Euromaiden pidettävä kiinni budjettikurista

Pääjohtaja Vanhala ei usko rintamiin EKP:n sisällä



Yhteisvaluutta euron taival alkaa vuodenvaihteessa kohtuullisen suotuisissa oloissa. Vellonta maailman rahoitusmarkkinoilla on tasaantunut, eikä Eurooppaa näillä näkymin uhkaa vakava taantuma hidastuvasta talouskasvusta huolimatta.


Uskoa vahvisti osaltaan euromaiden keskuspankkien toissaviikkoinen päätös laskea ohjauskorkonsa kolmeen prosenttiin.

Useat tarkkailijat näkevät kuitenkin edelleen tummia pilviä horisontissa. Eri tahoilla on korostettu, että Euroopan keskuspankki saattaa joutua jo keväällä pohtimaan uutta koronlaskua, jos suhdanteet heikkenevät ennakoitua nopeammin ja epävarmuus alkaa nousta niskan päälle.

Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala ei näe aihetta erityisen synkkiin tulevaisuuden arvioihin, vaikka myöntää rahoitusmarkkinoilla olevan edelleen epävarmuutta. Vanhalan mukaan euroalueen korkotaso on toistaiseksi naulattu kolmeen prosenttiin.

- Nyt mikään ei viittaa siihen, että uusi korkopäätös olisi ajankohtainen. Oikeasta korkopoliittisesta linjasta liikkuu hyvin erilaisia näkemyksiä. Toiset haluaisivat koronlaskulla pönkittää luottamusta arvopaperimarkkinoilla, toiset katsovat jo nykyisten korkotasojen tukevan kuplien syntymistä, Vanhala korostaa STT:n haastattelussa.

Euroopan keskuspankin ylin päättävä elin, kuudesta EKP:n johtokunnan jäsenestä ja euromaiden keskuspankkien pääjohtajista muodostuva neuvosto on Vanhalan mukaan korkokeskusteluissaan ollut varsin yksimielinen.

- Aika näyttää, mikä tilanne on jatkossa. Tähän saakka olemme pääasiassa rakentaneet infrastruktuuria, mutta vuodenvaihteessa alamme päättää koroista ja astumme ihan toisenlaiseen maailmaan. Selvää tietysti on, että harvoin kaikki ovat täysin samaa mieltä, kun puhutaan taloustilanteesta, Vanhala myöntää.

Uskottavuus syntyy ajan mittaan

Tutkimuksissa on epäilty, että kansalliset intressit saattavat lyödä läpi rahapolitiikassa, jos keskuspankkien pääjohtajat nousevat EKP:n neuvostossa liian vahvaan roolin. Seuraukset saattaisivat näkyä esimerkiksi päätöksenteon tahmeutena tilanteessa, jossa tarvitaan nopeita ratkaisuja.

- Hämmästelen tällaisten riskien esittämistä. On täysin luonnollista, että kansallisten keskuspankkien johtajat haluavat vaikuttaa EKP:n rahapolitiikkaan. Se on heidän laillinen velvollisuutensa, koska he joutuvat EKP:n neuvoston jäseninä myös kantamaan päätöksistä vastuun, Vanhala korostaa.

Hänen mielestään on "periaatteessa mahdollista", että EKP:n neuvoston sisällä syntyy eriäviä rintamalinjoja. Käytännössä hän ei siihen kuitenkaan jaksa uskoa.
- Kaikkea voi kuvitella, mutta mielestäni tällaiset ongelmat ovat vähiten todennäköisiä, Vanhala arvelee.

Epäilyt EKP:n päätöksentekoa varjostavista valtakiistoista kytkeytyvät laajempaan kuvioon. Pitkin vuotta EKP:n uskottavuudesta on keskusteltu vuolaasti.

Ajatustenvaihto kiihtyi sen jälkeen, kun Euroopan eturivin vasemmistopoliitikot ryhtyivät vaatimaan koronlaskua, vaikka Maastrichtin sopimuksen mukaan EKP:n tulee olla päätöksissään täysin itsenäinen.

Viime aikoina on epäilty, että EKP saattaa päätyä harjoittamaan liian tiukkaa rahapolitiikkaa demonstroidakseen poliittista riippumattomuuttaan.

- Olisi suuri strateginen ja taktinen virhe vilkuilla, kuinka päätöksiä poliittisesti tulkitaan. Vakaissa oloissa, joissa ei ole tarvetta mittaviin korkoliikkeisiin, EKP:n riippumattomuutta saattaa olla hankala aukottomasti päätellä.

- Uskon kuitenkin linjan johdonmukaisuuden käyvän ajan mittaan selväksi, Vanhala sanoo.

Budjettikurin pitäminen huolettaa

Jos poliitikot ehtivät syksyn mittaan huolestua EKP:n korkolinjasta, niin keskuspankeissa seurataan tiiviisti euromaiden budjettikurin kestävyyttä.

Julkisten menojen paisuminen olisi Vanhalan mielestä hyvin hankala kehityssuunta, joskaan hän ei toistaiseksi pidä "akuuttina riskinä" konfliktia EKP:n rahapolitiikan ja euromaiden hallitusten finanssipolitiikan välillä.

- Mutta jos suuntaus ekspansiiviseen finanssipolitiikkaan voimistuu, saatamme ruveta lähestymään rahaliitolle sovittuja julkisen talouden saneerausnormeja, hän pohtii.

Tämä olisi hallaa etenkin työllisyydelle, jonka parantamisen Vanhala listaa kärkitavoitteeksi euroalueen talousongelmista puhuttaessa.
- Parempi työllisyys edellyttää työn verotuksen laskemista. Jos julkisen talouden menot alkavat kasvaa, se merkitsee, ettei työllisyyttä voida verotuksen kautta edistää.

Vanhala ei usko Suomen budjettikurin lipsumiseen, mutta korostaa seurausten näkyvän armotta meilläkin, jos muut euromaat lipeävät ruodusta.

- Ajan oloon seuraukset vaikuttavat yhteiseen korkotasoon. Kun rahaliittoon mennään, kaikkien täytyy pitää kiinni sovituista pelisäännöistä. Rahapolitiikan ja julkisen talouden normit on määritelty tarkkaan, ja näiden molempien lukkojen täytyy pitää, Vanhala tähdentää.

Rahaliitto edistää työllisyyttä

Ehkä yleisin EKP:ta kohtaan esitetty kritiikin aihe liittyy sen päämäärien asetteluun. Maastrichtin sopimus velvoittaa EKP:n valvomaan ennen muuta hintavakautta euroalueella. Vasta kun tämä päätavoite on hoidettu, rahapolitiikka voi tukea työllisyyttä ja talouskasvua.

- Mielestäni EKP:n tavoitemäärittely on varsin hyvä, eikä poikkea olennaisesti esimerkiksi fedin (Yhdysvaltain keskuspankin) vastaavasta. EKP:n kohdalla hintavakauden ensisijaisuus toki ilmaistaan ehdottomammin. Taustalla lienee halu viestittää Euroopan 70- ja 80-lukujen kokemusten valossa, ettei inflaatiolla edistetä reaalikasvua, Vanhala toteaa.

EKP:n mahdollisuudet Euroopan työttömyysongelman hoitamiseen ovat Vanhalan mukaan äärimmäisen rajalliset. Työllisyyden kannalta tärkeät säädöt tulevat muilta talouspolitiikan lohkoilta.

- Euroopassa rahapolitiikka on ollut todella kevyttä jo pitkään, eikä työllisyyttä näissä oloissa voida edistää rahapolitiikkaa keventämällä, hän tähdentää.

Tosin Suomen kohdalla Vanhala uskoo rahaliiton jäsenyyden itsessään vaikuttavan myönteisesti työllisyyteen. Euron myötä Suomessa siirrytään vakaaseen matalan koron ympäristöön, joka helpottaa niin yritysten kuin kuluttajienkin elämää.

- Aikaisemminhan meillä käytiin aina silloin tällöin kaksinumeroisissa korkoluvissa, mutta tulevaisuudessa ei tarvitse jatkuvasti pelätä korkopiikkejä, Vanhala huomauttaa.

STT-IA
18.12.1998


TALOUS -SIVULLE