Puolue hajoaa mutta aate elää



Ranskan äärioikeistolainen Kansallisrintama on jakautumassa kahtia johtajiensa keskinäisen riitelyn seurauksena. Valtaosalle ranskalaisista puolueen johtajien toilaukset ovat jatkuvan naurun aihe, mutta kannatusta heille silti tuntuu löytyvän enemmän kuin äärioikeistolaisille yleensä muissa Euroopan maissa.


Kansallisrintaman (Le Front National) johtajan Jean-Marie Le Penin ja kakkosmiehen Bruno Mégretin riita muuttui jo joulukuun alkupuolella avoimeksi sodaksi. Viime viikon aikana he ovat suuren yleisön iloksi nimitelleet toisiaan muun muassa rasisteiksi ja pettureiksi, Ceasariksi ja Brutukseksi.

Muut puolueet tuskin kykenevät pettämään iloaan puolueen viikon kestäneestä julkisesta riitelystä. Viimeinkin rasistipuolue paljastaa itse oikean nahkansa, eikä se voi olla vaikuttamatta sen suosioon.

Puolue jakaantunut kahtia

Le Pen alkoi eristää puolueen varajohtajaa Bruno Mégretiä ja kannattajiaan puoluejohdosta, kun johtajat alkoivat riidellä siitä, kumpi vetää puolueen listaa ensi vuoden europarlamentin vaaleissa. Joulukuun alussa Le Pen potkaisi kaksi Mégretin kannattajaa ulos puolueen kansallisneuvoston tapaamisesta, ja riita puhkesi.

Mégret totesi tapahtuman jälkeen Le Monde -lehdelle, että puolueessa on jo jonkin aikaa kehittynyt vakavaa levottomuutta. Militantit ovat huolissaan ja esittävät paljon kysymyksiä liikkeen tulevaisuudesta. Mégretin mukaan on tullut aika palauttaa puolueen yhtenäisyys.

Lisää erottamisia seurasi ja Mégretin itsensä jäsenyys puolueessa peruttiin toistaiseksi viime viikon perjantaina. Sunnuntaina Mégret kuitenkin piti hätäistunnon puolueen kansallisneuvoston kanssa. Yli puolet jäsenistä oli paikalla, ja he äänestivät ylimääräisen puoluekokouksen puolesta, joka on tarkoitus pitää ensi kuussa.

Le Penin vastusti kokousta ja ehdotti Mégretille, että tämä pitäisi oman puoluekokouksensa. Tosin hän epäili, ettei uusi puolue selviytyisi edes kuutta kuukautta.

Maanantaina puolueen poliittinen toimisto vahvisti päätöksen erottaa Mégret ja neljä hänen liittolaistaan puolueesta. Le Pen esti Mégretin kannattajien osallistumisen maanantaiseen kokoukseen. Kokouksen jälkeen 70-vuotias puolueen perustaja sanoi, että Kansallisrintama voi hyvin, vanha mies ei ole vielä kuollut.

Kansallisrintaman Suur-Pariisin alueen johtajan Jean-Yves Le Galloun mukaan vain puolet poliittisen toimiston 44 jäsenestä pääsi osallistumaan tapaamiseen. Hänen mukaansa Le Penillä ei enää ole puolueen enemmistöä johtajuutensa takana.

Kansallisrintaman poliittinen toimisto aikoo pitää helmikuussa kokouksen, jossa lopullisesti päätetään, lentävätkö Mégret ja hänen kannattajansa puolueesta ulos.

Tyranni Le Pen

Le Pen on 70-vuotias pahasuinen ja öykkärimäinen mies, joka johtaa vuonna 1972 perustamaansa puoluetta kovin ottein. Närää puolueen sisällä ovat kuitenkin herättäneet hänen jatkuvat toilailunsa julkisuudessa. Hänen vastustajansa puolueessa ovat haukkuneet häntä riippakiveksi.

Vuoden alussa hän kävi televisiokameroiden edessä raivoissaan käsiksi sosialistisen puolueen naisedustajaan ja sai tempustaan sakkoja ja kolme kuukautta ehdonalaista vankeutta. Lisäksi hän menetti vaalikelpoisuutensa vuodeksi.

Viime vuoden joulukuussa hän herätti Saksassa suurta pahennusta toistuvasti kutsumalla kaasukammioita historian pikku jutuksi. Euroopan parlamentti poisti hänen parlamentaarisen koskemattomuutensa lokakuussa ja nyt Müncenissä häntä odottaa oikeusjuttu rasistisesta kiihotuksesta.

Puolueen jäseniä on myös kiukuttanut hänen lausuntonsa, että hän näkisi mieluummin sosialistin kuin konservatiivin voittavan vaaleissa. Häntä on myös syytetty puolueen varojen väärinkäytöstä oman taloudenhoitajansa palkkaamiseen.

Petturi Bruno Mégret

Bruno Mégretiä on pitkään pidetty Le Penin kakkosmiehenä ja todennäköisenä vallan perijänä. Nyt hän on toiminut puolueen Penin vastaisen opposition, ns. mégretistien johtomiehenä. He ovat vaatineet Le Penin eroa, mutta vanha herra on vakaasti ilmoittanut pysyvänsä puolueen puheenjohtajana myös viimeiset kaksi vuotta kolmivuotisesta kaudestaan.

Mégret on ollut puolueen tämän vuotiseen paikallisvaalimenestykseen johtaneen strategian suunnittelija ja hänellä on puolueessa vahva kannatus, erityisesti Pariisin alueella. Hän on Harvardin käynyt mies ja muistuttaa enemmän perinteistä sulavaa ja taitavaa politiikkoa kuin karkeasti käyttäytyvä Le Pen.

Kansallisrintaman kannatus 15 prosenttia

Vuoden 1997 vaalien ensimmäisellä kierroksella puolue sai 15 prosenttia äänistä, mikä teki siitä maan kolmanneksi suurimman puolueen. Vain sosialistipuolue ja uusgaullistit (RPR) saivat enemmän ääniä. Tämän vuoden paikallisvaaleissa Kansallisrintama menestyi edelleen hyvin.

Puolueen politiikkaa leimaa kansallismielisyys, rasismi ja viha ulkomaalaisia maahanmuuttajia vastaan. Puolue ilmoittaa jäsenmääräkseen 80.000, mutta Le Monden mukaan 40.000 olisi oikempi luku. Europarlamentin vaaleissa puolue on toivonut voivansa nostaa kannatuksen 20 prosentiin, mutta nyt alkanut puolueen jakautuminen ei lupaa hyvää.

Ranskassa puolueen jäsenet ovat tunnettuja moukkamaisista käytöstavoistaan ja johtajien vaimojen blondatuista hiuksista. Johtohenkilöiden erinäisten rötöstelyjen takia muutamilla vaimoilla on myös tärkeä tehtävä toimia miestensä sijasta vaaliehdokkaina ja poliittisissa viroissa.

Viimeiset 20 vuotta Kansallisrintama on julistanut siirtolaisvastaista sanomaansa. Siirtolaiset vievät ranskalaisilta työpaikat ja heidät pitäisi palauttaa sinne mistä tulivatkin, sanovat lepenistit. Heidän mielestään sosiaaliturva ja koulutus kuuluvat ainoastaan alkuperäisille ranskalaisille. Ranskalainen Ranska eurooppalaisessa Euroopassa!

Äärioikeiston suosio Ranskassa on outo juttu

Kansallisrintaman suosion syytä on pohdittu paljon. Syitä on löydetty valtapuolueiden politiikasta, historiasta ja tiedotusvälineistä.

Sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset hallitukset ovat yrittäneet vetää tiukkaa siirtolaispolitiikkaa, mikä on edistänyt siirtolaisvastaisten mielipiteiden syntyä. Hallitukset eivät myöskään ottaneet ohjelmiinsa rotusyrjinnän vastustamista.

Samaan aikaan oikeistopuolueiden paikoilleen jämähtäneisyys on antanut tilaa äärioikeistolaisuudelle. Oikeistopuolueet eivät ole onnistuneet parina viime vuosikymmenenä luomaan itsestään kuvaa kovinkaan uudistavina voimina.

Myös ranskalaisten menneisyys painaa. Yhteistyö natsien kanssa sodan aikana on kummitellut monien poliitikkojen ja virkamiesten taustalla, ja suhtautuminen sota-aikaan on edelleen hiukan ristiriitainen. Kansallisrintaman riveissä on mukana näkyvissä tehtävissä vanhoja natsiyhteistyön harjoittajia.

Suurkaupunkien siirtolaislähiöiden ongelmien, rikollisuuden ja väkivallan vatvominen tiedotusvälineissä on myös ollut omiaan kiihottamaan ranskalaisten tunteita.

Vasemmistohenkisen Libérationin arvion mukaan Kansallisrintaman suosio on paitsi poliittinen, myös sosiaalinen ilmiö. Johtajien riitely ei muuta mitään. Äärioikeiston nousun takana olevat pelot ja kaunat elävät edelleen. Äärioikeisto ei lehden mukaan ole lähelläkään kuolemaa, olipa Kansallisrintama yhtenäinen tai ei.

HEIKKI JANTUNEN
17.12.1998

Lähteet:
BBC, International Herald Tribune, Le Monde, Libération

Linkkejä:
Kansallisrintaman kotisivu: Le Front National
Ranskan poliittiset organisaatiot: linkkilista


ULKOMAAT -SIVULLE