Vs. Päätoimittaja Ilpo Kiuru
17.7.1998
Ruotsin malli meillekin?
Vaatimukset puoluerahoituksen entistä suuremmasta avoimuudesta ovat perusteltuja. Avoimuus palvelee politiikan kuluttajia, kansalaisia. Samalla se palvelee politiikan tuottajia, järjestöjä ja ehdokkaita. Keskustelu voidaan siirtää rahoittamisesta asioiden hoitamisen sisältöön.
Näköpiirissä ei ole tulevaisuutta, jossa puolueet eivät hankkisi rahaa niin sanotulta avoimelta sektorilta. Juuri näiltä osin puoluerahoitusta vaaditaan avoimemmaksi.
Onko näköpiirissä kuitenkin tulevaisuus, jossa yhteiskunnan tuki puolueorganisaatioille hupenee olemattomiin? Niin ei soisi käyvän, sillä puolueet järjestävät kansalaisvallan talkoot sekä paikallisissa, valtiollisissa että ylikansallisissa vaaleissa. Vaalien välillä ne ainakin pyrkivät hoitamaan vapaaehtoisen kansalaistoiminnan tonttia.
Valtion budjettiin varattu puoluetuki on mitä avoiminta ja läpinäkyvintä puoluetoiminnan rahoitusta. Siitä - mutta myös muusta varainkäytöstä - puolueorganisaatiot vuosittain toimittavat piirijärjestöjään myöden selvityksen oikeusministeriölle.
Organisaatioille jaettava puoluetuki on sekä nimellisesti että reaalisesti laskenut tällä vuosikymmenellä. Päinvastoin on käynyt eduskuntaryhmien kansliamäärärahojen. Lisäksi ovat tulleet kansanedustajien avustajien palkkaukseen tarkoitetut määrärahat. Kummankaan käytöstä ei selvityksiä tarvitse tehdä.
Kansanvallan kannalta ei ole suotavaa, että yhteiskunnan varoin tapahtuva puoluerahoitus ohjataan eduskuntaryhmille vailla velvoitetta sen käytön selvittämisestä - epäilemättä lainkaan minkäänlaisia väärinkäytöksiä. Istuvat kansanedustajat lähtevät näet muutenkin suhteessa muihin ehdokkaisiin etulyöntiasemissa kulloisiinkin vaaleihin.
Puolueorganisaatioiden tuen kuihduttaminen johtaa myös politiikan painopisteen siirtymiseen eduskuntaryhmiin. Sieltä ei ainakaan toistaiseksi ole järjestötoimintaa johdettu, jos lie ollut siihen pyrkimystäkään. Kerran neljässä vuodessa koottava vaaliorganisaatio saattaa olla kansanedustajien kannalta suotuisampi vaihtoehto kuin järjestöorganisaatio…
Nykysuuntaus näyttää olevan myös, että avoimelta sektorilta tuleva raha ohjataan organisaatioiden sijasta mieluummin ehdokkaille ja vieläpä "todennäköisille läpimenijöille". Keitä he pääsääntöisesti ovatkaan?
Valtio puoluetoiminnan rahoittajana voi vaatia rahan käyttäjältä selvityksen lisäksi muun muassa laillisuutta. Se voi myös sanktioida rikkeet. Avoimelta sektorilta tulevan rahoituksen saaminen voi edellyttää muutakin.
Ruotsin keskusammattiliitto LO aikoo maksaa sikäläisten sosiaalidemokraattien koko 30 miljoonan markan vaalikampanjan syksyn valtiopäivävaaleissa. LO:lla on tuelle "pieni" ehto: uusi (demari)hallitus ei saa tehdä mitään muutoksia Ruotsin työlainsäädäntöön.
Ja kun sosialidemokraattinen veroministeri Thomas Östros hiljattain vaati Ruotsiin suurempia palkkaeroja, LO ripitti Östrosin julkisesti ja syytti häntä työnantajien äänitorveksi.
Avoimellakin vaalirahoituksella on hintansa - kansanvallan kapeneminen.
ILPO KIURU