Teollisuuden rakenneuudistukset avainkysymys

Tutkija: Valtiokeskeinen Venäjä tiensä päässä

- Venäjä on valtiona ja imperiumina ajautunut syvään kriisiin. Uskon, että tulevaisuuden linjaksi muodostuu alueiden vahvistuminen. Alueet solmivat jo nyt aktiivisesti yhteyksiä keskenään ja Venäjän rajojen ulkopuolelle, Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä Medvedev toteaa.

Tämä kehitys rapauttaa keskusjohtoisen, teollisen aikakauden rakenteisiin juuttuneen valtion perustoja. Medvedevin mukaan Venäjä säilyy kartalla valtiona, mutta esimerkiksi talouden kehitys määrittyy alueilta, ei Moskovasta.

- Venäjähän ei ole valtiona mikään monoliitti, vaan pikemminkin arkipelaagi. Alueiden välillä näkyy suuria eroja kulttuurisessa ja geopoliittisessa suuntautumisessa, Medvedev muistuttaa.

Vahva alueellistuminen on toteutumassa esimerkiksi Uralin talousalueen tasavalloissa, joiden nykytilaa ja tulevaisuutta sikäläiset vaikuttajat ruotivat Helsingissä keskiviikkona Ulkomaankauppaliiton järjestämässä seminaarissa. Uralin talousalue tuottaa valtaosan Venäjän keskeisistä vientituotteista öljystä ja kaasusta.

Venäjän talouskriisi nosti jälleen pintaan jännitteet keskusjohdon ja uralilaisten välillä. Moskovan vallanpitäjät ovat pyrkineet nyhtämään lisäveroja uralilaisilta vientiyrityksiltä sekä kiristämään vientitoimintojen valvontaa. Uralissa taas pyristellään ylätason ohjauspyrkimyksiä vastaan.

Helsingissä vieraillut Sverdlovskin alueen kuvernööri Eduard Rossel jopa kaavailee omaa valuuttaa, mikäli talouden sekasorto Venäjällä jatkuu.

- Alueiden nousu edistää kaivattua muutosta Venäjällä. Se johtaa valtiokeskeisistä teollisen yhteiskunnan rakenteista kohti alueellisia jälkiteollisia rakenteita, Medvedev korostaa.

Kommunistijohtajat tukivat vanhentuvia rakenteita

Jälkiteollisen aikakauden nousu kuitenkin muutti kansainvälisen talouden lainalaisuudet.

Neuvostojohtajat eivät pysyneet muutoksessa mukana. Kun muualla teollisuusmaissa suuntauduttiin yhä enemmän huipputeknologiaan, venäläiset keskittyivät edelleen raaka-aineiden vientiin. Medvedevin mukaan asenteista kertoo sotilaspiirien epäluulo amerikkalaisia tietokoneita kohtaan.

- Perustava ero Neuvostoliiton ja länsimaiden välillä oli lopultakin päämäärissä. Neuvostojohtajat pyrkivät poliittisen vallan maksimointiin, kun taas lännessä johtotähtenä pidettiin taloudellisten voittojen maksimointia, hän arvioi.

Kommunistiaikojen valinnat määrittävät edelleen Venäjän asemaa maailmankaupassa. Riippuvuus raaka-aineviennistä heijastuu vaikeina ongelmina aina kun öljyn maailmanmarkkinahinta putoaa rajusti. Nykyongelmienkin kärjistyminen voidaan johtaa tästä aaltoliikkeestä.

- Venäjän tilanne muistuttaa öljynvientiin tukeutuvan Venezuelan tilannetta. Sielläkin taloudelliset ongelmat ovat johtaneet poliittiseen kriisiin, Medvedev muistuttaa.

Gorbatshov yritti Kiinan mallia

Medvedevin mukaan Gorbatshov tavoitteli saman tyyppistä kehitystä, joka Kiinassa loi vahvan talouskasvun.

Ongelmaksi muodostui se, että hän ei lopultakaan hallinnut aloittamaansa kehitystä. Gorbatshov tarjosi muutoshakuisille nuoren polven edustajille vähemmän kuin he vaativat.

- Kiinassa tämä ongelma ratkaistiin Tiananmenin aukiolla panssarivaunujen avulla. Gorbatshoville kiitos siitä, että hän ei tehnyt samoin, Medvedev toteaa.

Gorbatshovin kausi päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen. Valtaan nousivat lännestä oppeja ammentaneet uudistusmieliset. Jegor Gaidarin hallitus yritti 90-luvun alussa kammeta Venäjää uudelle tielle ajamalla läpi shokkiterapiaksi luonnehditut talousuudistukset.

- Gaidarin tiukka monetaristinen linja kesti pari kuukautta, sitten ajauduttiin pahoihin vaikeuksiin. Syrjäisten alueiden ihmisiä alkoi uhata nälänhätä. Ongelmien ratkaisemiseksi hallituksen oli lopulta pakko ryhtyä painamaan lisää ruplia, Medvedev muistelee.

Perusvaikeutena nopeissa markkinatalousuudistuksissa on Medvedevin mukaan venäläisen yhteiskunnan erityisyys. Siellä, toisin kuin esimerkiksi Kiinassa, ei ole voitu aloittaa täydellisestä nollapisteestä. Näin siksi, että Venäjällä ihmisiä kannattelevat edelleen vanhat sosiaaliset tukiverkostot.

Ihmiset menevät töihin tappiota tuottaviin tehtaisiin, vaikka eivät olisi saaneet pitkiin aikoihin palkkaa. Neuvostoaikoina tehdasyhteisö tajosi ihmisille kaiken päivähoidosta lämmitykseen, eikä vanhoista rakenteista haluta päästää irti.

- Tätä kuvaa vitsi, jossa kaksi toimitusjohtajaa keskustelee. Toinen valittelee, ettei ole pystynyt enää vuoteen maksamaan työntekijöilleen palkkaa. Hän kysyy kollegaltaan, mikä neuvoksi. "Pane heidät maksamaan töihin tulemisesta", toinen vastaa.

STT-IA
16.10.1998