotannon aloilla", lisäksi "negatiivista tuloveromallia" on syytä harkita. Vihreän liikkeen jäsenet, katkokaa Koijärven kahleet ja liittykää Kepuun!

Keskusta vetoaa järkisyihin

Jos joku kuitenkin jää empimään, vedotaan pamfletissa myös järkisyihin. "Päämääränä pitää olla työttömien työllistyminen", sanoo pamfletti analyyttisen napakasti.

Ilmeisen huolellisen ja syvällisen kansantaloudellisen analyysin tuloksena todetaan, että "valtion kyky ja veronmaksajien halu kantaa työttömyyden kustannukset määräävät työttömän toimeentulon rajat".

Selkeää ja järkeenkäypää puhetta on myös tämä: "yritystukien toimialarajoituksia tarkistamalla on edistettävä palveluyritysten perustamista".

Voiko sitä sen selvemmin sanoa.

"Keskusta haluaa rakentaa yhteistyötä", julistetaan pamfletissa - "kaikkien suomalaisten parhaaksi".

Tulevan yhteistyön suuntaviivoja

"Työntekijän ja työnantajan kiistämättömät yhteiset edut on parhaiten sovittavissa työpaikkakohtaisesti." Tällä lauseella keskusta avaa pelin tulevalle hedelmälliselle yhteistyölleen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Keskustalaiseen tapaan pamfletissa toki lisätään, että "valtakunnallisten sopimusten ja yhteistoimintamenettelyn puitteissa".

Ammattiliittojen kommentit ovat olleet kiinnostavia, eivätkä kaikki keskustalaisetkaan taida uskoa tähän ristiretkeen.

Paavo Väyrynen kirjoitti 27.3.1998, että hän ei ole kaikilta osin ymmärtänyt työreformin ongelmallisimpia osia. Niitä, jotka liittyvät työmarkkinoiden sopimusjärjestelmään. Väyrysen mielestä nykyinen keskitetty sopimusjärjestelmä pitäisi säilyttää työreformista huolimatta.

Seppo Kääriäinen sanoi syntymäpäivähaastattelussaan UP:lle 28.3.1998, että työreformi ei merkitse työehtosopimusten ns. yleissitovuuden purkamista. Lisäksi hän torjui väitteet, että työreformi olisi myllynkivi puheenjohtaja Esko Ahon kaulassa.

Kaikille lisää rahaa

Parasta työreformissa ovat lupaukset runsaista lisätuloista kaikille äänestysikäisille. Työnantajamaksut, arvonlisävero, pieni- ja keskituloisten verotus sekä yleinen tulovero alas. Jos kotitalous teettää töitä, on palkanmaksua tuettava tai veroja helpotettava. Kuntien valtionosuuksia ei pidä leikata. Posti-, liikenne- ja muut valtion peruspalvelut on turvattava koko maassa.

Valtion tulot siis vähenevät ja menot kasvavat työreformin takia. Mutta mistä tähän otetaan rahat?

Väyrynen kirjoitti lehtiartikkelissaan 27.3.1998, että toimenpiteiden rahoituksesta pitäisi esittää realistinen suunnitelma. Tälläiseen ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä tarkempi pamfletin lukeminen paljastaa, että uutta rahaa ei tarvita.

Esimerkiksi työnantajamaksut porrastetaan "yritysten pääomavaltaisuuden mukaan niin, että valtion maksukertymä ei ratkaisevasti pienene". Kätevää.

Samoin "nykyistä korkeampi työntekijän osuus työttömyysturvan rahoituksesta kompensoituu tuloverotuksen keventämisellä". Vielä kätevämpää.

Ja loput työreformin kustannuksista kuittaantuvat työttömyyden vähenemisellä.

Jos vielä jääkin jokunen penni maksettavaksi, niin sitä varten on aina olemassa jo muinaisissa antiikin näytelmissä käytetty pommivarma keino: näyttämölle yllättäen saapuva jumala ratkaisee kaikki ongelmat.

Matkalla umpikujaan

Keskustaa vaivaa uskottavuuden puute ja jonkinlainen yleinen sekavuus. Kovasti on oppositiopolitiikkaa harjoitettu, ja kannatuskin on hiukan noussut, mutta kömmähdyksiltä ei ole vältytty.

Puheenjohtaja Aho erehtyi taannoin lehtihaastattelussa esittelemään laajoja tietojaan Helsingistä sellaisella menestyksellä, että traktoritkin hyytyivät Uudenmaan pelloille. Vanhat Maastrichtin konkarit olivat myös vastustavinaan EMU:a, mutta tuskin oli vappusimat juotu, kun jo tuli toinen ääni kelloon. Opettajien lomautuksista keskusta nosti hallitusta vastaan pahan elämän, vaikka valtaosa lomautuksista on tehty kepulaisten hallitsemissa kunnissa.

Lisäksi Ahon vaatimukset hallitusohjelmaneuvotteluista ennen vaaleja paljastavat, että Aholta ja puolueen puoluevaltuuskunnalta on tyystin päässyt unohtumaan vaalien merkitys poliittisessa järjestelmässämme.

Mutta sokerina pohjalla on keskustan järeä vaaliase eli työreformi. Sillä ei ole mitään tekemistä työuudistusten kanssa, se ei edusta mitään tunnettua taloudellista ajattelutapaa ja se johtaa Ahon poliittiseen umpikujaan, ellei sille sitten käy vaalien jälkeen kuten muillekin keskustan vaalilupauksille.

HEIKKI JANTUNEN
15.5.1998

(Lähteet: STT:n arkisto ja keskustan pamfletti Suomi tarvitsee työreformin)

POLITIIKKA -SIVULLE