Ekonomisti Paul Krugman kehotti jo kolme vuotta sitten panemaan jäitä hattuun

Aasian talousihme pelkkä harhakuva?

Kaikkia taloustieteilijöitä Aasian taloustiikerien menestys ei kuitenkaan saattanut lumoutuneen hurmoksen tilaan. Amerikkalaisekonomisti Paul Krugman julkaisi vuoden 1994 lopussa Foreign Affairs -julkaisussa kirjoituksen, jossa hän pyrki osoittamaan Aasian talousihmeen harhakuvaksi.

Krugman tähdensi, että tiikeritalouksien kasvu selittyy hyvin pitkälle uusien resurssien käyttöönotolla. Työvoiman osuus Aasian maiden väestöstä kasvoi huikeaa tahtia 60-luvulta 90-luvulle, ja samaan aikaan väestön koulutustaso parani selvästi. Tämän lisäksi Aasian maat investoivat rajusti fyysiseen pääomaan, kuten koneisiin ja laitteisiin, rakennuksiin ja tehtaisiin sekä liikenneväyliin.

Hyppäys maatalousyhteiskunnista nykyaikaisiksi teollisuusmaiksi onnistui, koska tarjolla oli runsaasti uutta paremmin koulutettua työvoimaa. Mittavien investointien pönkittämänä talous taas jaksoi hyrrätä vuodesta toiseen kovilla kierroksilla.

Krugman kuitenkin huomautti, että Aasian taloustiikerit eivät voi loputtomasti nostaa työvoiman määrää tai sen koulutustasoa eivätkä investoida yhtä voimakkaasti fyysiseen pääomaan. Kasvun pitäisi ennen pitkää perustua tehokkuuden ja tuottavuuden kohenemiseen.

Talouden tehokkuus kasvun tae

Pitkäaikainen vakaa kasvu edellyttää talouden yksikköjen tuottavuuden jatkuvaa parantumista, Krugman korostaa. Aasian maat kuitenkin kalpenevat tehokkuudessa Yhdysvaltain ja eräiden läntisten teollisuusmaiden rinnalla.

Krugman päätyykin vertaamaan taloustiikereitä entiseen Neuvostoliittoon, jonka 50- ja 60-luvun ripeä kasvu sai huolestuneet läntiset tarkkailijat varoittelemaan, että suunnitelmatalous on selättämässä markkinatalouden.

- Hiljattain teollistuneet Aasian maat ovat 50-luvun Neuvostoliiton tavoin saavuttaneet nopean talouskasvun valtaisan resurssien mobilisaation avulla, Krugman kirjoitti.

Taloustiikerien ohella myös Aasian talousjätti Japani osoitti Krugmanin mukaan selviä hiipumisen merkkejä. 90-luvulle tultaessa Japanin talouskasvu oli laantunut huomattavasti 70-luvun alun vauhdista.

Jos 70-luvun trendi olisi jatkunut tähän päivään saakka, Japanin kokonaistuotanto nousisi tänä vuonna suuremmaksi kuin Yhdysvaltain. Krugman kuitenkin väitti, että Japanin talouden tehokkuus saavuttaa Yhdysvaltoja vain etanan vauhdilla, jos lainkaan.

Artikkelinsa päätteeksi Krugman kehotti kyseenalaistamaan käsitykset sarastavasta Tyynenvaltameren vuosisadasta. Krugman ennakoi, että Aasian maiden taloudet kasvavat tulevina vuosina edelleen nopeammin kuin läntisten teollisuusmaiden, mutta kasvuvauhti hiipuu huomattavasti.

- Nykylähtökohdista johdetut ennusteet Aasian ylivallasta saattavat vuonna 2010 näyttää yhtä typeriltä kuin 60-luvun ennusteet neuvostotalouden menestyksestä näyttivät Brezhnevin vuosina, Krugman totesi.

Krugmanin näkemyksille kritiikkiä

Viime vuoden lopussa alkanut Aasian talouskriisi nosti Krugmanin ja hänen hengenheimolaistensa teesit uudelleen keskustelun kohteeksi. Amerikkalaisekonomistit Steven Radelet ja Jeffrey Sachs ottavat tuoreimmassa Foreign Affairs -julkaisussa kantaa Krugmanin käsitysten osuvuuteen nykytilanteessa.

He ovat sitä mieltä, että talouskriisi ei estä Aasiaa nousemasta ensi vuosituhannella maailmantalouden keskiöön.
- Kaakkois-Aasian valuuttakriisi ei ole merkki kasvun taittumisesta, vaan liittyy pikemminkin siihen toistuvaan mutta hankalasti ennustettavaan kehityskaavaan, joka usein seuraa nopeaa talouskasvua, Radelet ja Sachs kirjoittavat.

He tähdentävät, että Aasian maiden taloudellinen menestys ei selity teollisuuspolitiikalla, kuten usein on väitetty, vaan pikemminkin kyvyllä houkutella kansainvälisiä investointeja sekä taidolla nousta uusille askelmille kehityksen tikapuilla.

Radeletin ja Sachsin mielestä Krugman oli oikeassa korostaessaan, että Aasian huikea talouskasvu ei voi jatkua loputtomiin. He kuitenkin katsovat, että Krugman aliarvioi tiikeritalouksien kehityspohjan ja tulevaisuuden näkymät. Vertaukset neuvostotalouteen Radelet ja Sachs torjuvat suoralta kädeltä, koska katsovat investointien maksavan itsensä huomattavasti paremmin Aasian maissa kuin aikanaan Neuvostoliitossa.

Radeletin ja Sachsin arvion mukaan korkean palkkatason Aasian maissa talouskasvu hidastuu seuraavan 30 vuoden kuluessa väestön ikääntymisen seurauksena. Sen sijaan matalapalkkaisen Kiinan talous saattaa hyvinkin kasvaa lähestulkoon entistä tahtia seuraavat kolme vuosikymmentä.

STT-IA
16.1.1997