Markkinat muokkaavat moraalin perusteet uusiksi

Murros ei tapahdu jälkiä jättämättä. Sosiologian professori Kaj Ilmosen mielestä Suomessa eletäänkin eräänlaisessa moraalisessa arvotyhjiössä.

Uuden moraalin airuiksi ovat nousemassa voittoja maksimoivat markkinamaailman menestyjät. Heidän toiminnastaan puuttuvat sidokset vanhaan, yhteiskunnallista solidaarisuutta ylläpitäneeseen velvoite-etiikkaan.

Johtotähtenä on hyveistä tyhjentynyt seurausetiikka, joka pelkistyy laskelmoivaksi intressien tavoitteluksi.

Seurausetiikkaa noudattavien maailma ei jätä tilaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kaltaiselle superhyvälle. Oikeudenmukaisuuden periaatteiden toteuttaminen johtaisi "järjettömään" toimintaan ja estäisi omien etujen saavuttamista.

Ilmonen kirjoittaa teoksessa Moderniteetti ja moraali, että tutkimukset osoittavat liberalistisen seurausetiikan yleistyvän etenkin nuoren ja koulutetun väen piirissä. Tosin vanha moraalikoodikaan ei ole vielä kokonaan hävinnyt. Se elää yhä vahvasti iäkkäiden ja vähän koulutettujen ihmisten keskuudessa.

Vapaus johtaa tyhjyyden tunteeseen

Selvänä trendinä niin Suomessa kuin muissa länsimaissa on kuitenkin vanhojen superhyvien - perustuivat ne oikeudenmukaisuuteen tai Jumalaan - rapautuminen ja arvonalennus.

Ihmisillä on vapaus, jopa pakko omiin valintoihin. Tässä tilanteessa yhteiskunnan vahvat ryhmät kykenevät entistä paremmin tavoittelemaan omia etujaan, tarvittaessa puolilaittomin keinoin.

- Näin jotkut ovat vaurastuneet muiden kustannuksella. Hintana tästä on kuitenkin ollut se, ettei enää tiedetä, miten tämän vaurauden tuella tulisi elää. Ei tunneta, mitä on elämisen arvoinen elämä ja sen varaan rakennettava identiteetti, Ilmonen korostaa.

Superhyvä perustuu siihen, että jokin elämisen tapa on muita laadukkaampi. Moraaliset perusarvot ilmaisevat, mikä on arvokasta ja tärkeää.

Ilmosen mielestä elämisen suunnan valkeneminen antaa kuin itsestään vastauksen kysymykseen "kuka minä olen". Näin syntyy sisäinen identiteetti.

Markkinamenestyjiä määrittävä seurausetiikka ei näytä jättävän tilaa sisäisen identiteetin rakentamiseen.

Ilmonen korostaa, että seurausetiikka keskittyy ainoastaan tekojen hyötyjen ja haittojen punnintaan. Valinnat tehdään tämän laskelman pohjalta ilman viittauksia superhyvään.

Kun intressien tavoittelu nousee perusarvojen edelle, seurauksena on tyhjyyttä ja juurettomuutta. Ilmosen mielestä ei ole ihme, että ihmiset tarttuvat epätoivoisesti lupauksiin uusista elämän kiintopisteistä.

- Tällaisia lupauksia tuntuvat antavan modernit seireenit "new agesta" skientologiaan ja filosofisiin popluentoihin, Ilmonen kirjoittaa.

Yksityisomistuksen vanhat perustelut hävinneet

Kirjoitukset osoittavat selvästi sen, kuinka talousjärjestelmämme keskeiset käsitteet ja käytännöt ovat vuosien kuluessa muuttuneet.

Esimerkiksi yksityisomistusta aikanaan puolustaneiden filosofian klassikoiden maailmankuva käy hyvin vähän yksiin nykyajan sijoittajapohattojen maailmankuvan kanssa.

Filosofian professori Eerik Lagerspetz toteaa, että perinteiset yksityisomaisuuden perustelut olettivat persoonallisen suhteen omaisuuden ja omistajan välillä.

John Lockella ja hänen seuraajillaan tämä suhde perustui työhön. Myöhemmillä taloustieteilijöillä suhteen muodostivat työn ohella myös säästäminen ja riskinotto. Kant ja Hegel korostivat omaisuuden merkitystä itsetoteutuksessa. Utilitaristeille taas omaisuus liittyi henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

- Nykyisessä maailmassa suuri osa omaisuudesta, esimerkiksi Helsingin pörssissä vaihdettavista osakkeista, kuuluu institutionaalisille omistajille.

Henkilökohtainen suhde omaisuuden ja omistajien välillä on suurelta osin kadonnut. Omistuksesta on tullut lähinnä suhde objektin tuottoon ja oikeus myydä objekti, Lagerspetz toteaa.

Hänen mukaansa näissä oloissa keskeiset kapitalismin puolesta esitetyt argumentit näyttävät perusteettomilta. Valinta yksityisen ja julkisen omistuksen välillä pelkistyy silkaksi tarkoituksenmukaisuuskysymykseksi.

STT-IA
16.10.1998