Pienyrittäjät hallitsevat laman opetuksista huolimatta huonosti yrittämisensä riskejä

Joka kolmannella yhä koko omaisuus yritystoiminnan panttina



Laman karvaista opetuksista huolimatta lähes kolmannella yrittäjistä on yhä koko henkilökohtainen omaisuus yritystoiminnan vakuutena ja perheenkin omaisuus 14 prosentissa yrittäjistä. Jos yritykselle käy huonosti, käy myös yrittäjälle ja hänen perheelleenkin yleensä huonosti.


Eräs tapa suojata yrittäjäperheen omaisuutta varsinkin pienissä henkilöyhtymissä olisi avioehto. Kaksi kolmesta yrittäjäperheestä on kuitenkin jättänyt avioehdon tekemättä.

Yleisesti ottaen pienyrittäjät ovat heränneet entistä paremmin kartoittamaan yritystoimintaansa kohdistuvia riskejä sitten vaikeimpien lamavuosien. Poikkeuksena ovat kauppiaat. Kaupan alalla kehitys on kulkenut kohti pahempaa velkavankeutta.

Vuonna 1994 vain 27 prosentissa yrityksistä omaisuus oli pantattu yli 75-prosenttisesti, mutta vastaava luku oli 1996 peräti 41. Myös perheen omaisuuden osalta koko omaisuutensa pantanneiden määrä on kaupan alalla noussut 14 prosentista 23 prosenttiin.

Tiedot ovat Tampereen yliopiston professorin Olavi Borgin vuodesta 1988 käynnistyneestä yrittäjien seurantatutkimuksesta. Sen tuloksia on kirjattu Tampereen yliopiston apulaisprofessori Hannu Kuuselan ja Vakuutusyhtiöiden keskusliiton tiedotusjohtaja Reijo Ollikaisen toimittamaan teokseen Riskit ja riskienhallinta.

Borg muistuttaa yrittäjiä, että avioehto ei ole sama kuin avioero. Kolme neljästä pienyrittäjästä ”vammautui” Borgin mukaan lamavuosista tavalla tai toisella pysyvästi.

Suomen kaikista vajaasta 200 000 yrityksestä valtaosa on pieniä yrityksiä, joista muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan lisäksi noin 75 000 on puhtaasti fyysisiä henkilöitä eli yksinyrittäjiä. Lisäksi on lukuisia toiminimiä, avoimia tai kommandiittiyhtiöitä sekä osakeyhtiömuotoisia yksinyrittäjiä, jotka ovat samassa asemassa.

Tarkkoja lukuja on Borgin mukaan mahdotonta selvittää, koska palkkatyön, ammatinharjoittamisen ja yrittämisen raja näiden talouselämän pienimpien yksiköiden kohdalla ei ole yksikäsitteisen selkeä.

Juuri tästä syystä syntyy kiistoja verottajan kanssa. Joka tapauksessa yli 80 prosenttia yrittäjistä on omistajayrittäjiä. Näistä yrityksistä noin joka neljännessä työskentelee perheenjäseniä, yli 60 prosentissa myös vierasta työvoimaa. Valtaosa eli kolme neljästä omistajayrityksien yrityksistä on pieniä, alle 10 hengen yrityksiä.

Riskianalyysi kannattaisi teettää

Yrittäjän elämää on olla homo economicus, joka kalkyloi, optimoi ja maksimoi. Borgin sanoin yrittäjän elämä perustuu hallittuun riskiin.Yrittäjä organisoi riskejä luovasti. Hän kestää ja sietää riskejä siinä, kun virkamies ei siedä niitä ollenkaan.

Yrittäjiä neuvotaan laatimaan tai laadituttamaan riskiselvityksiä omasta yrityksestään. Vaikeus piilee siinä, että tätä palvelua ovat tarjoamassa vakuutusyhtiöt ja yrittäjä kalkyloi, että vakuutusyhtiö maksimoi oman etunsa eikä optimoi yrittäjän etua. Luottamuspulan takia moni toimii ottaen turhiakin riskejä.

Vain kolmasosa pienistä yrittäjistä on turvautunut riskiselvitykseen. Yli 20 henkilön yrityksissä riskianalyysiä pidetään selvästi tärkeämpänä, 80 prosenttia näistä yrityksistä on laadituttanut sen. Borg pitää tilannetta nurinkurisena. Ns. yrityksen avainhenkilöistä voidaan puhua vasta, kun yrityksen koko on yli 20 työntekijää. Sitä pienemmät yritykset ovat täynnä avainhenkilöitä eli riski heidän työpanoksensa menettämisestä tavalla tai toisella on suuri.

Vuonna 1996 peräti 70 prosenttia yrityskyselyyn vastanneista pitää yrittäjän itsensä vakavaa sairastumista tai työkyvyttömyyttä suurena riskinä koko yritykselleen. Borg pohtii, että niinhän se tietysti on, kun työt ja vyöt on vedetty kireälle.

Jo muinaiset foinikialaiset...

Riskien ottaminen on ikivanha asia, termi liittyy purjehdukseen. Ilmaisu kertoo vaaran, vahingon tai tappion mahdollisuudesta, joka väijyi merillä tai karavaaniteillä. Jo babylonialaisten tiedetään siirtäneen riskiä eli turvautuneen erityiseen karavaanilainaan ja muinaiset foinikialaiset harrastivat merilainoja. Omaisuutensa suojaava suomalaisyrittäjä jatkaisi siis mittavaa historiallista perinnettä.

Tämän päivän riskejä ovat esimerkiksi tulipalo liikekiinteistön vaurioittajana tai koneiden ja laitteiden rikkoutuminen tuotannon keskeyttäjänä. Uhkakuvia tuovat EU:n muutospaineet tai hallituksen toimet. Yhteiskunnan ja julkisen vallan taholta nousevat toimintaympäristön muutokset ovat professori Borgin mukaan niitä, joihin on vaikeinta varautua millään laskennallisilla ja ennustettavissa olevilla keinoilla.

Vakuuttamisen kannalta Borg pitää huolestuttavana, että riskeihin varautumisen taso on selvästi pudonnut omaisuusvahingoissa. Suuntaus näyttää jatkuvan voimakkaana. Teollisuudessa se koskee koneita ja laitteita ja kaupan alalla varastojen arvostusta. Yrittäjät pitävät selvästi väistyvinä riskeinä myös tulipaloa ja energian ja raaka-aineiden saantia.

Verkottuminenkin voi muodostua riskiksi

Uutena riskinä on ilmaantunut riippuvuus toisista yrityksistä. Joka viidennessä yrityksessä ja teollisuudessa jo 27 prosenttia alan yrittäjistä pitää tätä suurena riskinä. Verkottumisella, tuotannon ketjuuntumisella ja yhteistyösuhteiden monipuolistumisella on Borgin mukaan siis myös negatiivinen puolensa.

Myyntiin, rahoitukseen ja johtamiseen liittyvät riskien koetaan huojentuneen. Korkotaso ja tuotteen markkinoiden pysyvyys ovat poistuneet suurten riskien joukosta ja likviditeettiongelmat lamavuosista helpottuneet. Lainojen vakuudet ovat tämän asiaryhmän suurimmaksi koettu riski (30 prosenttia pitää suurena), mutta sekin on laskussa.

Tilalla ovat huolet investointirahoituksesta ja sitoutumisesta vain yhteen rahoittajaan. Fuusioista johtuen monilla paikkakunnilla ei pankeissa ole enää valinnanvaraa. Etenkin kasvavia pienyrityksiä, joissa tyypillisesti työskentelee 5-19 henkilöä, huolettavat muita selvästi enemmän sitoutuminen yhteen pankkiin.

Verotus on kestoriesa

Vuoden 1996 kyselyn mukaan yrittäjät kokevat lähinnä kolme yhteiskuntariskiä suureksi uhkaksi. Tähän joukkoon kuuluvat verolainsäädännön muutokset (50 prosenttia), viranomaisten byrokraattisuus ja hallituksen toimet kotimaassa (26 prosenttia).

Borg hivenen kummastelee valitusta viranomaisten byrokraattisuudesta, koska elinkeinoelämä on viime vuosina pääsääntöisesti vapautunut, markkinavaltaistunut ja kehittynyt yrittäjien yleisesti haluamaan suuntaan.

Verotus, ja etenkin sen ennakoimattomuus ja yrittäjien kielellä ”mielivaltaisuus”, on luokiteltavissa kestoriesaksi. Kaikkein hankalimpana tilanteen kokevat yli 20 hengen yritykset. Niistä peräti yli 60 prosenttia pitää verolainsäädännön muutoksia suurena uhkana yritystoiminnalleen.

MARGIT HARA
15.5.1998


TALOUS -SIVULLE