Ostosmatkalla Viipurissa - Hapankaalia ja antiikkikulhoja

- En mie muuta hae ko hapankaalii, menomatkalla vakuutetaan.

Hinnat ovat suomalaiselle kuitenkin sen verran edulliset, että tuomisista löytyy myös villapaitoja, pehmoleluja, nahkahansikkaita, ja talvikenkiä. Tsaarin monogrammilla varustetut kulhot ja lautaset osuvat vain kokeneimman kävijän kohdalle.

Hotelli Druzhban eteen asettunut soittokunta kajauttaa Muistoja Pohjolasta. Tuuban soittaja on käärinyt torvensa paksuun pussiin.

Salakkalahdelta puhaltaa hyinen tuuli. Sisällä vaatimatonkin markkamäärä vaihtuu yli kolmenkertaiseksi tukoksi ruplia.

Bussi vie halukkaat kauppakierrokselle Punaisenlähteen torille ja tavarataloon Leninin prospektin eli entisen Torkkelinkadun päähän.

Sieltä etsitään lääkkeet, lelut, kengät ja kuusen koristeet. Sen päälle mennään permanenttiin, syömään ja Kauppatorin kuhinaan.
- Viiskummenta ja saa kaikki viisi, se on kompromissi. Näin huva, ei rikki, selittää suureen villahuiviin kääriytynyt korikauppias.

Kymmenien kojurivistöjen äärellä arvioidaan piraatti-cd:t, nahkatakit, puserot, rukkaset sekä Adidaksen ja Niken nimeä kantavat mallistot.

Romaniheimo on karauttanut paikalle omalla pitkänokkaisella linjurillaan, joita yleensä näkee vain vanhoissa suomalaisissa elokuvissa.

Ljuba myy villasukkia ja kuumia piirakoita Kauppahallin edessä. Pilviverho repeää aavistuksen verran Pyöreän tornin takana ja taivaalla näkyy kalpeanpunainen kaistale. Sisällä tiskit tulvivat makeisia, marinoituja valkosipuleja, kurkkuja, hunajaa ja hapankaalia.

Yläkerrassa kilisee kristalli ja käsinkirjottuja pellavaliinoja hulmutetaan tiskin yli. Sian ruumiin osat jäävät useimmalta suomalaiselta ostamatta, mutta valtava lihakirves rytmittää kaupantekoa: Rouva katso-PAM-rouva maista-PAM-rouva osta-PAM.

Varomattomin rouva on valinnut suolakurkkunsa ja marmelaadinsa ja ryhtynyt etsimään rahojaan. Oudon kevyeksi muuttuneen nahkalaukun kylkeen on ilmestynyt terävä repeämä.
- Aaa-aaa, ruskii huligan, myyjät päivittelevät.

Takasii ei pääse ko luuval lentämäl

Ortodoksisen kirkon edessä kullankeltaiseen kaapuun pukeutunut pappi ripsii vispilällään vettä pakettiauton kylkiin ja tuulilasiin. Druzhban luona bussiin pakataan jo tavaraa.

Osaavimmat ovat löytäneet babushkan, pietarilaisen perintöastiaston, veistoksia, maljoja ja antiikkivateja. Perhekalleudet on ollut pakko panna torille myyntiin, kun palkalla ei elä tai sitä ei tule.

- Pietarissa antiikki hinnoitellaan jo oikein, mutta Viipurista löytyy Kuznetsovin tehtaan tuotantoa aivan mielettömän halvalla, osaajat selittävät.

Hieman epävarmemmin askeltava silmälasipäinen mies kantaa tavaratilaan suurta harmonikkakoteloa.
- Sirmakka mukkaa, ni ei mee illat hukkaa, hän perustelee valintaansa.

Omalla autollaan Druzhbaan tullut tamperelaismies valittaa, ettei ole löytänyt silitysrautaa. Illan ohjelmassa on hevosmiesten pikkujoulut ja pukin kamppeet pitäisi saada silitetyksi. Kuusikin on hakematta.

Kun ei ole kirvestäkään, tamperelainen arvelee katkaisevansa kuusen hampaillaan ja hymyilee malliksi.

Sitten katse osuu lappeenrantalaisen lähtövalmiiseen luutaan baarin kyljessä.
- Taikka miksei toi luutakin kuusesta kävis, kun sen oikein viimesen päälle koristaa.

Lappeenrantalainen ei myy.
- Viipurii voi tulla mil pelil vaa, mut takaspäi ei pääsekkää ko omal luuval, hän sanoo.

Tässä vaiheessa tiedetään, että varkaan veitsi on käsitellyt useamman kuin yhden kassin. Miliisiasemalla ei suomea enää ymmärretä. Passittomana ja rahattomana on Pietarin konsulaatin kautta tehty kotimatka pitkä.

STT-IA
18.12.1998