Retorista reformia eurooppalaisittain

Perho: Keskustan työreformin parhaat osat jo hallituksen toteuttamia

Keskustan fraasikokoelmaan kuuluvat mm. termit "suomalainen malli", "toimettomuuteen alistaminen", "korporaatiot" ja "uusi kolmikanta".

Britannian "Uusi työväenpuolue" (New Labour) kertoo "uudessa hyvinvointisopimuksessa", että "uudet järjestelyt auttavat ihmisiä auttamaan itse itseään". Se hyökkää "riippuvuuden kulttuuria" vastaan todeten, että "Me haluamme muuttaa kohdetta siitä, mitä ihmiset eivät osaa tehdä, siihen, mitä he osaavat".

Englantilainen lehdistö on jo ehtinyt huomata, ettei työväenpuolue ole onnistunut konkretisoimaan vaalikampanjansa aikaisia tavoitteitaan, vaan kovalla tohinalla markkinoitu asiakirja liikkuu edelleen hyvin yleisellä tasolla.

Esimerkiksi keskustan varapuheenjohtaja Maria-Kaisa Aula on kuitenkin innostunut ministeri Frank Fieldin listaamista ajatuksista. Fieldin oma puoluejohtaja Tony Blair ja valtiovarainministeri Gordon Brown puolestaan kehottivat Fieldiä muuttamaan alkuperäisiä ajatuksiaan, sillä ne eivät olleet linjassa työväenhallituksen ajaman talouspolitiikan kanssa.

Maan budjettiin ei nimittäin mahtunut esimerkiksi Fieldin esittämän sosiaalivakuutusjärjestelmän edellyttämää 1,4 miljardin punnan menopuolen kasvua.

Perho: Hallitus toteuttaa jo reformia

- Hallitus on jo toteuttanut tai pannut alulle monia keskustan esittämiä ajatuksia. Esimerkiksi tuloloukkuja purkamalla on tehty "työn vastaanottamista helpommaksi ja kannustavammaksi", juuri kuten keskusta reformissaan esittää, Perho toteaa.

Hän muistuttaa, että kokoomuksen ja sosialidemokraattien yhteistyöllä myös työmarkkinajärjestöt on saatu monien uudistusten taakse.

- Työmarkkinoita joustavoittavia uudistuksia on nyt onnistuttu toteuttamaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Hallitus ei olekaan jättäytynyt järjestöjen vietäväksi vaan on onnistunut saamaan nekin mukaan uudistamaan rakenteita ja lainsäädäntöä, Perho huomauttaa.

Perho ihmettelee myös keskustapoliitikkojen huonoa muistia omista aikaansaannoksista.

- Keskusta vaatii työvoimapalvelujen tehostamista, mutta jo Esko Ahon hallituksessa työministeri Kanervan johdolla toteutettiin suuri joukko tähän tähtääviä uudistuksia. Keskusta ei tainnut sitä silloin huomata, Perho arvelee.

Monilta osin keskustan "työreformi" näyttääkin vain toteavan olemassa olevan tilanteen tai sopivasti unohtavan uudistustensa rahoituspuolen.

- Jos esimerkiksi välillisiä työvoimakustannuksia halutaan karsia on myös puututtava niihin etuuksiin, joita niillä rahoitetaan. Keskusta jättää sopivasti kertomatta haluaako se leikata eläkkeistä, työttömyysturvasta vai mistä, Perho sanoo.

Eurooppalaiselta oikeistolta ideat lopussa?

Keskustan tapa plagioida brittisosialistien ajatuksia on jo yksi osoitus tästä. Toisaalta se on oire keskustalle sopivan eurooppalaisen viiteryhmän puutteesta.

Eurooppalainen maltillinen oikeisto tuntuu silti laajemminkin kärsivän valta-asemiensa heikkenemisestä ja uusien kansalaisia koskettavien näkemysten puutteesta. Sosiaalisen markkinatalouden käsite taitaa edelleen olla "uusin" ideamme - ainakin retorisella tasolla.

Tähän tyhjiöön eurooppalainen sosiaalidemokratia nyt työntyy uusilta näyttävillä porvarillista maailmankatsomusta kosiskelevilla avauksillaan. Tappavan tehokkaasti.

Demarit vallassa

Kokoomus on tietysti oikeassa jatkaessaan johdonmukaisesti kristillisdemokraattien ja konservatiivien aloittamaa taloudellista integraatiota, markkinoita vapauttavalla ja hyvinvointia kasvattavalla linjalla, mutta miten eurooppalainen oikeisto vastaa "uuden sosiaalidemokratian" heittämään haasteeseen?

Ympäri Eurooppaa porvarilliset puolueet ovat ilmaisset tyytyväisyytensä sosiaalidemokratian oikeistolaistumisesta. Kansanedustaja Kimmo Sasi tunnusti reilusti kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tiistaina, että viimekädessä Eurooppa kelluu tai uppoaa demarien mukana.

- Euron onnistumisessa on eurooppalaisen sosialidemokratian kehittymisellä suuri merkitys. Jos Euroopan uusdemarit saavat johtoaseman, kyetään talouselämän ja työmarkkinoiden jäykkiä rakenteita uudistamaan. Mutta jos uudistumista vastustavat ja rahan jakamisen avulla ongelmat ratkaisemaan pyrkivät vanhoillisdemarit säilyttävät asemansa, muodostuu Euroopasta maailmantalouden Titanic, Sasi sanoi.

Sinänsä analyysi on oikea; sosiaalidemokraattienkin on syytä tuntea vastuunsa. Euroopan integraatio oli pitkään oikeistolaisten voimien ideologian varaan rakentunut talousprojekti, jota vasemmisto vastusti.

Kun sisämarkkinat sitten oli jo toteutettu, oli vasemmistonkin helpompi asettua tukemaan integraatiota. EMU:n toteuttamisen jälkeen myös Britannian työväenpuolue voi lopullisesti "kääntyä" eurooppalaisuuteen. Samalla eurooppalaisen maltillisen oikeiston tarjoama vaihtoehto kansalaisten silmissä entisestään hämärtyy.

Tarvitaan porvarillinen vaihtoehto

Tarvitaan konkreettisempi vaihtoehto Tony Blairin johtaman uussosialismin kaatamiseksi, sillä sosiaalidemokratialla - uudella tai vanhalla, englantilaisella tai ranskalaisella - ei eurooppalaista rakenneuudistusta milloinkaan toteuteta.

Oikeisto on kuitenkin sisäisesti hajanainen, niin kansallisissa kysymyksissä kuin myös integraatiopolitiikankin osalta.

Hiljattain pidetyissä Ranskan aluevaaleissa maltillinen oikeisto menetti asemiaan äärioikeiston menestyessä. Sama kehitys jatkui Tanskan parlamenttivaaleissa. Saksassa saatetaan ensi syksyn vaaleissa havaita sama ilmiö. Miksi?

Siksi, etteivät maata johtavat kristillisdemokraatit ole onnistuneet tarjoamaan riittävän innostavaa vaihtoehtoa äärioikeiston linjauksiin hurahtaneille "osseille".

Italian oikeisto on vielä hajanaisempi kuin Ranskan gaullistit ja Britannian konservatiivit ovat urautuneet kiistelemään puolueensa Eurooppa-politiikasta.

Niin Saksan kristillisdemokraattien kuin Ranskan gaullistienkin on uudistuttava. Britannian konservatiivit puolestaan tarvitsevat jälleen uuden johtajan, joka yhdistää puolueen sen jälkeen kun Blairin toinen hallitus on liittänyt saarimaan euroon.

JORI ARVONEN
17.4.1998