 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vikkelä mies Arkansasista vaikeuksissa
Koko maailma on viime kuukausina saanut hämmästyneenä seurata amerikkalaisen politikoinnin jaloimpia piirteitä. Erikoissyyttäjä Kenneth Starr on käyttänyt epäilyttäviä keinoja, mutta myös presidentti Clinton on ennennäkemätön ketku. Edustajainhuone teki oikean päätöksen antaessaan valtuudet tutkimukselle, joka saattaa johtaa presidentin erottamiseen.Vampyyrintappaja Kenneth Starr ei kyennyt Lewinsky-raportissaan kunnolla näyttämään, että presidentti olisi pyrkinyt vaikuttamaan todistajaan, vastustamaan oikeutta tai käyttämään väärin valtaansa. Näyttöä saattaa kuitenkin olla siitä, että presidentti Bill Clinton on tehnyt väärän valan suuren valamiehiston edessä. Kun edustajainhuone viime viikolla päätti antaa valtuudet Clintonia koskevan tutkimuksen aloittamiseen, ei Valkoisessa talossa oltu kovinkaan tyytyväisiä. Presidentin käyttäytyminen ei Valkoisen talon mielestä ole ollut sen tasoista rötöstelyä, että tutkimusta olisi tarvittu, vaan kaikki on vain republikaanien poliittista vehkeilyä. Tietenkin kyse on poliittisesta ajojahdista, mutta Clinton on itse antanut siihen mitä loistavimman tilaisuuden. Vain todellinen typerys jättäisi tälläisen tilaisuuden käyttämättä. Näin siitä huolimatta, että erikoissyyttäjä Starrin raportti on törkeästi kyhätty kasaan kieroilla keinoilla ja vihamielisin aikein. Kenneth Starrin irstas raporttiKenneth Starrin raportti on hämmästyttävä esitys. Siinä ei puhuta Whitewater-skandaalista eikä mistään muustakaan, mistä tutkimukset alunperin aloitettiin. Enemmän raportti vaikuttaa halvalta Sydänsarjan jatkokertomukselta, jota höystävät muutamat tirkistelyviettiä tyydyttävät likaiset seksikohtaukset.Tuntuu siltä kuin turhautunut erikoissyyttäjä olisi päätynyt yksinkertaisesti solvaamaan ja häpäisemään istuvaa presidenttiä mahdollisimman paljon. Mielipidetutkimusten mukaan amerikkalaisten enemmistö on sitä mieltä, että Clinton voi jatkaa presidenttinä. Itse asiassa monet pitävät näytelmän konnana noitavainon johtajaa Starria. Amerikkalaiset eivät pidä ajatuksesta, että riippumaton, vihamielisesti asennoitunut tutkija saa tonkia ihmisten yksityisasioita, olipa sitten kysymyksessä presidentti tai ei. Riippumattomia tutkijoita koskevan lain voimassaolo päättyy ensi vuonna ja lienee aika todennäköistä, että sitä ei enää uusita ainakaan nykymuodossa. Republikaanit eivät ole koskaan pitäneet koko laista ja nyt demokraatitkin ovat hermostuneet siihen. Varsinkin tutkijan valta tutkimuksien laajentamiseen on huomattavan suuri. Kuten Starrin tapauksessa, Arkansasin maakaupoista on päädytty Valkoisen talon seksi-iloitteluun. Samalla Starr on hankkinut itselleen oikeuden kuulustella presidentin neuvonantajia ja salaisen palvelun henkivartijoita. Miten presidentti koskaan enää uskaltaa kysyä lakimiehiltään mitään, jos nämä voivat joutua tekemään tiliä jokaisesta keskustelustaan presidentin kanssa? Tiedotusväline on politiikolle susiWatergate-paljastukset kasvattivat Yhdysvaltain lehdistön mahtia ja toimittajien intoa käydä politiikkojen kimppuun. Viime vuosina uutiskilpailua ovat lisäksi kiristäneet kaapelitelevisio ja Internet. Samalla poliittisten paljastusten taso ja käytetyt lähteet ovat muuttuneet hyvin epämääräisiksi.Clintonin asioiden penkominen on ollut suuri menestys kaikenkarvaisille skandaalitoimittajille. Tulevilla presidenteillä ei ole paljonkaan hyvää odotettavissa tälläiseltä villiintyneeltä susilaumalta. On aivan eri asia, jos tiedotusvälineet käyvät politiikon kimppuun hänen sukkiensa väristä kuin asiakysymyksistä. Politiikot tosin saavat katsoa itseäänkin peilistä: esimerkiksi Valkoisessa talossa on tietoisesti tehty Clintonin perheen koirastakin superjulkkis. Toisaalta, yleinen mielipide ei ole varauksetta tukenut näiden "tutkivien" journalistien raportointia Clintonin seksiseikkailuista, mikä saattaa tehdä toimittajat varovaisemmiksi. Yhdysvaltain tiedotusvälineissä ei yleisön menettäminen vetele. Sitä paitsi skandaaliuutisilla on taipumusta syödä itse itsensä. Mitä enemmän skandaaleja, sitä enemmän lukijat niihin turtuvat ja samalla menettävät uskonsa paitsi politiikkoihin niin myös tiedotusvälineisiin. Parasta Washingtonissa on kello yhdeksän maitojuna ArkansasiinClinton ei kuitenkaan voi luikerrella kaikesta vastuusta pelkillä anteeksipyynnöillä. Presidentti on valehdellut kaikille päin naamaa, ettei seksiväitteissä ole mitään perää. Jos tutkimuksessa todetaan Clintonin syyllistyneen väärään valaan suuren valamiehistön edessä, ovat lähtöpassit miehelle väistämättä edessä.Yhdysvaltain presidentin ei pitäisi missään oloissa jäädä kiinni valehtelusta. Eikä hänen pitäisi missään oloissa käyttäytyä kuin jokin kolmannen luokan häntäheikki. Presidentin virka ja asema on sitä luokkaa, että sitä olisi syytä pitää arvossa. Tähän Clinton ei ole kyennyt. Nyt on hän perinteisen paikallispoliitikon tavoin kamppailee viimeiseen asti oman uransa puolesta. Samalla hän kadottaa loputkin luottamuksesta ja arvovallasta, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä presidentin viran hoitamisen kannalta. Lisäksi presidentin keskittyminen poliittiseen selviytymiskamppailuun vie hänen huomionsa pois tärkeistä sisä- ja ulkopoliittisista kysymyksistä. Tämä tapahtuu hetkellä, jolloin Yhdysvaltojen ja maailman taloutta uhkaa lähestyvä taloudellinen lama. Yhdysvaltain kannalta olisi parasta, jos Bill-poika painuisi suosiolla takaisin Arkansasiin ja jättäisi presidentin tehtävät varapresidenttinsä Al Goren hoitoon.
HEIKKI JANTUNEN |
ULKOMAAT -SIVULLE