Väitöskirjan Suomikuva 1600-luvulta 1800-luvulle: Kansa kahdessa osassa
Ulkomaalaisten kielteiset havainnot kansastamme ja oloistamme on osattu ennenkin torjua epäpätevinä. Suomikuvan vaalijat loihtivat jo 1600-luvulla maallemme mahtavan menneisyyden amatsonien maana.Sivistyneistö on pitänyt huolen oman paremmuutensa todistelusta ja rahvasta on lähestytty ylhäältä opettavaisesti. Suomalaisuutta on määritelty ja muokattu jos jollakin lailla keskiajalta viime vuosisadan loppuun. Vielä 1400-1600-lukujen kartoissa Suomi esitettiin saareksi, kapeaksi kannakseksi tai suipoksi niemeksi. Se sijaitsi myös lähellä Grönlantia ja Pohjoisnapaa. Kuitenkin historioitsija Johannes Messeniuksen kronikoissa 1630-luvulta lähtien suomalaisilla oli mahtava menneisyys amatsonien hallitsemana maana, jossa eli kyklooppeja, koirapäitä ja hihnajalkaisia olioita. Naiset saivat tarinoissa lähes pääroolin. He olivat haluttuja vaimoja, mutta tuittuilivat vierasmaalaisille kosijoilleen. Esimerkiksi Ruotsin kuningas Agne haki kronikan mukaan vaimon Suomesta, mutta häissä vaimo hirtti Agnen ja pakeni kotiinsa. Suomalaiset osasivat kronikoissa myös loihtia maahan tunkeilijoiden eteen muun muassa vesiputouksia ja vuoria. Pohjanmaan amatsonit myrkyttivät kokonaisen ruotsalaisen sotajoukon hengiltä. Messenius halusi tuoda esille suomalaisten voimallisuutta, etevyyttä ja omaperäisyyttä. Sen ajan historiankirjoituksissa muuallakin Euroopassa kehuttiin omaa maata ja väestöä. Suomalaiset olivat Messeniuksen kirjoitusten mukaan peräisin Noan pojasta Thuiskonista, joka vedenpaisumuksen jälkeen sai maan käsiinsä ja lähetti ensimmäiset asukkaat Skandinaviaan. Suomen mahtavaa menneisyyttä hehkuttaneet kirjoitukset päättyivät piispa Henrikin surmaan, jonka jälkeen vallan sai alistuneisuus ja syrjässä olo maailman kaupan ja politiikan keskuksista. Ylimieliset ulkomaalaiset1600-luvulla ulkomaalaisten mielestä suomalaisilla oli aivojen tilalla sientä, he kärsivät kosmisesta pakkasesta ja söivät orjan sapuskaa. Daniel Justelius torjui nämä kirjoitukset Turun yliopiston opinnäytetöissään väittämällä niitä vääräksi tiedoksi. Ulkomaalaiset olivat hänen mielestään ylimielisiä ja kateellisia ja luulivat typerästi, ettei maan rajojen ulkopuolelta löydy mitään sivistystä.Justelius käänsi Suomen heikot puolet vahvuuksiksi. Ulkomaalaiset arvioivat Suomen olosuhteita oman kykeneväisyytensä mitalla ja tuomitsevat ne, koska eivät täällä pärjäisi. Barbaareista kansakunnaksiHenrik Gabriel Porthan korosti 1700-luvulla ankarasti suomalaisten paremmuutta. Toisaalta sivistyneistö ja rahvas erotettiin tiukasti, kuten myös suomalaiset ja lappalaiset. Rahvas on Porthanin mielestä umpimielistä ja alkeellista.Yliopistomies A.I. Arwidsson keskittyi 1800-luvulla herättämään suomalaisissa barbaareissa "ylevämmän ja jalomman käsityksen elämästä ja sen oloista". Hän etsi ratkaisua kansallishengestä Suomen ongelmiin ja kehitti Suomea kansakunnaksi Venäjän vallan alla. J. L. Runeberg etsi Suomen vahvuutta luonnosta ja närkästyi, miten talonpojat rumensivat ympäristöä asumuksillaan. Edeltäjiensä tavoin hän ei kyennyt asettumaan talonpoikien asemaan. J.V. Snellman opetti kuvitteellista Mattia Maamiehen ystävä -lehdessä. Hän antoi ymmärtää, että hänen jakamansa opit kohottavat suomalaiset karjalaumasta. Matti haluaa laiskotellaMyös Zachris Topelius kirjoitti Matista, joka on taipuvainen makailemaan pankolla. Toisaalta Matti on ahkera, työteliäs, rehellinen, täsmällinen ja kohtuullinen ja näiden ominaisuuksien avulla hän tulee "isänmaan kelpo lapseksi".Mutta Matilla on myös huonoja puolia, sillä hän laiskottelee. Ihanteeksi Topelius asettaakin suomenhevosen, joka on fyysisiltä ominaisuuksiltaan hyvä työjuhta. Rahvaan tehtävänä on kova työnteko. Topeliuksen mielestä Suomessa on myös ylempiä olentoja, Matin paremmin käyttäytyviä siskoja ja veljiä. He eivät suinkaan tahraa käsiään maata raivaamalla. Topeliuksen mukaan Matilla on oma päänsä, mutta sivistyneistön on saatava hänestä kunnon ote. Suomalainen hevonen "tottelee tuttua ajomiestä, mutta tottumattoman kanssa se menettelee väliin, miten se tahtoo". Lähde: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Väitöskirja.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE