 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Onko lyhyt työaika työmiehen unelma?
Yksi kummallisimmista ajatuksista viimeaikaisissa talouskeskusteluissa on ollut SAK:n ja STTK:n vaatimus työajan lyhentämisestä. Idea pulpahti esiin laman aiheuttaman suurtyöttömyyden myötä. Asiasta on puhuttu sitä kovaäänisemmin mitä enemmän on alkanut näyttää siltä, että laman aiheuttama työttömyys ei vähenekään uuden talouskasvun myötä.
Kun automaatio ja kansainvälinen kilpailu vie länsimaissa työpaikat, ei jäljelle jää muuta keinoa kuin työajan lyhentäminen ja kolmannen sektorin hyödyntäminen, sanoo yksi jos toinenkin itseoppinut talousguru ja visionääri. Vihreiden uutta matematiikkaaViimeksi asiasta on höyrynnyt Vihreän liiton puoluesihteeri Ari Heikkinen 9. syyskuuta. Hänen mielestään työnantajienkin pitäisi keskustella työajan lyhentämisestä.Heikkinen myönsi älykkäänä ihmisenä, että työajan lyhentäminen palkkoja alentamatta voi nostaa työvoiman hintaa, minkä vuoksi työnantajien nihkeä kanta asiaan on jossain määrin perusteltavissa. "Automaattisesti työn hinta ei kuitenkaan nouse", arveli Heikkinen nokkelasti. "Työajan lyhennyksen yhteydessä täytyy arvioida uudelleen työnantajalle työntekijästä aiheutuvat kustannukset. Työnantajan kannalta työntekijän käteen jäävä nettopalkkakun on vain noin puolet todellisista kustannuksista pienipalkkaisillakin aloilla." Heikkisen mielestä verokiilaa kaventamalla tulee työajan lyhentäminen mahdolliseksi nettopalkkoja alentamatta ja työvoiman hintaa nostamatta. Nämä paineet palkkojen korotuksiin voidaan hänen mielestään suunnata seuraavalla tupo-kierroksella työllisyyden parantamiseen. Ihalainen tunnustelee vastustajan suojaustaElokuun loppupuolella SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen kertoi Taloussanomissa kannattavansa työajan lyhentämistä nykyisestä 37,5 tunnista 35 tuntiin ja myöhemmin 30 tuntiin.Ihalainen olisi ottanut työaikaratkaisut mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan ja seuraavalle työmarkkinakierrokselle. Ihalainen ehdotti, että ensin tehtäisiin työajan lyhennyspäätös, joka ulottuisi vaikka vuoteen 2010, ja katsottaisiin sitten, onko työmarkkinatilanne sama ja voiko linjauksen kanssa elää. Koroma iskee nopeasti takaisinTeollisuuden ja työnantajain keskusliiton toimitusjohtaja Johannes Koroma tyrmäsi Ihalaisen järkeilyt suoralta kädeltä."Minua hämmästyttää, että Ihalainen ehdottaa 15-20 prosentin palkanalennusta työajan lyhentämisen kautta", sanoi Koroma. Koroman mukaan suomalaisten työaika kuuluu entuudestaan maailman lyhyimpiin, ajatellaanpa sitten työvuosien tai vuosittaisten työtuntien määrää. Riski pidentäisi, ei lyhentäisiMyös TT:n johtaja Seppo Riski ihmetteli SAK:n ja STTK:n ehdotusta työajan lyhennyksen ottamisesta hallitusohjelmaan. Työaikahan on työmarkkinakysymys.Riskin mielestä meillä voisi pikemminkin keskustella työajan pidentämisestä, koska opiskeluajat ovat pitkiä ja eläkkeelle lähdetään kansainvälisesti verrattuna aikaisin. Jotain tälläistä Ihalainenkin lienee salaa pohtinut, koska hän Taloussanomien mukaan sanoi, että laaja lyhennyshanke voi olla vaikea toteuttaa suurten ikäluokkien lähtiessä eläkkeelle ja nuorten työvoiman tarjonnan vähentyessä. Akavalaisten riesana ylityötAkavan puheenjohtaja Mikko Viitasalo sanoi syyskuun alussa pitävänsä yleistä työajan lyhentämiskeskustelua epärealistisena. Hän myös katsoi, ettei sitä tarvitse sisällyttää seuraavaan hallitusohjelmaan.Akavan pääsihteeri Risto Piekan mukaan Akavassa kaivataan kokonaisvaltaisempaa näkemystä työaikaongelmiin. Edelleen pitäisi kehittää ylityöpankkijärjestelmää, sapattivapaajärjestelmää ja muita pidempien vapaiden järjestelmiä. Ylempien toimihenkilöiden ongelmana on ylityöt. Niitä on liikaa ja niiden tekijöistä vain alle puolet saa niistä korvauksia. Akavan selvityksen mukaan sen jäsenet tekivät viime vuonna 42,9 tuntista työviikkoa, kun kaikkien toimihenkilöiden tuntimäärä jäi keskimäärin 39,7 tuntiin. Kohti joustavia työaikojaPalvelutyönantajien toimitusjohtaja Jarmo Pellikka harmitteli Palvelutyönantajien ja SAK:n seminaarissa 8. syyskuuta työajan lyhentämisestä esitettyjen mallien jäykkyyttä.Pellikan mukaan meillä olisi voitava tehdä joustavasti pidempiä päiviä, viikkoa tai jopa vuosia kiireaikoina. Vapaata pidettäisiin vastaavasti enemmän hiljaisina aikoina. Samassa seminaarissa SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara piti selvänä, että työaika joka tapauksessa Euroopassa lyhenee. Sen vastapainoksi tulee tarjolle yhä laajempi kirjo työaikamalleja - niin yrityksen kuin työntekijänkin eduksi. Lyheneekö työaika?Ahamavaaran kanssa voinee jokainen olla yhtä mieltä siitä, työaikamallien kirjo laajentuu. Itse asiassa näin on jo käynyt, uudet työmahdollisuudet monilla aloilla ovat lähinnä pätkä- ja osa-aikatöitä.Sen sijaan ei ole ollenkaan selvää, että työaika tulevaisuudessa lyhenisi Euroopassa. Suuret ikäluokat ovat kaikissa maissa siirtymässä eläkkeelle eikä nuoria ole tarjolla töihin riittävästi. Työvoiman kysyntä on mitä suurimmassa määrin riippuvainen talouskasvusta. Mitä kuumempi kasvu, sen vähemmän työttömyyttä. Kuka vielä muistaa, että 80-luvun lopun Suomessa oli pula kaikkien alojen työntekijöistä? Työttömyyden yhtenä syntipukkina pidetään automaation kehitystä, mikä on kuitenkin harhaa. Automaatio toki vähentää työntekijöitä yksittäisissä yrityksissä, mutta koko kansantalouden tasolla se luo talouskasvua ja uusia työpaikkoja. Auttaisiko työajan lyhennys työttömyyteen?Jos kuukausipalkkoja ei lasketa, työajan vähennys aiheuttaa Väisälän matematiikan mukaan tuntipalkkojen nousun. Erinomaisen takaperoiselta kuulostaa ajatus, että töitä saataisiin työttömille nostamalla työtunnin hintaa.Mutta entäs jos työn hinta onnistuttaisiinkin pitämään kurissa työn tehokkuutta nostamalla? Työttömyys ei silti välttämättä vähenisi. Miksi yritykset palkkaisivat uusia työntekijöitä, jos kerran tehokkuutta nostamalla saa vanhoista irti yhtä paljon kuin ennen työajan lyhennystä? Vai parantuisiko työajan lyhennyksen ansiosta työvoimatoimistojen tarjoaman työvoiman laatu niin paljon, että työttömät kannattaisi ottaa töihin?
HEIKKI JANTUNEN |
TALOUS -SIVULLE