Kuntien tulopohjaa uudistetaan kolmella mallilla



Kuntien tulopohjan uudistamista miettivä työryhmä on hahmotellut kolme mallia kuntien palvelujen rahoittamisesta nykyistä kestävämmällä tavalla. Työryhmä ei aio suositella mitään malleista, vaan tarjoaa ne keskustelun pohjaksi.


Sisäministeri Jouni Backmanin viime syksynä asettamaa työryhmää johtaa tutkimusjohtaja Antti Hautamäki Sitrasta. Hän esitteli työryhmän pohdintoja Kuntaliiton valtuustolle Helsingissä keskiviikkona.

Työryhmän on määrä jättää selvityksensä vuoden loppuun mennessä.

Työryhmä on muotoillut kolme mallia: kunnallisen veromallin, valtiollisen veromallin ja maksutulomallin.

Tulopohjatyöryhmän työn reunaehtoina on ollut, että kokonaisverotus ei saa kiristyä ja uudistuksen ei saa muuttaa kotitalouksien välistä nykyistä tulonjakoa. Työssä ei myöskään puututa valtion ja kuntien väliseen tehtävänjakoon.

Valtionosuudet pois tai yhteisövero-osuuden tilalle

Kunnallisessa veromallissa poistetaan valtionosuudet, jolloin kunnan talous lepää sen omien veroratkaisujen varassa. Kuntien välinen tasausjärjestelmä olisi oleellinen osa tätä mallia.

Mallin etuja olisi, että se lisäisi kuntien itsehallintoa ja vähentäisi niiden riippuvuutta valtiontaloudesta. Tämä innostaisi kuntia mm. panostamaan alueen elinkeinojen kehittämiseen, Hautamäki uskoo.

Toisaalta kuntien välisen tasauksen järjestäminen olisi poliittisesti vaikea kysymys. Malli myös altistaisi kunnat talouden suhdanteille nykyistä enemmän. Lisäksi progressiiviset verot eivät vero-opillisesti sovi paikallishallintoon.

Valtiollinen veromalli poistaisi kunnilta yhteisövero-osuuden, mikä korvattaisiin valtionosuuksien kasvulla.

Tämä toisi paineita selkeyttää ja yksinkertaistaa valtionosuuksien jakoperusteita. Hautamäki epäili, että jo lasten ja vanhusten osuuden laskeminen kunnan väkiluvusta saattaisi riittää takaamaan oikeudenmukaisen jaon.

Myös kuntien välisen tasausjärjestelmän kannustavuutta olisi parannettava.

Valtiollisen veromallin hyviksi puoliksi työryhmä on listannut mm. sen, että malli turvaisi palvelujen valtakunnallisen saatavuuden ja toimisi samalla suhdannetasaajana. Valtionosuudet olisivat "napanuora", joka takaisi valtion ja kuntien yhteyden.

Mallin epäkohtina pidetään, että se heikentäisi kuntien taloudellista itsenäisyyttä.

Aiheuttaja maksaa

Kolmantena vaihtoehtona on maksutulomalli, joka perustuu kunnallisten palvelujen maksullisuuteen.

Mallin puolesta puhuu se, että sen myötä veroastetta ja tuloveroja voitaisiin alentaa. Se myös tukisi ajatusta "aiheuttaja maksaa": se kaivaa kuvettaan, joka palveluja käyttää. Malli ohjaisi samalla palvelujen kysyntää.

Hautamäki epäili, että valtaosa esimerkiksi suurista ikäluokista kykenisi kyllä maksamaan osan myöhemmin tarvitsemistaan vanhuspalveluista. Jo nythän osa vanhus- ja terveyspalveluista on maksullisia.

Toisaalta peruspalvelujen maksuttomuutta on pidetty pohjoismaisena arvona. Palvelujen maksullisuus vaikuttaisi myös tulonjakoon ja vaatisi uusien maksukattojen, maksuluokkien ja tulonsiirtojen säätämistä.

STT-IA
16.10.1998


POLITIIKKA -SIVULLE