Sundqvist sai Alholta erikoiskohtelun

Alho vältti valtakunnanoikeuden



Entinen ministeri Arja Alho (SDP) sai voimakkaat moitteet eduskunnan perustuslakivaliokunnalta menettelystään ex-pankinjohtaja Ulf Sundqvistin (SDP) vahingonkorvauksia koskevassa asiassa.


Valiokunnan mielestä Alho ei kuitenkaan rikkonut ministerivastuulain korkeaa kynnystä, kun hän ministerinä hyväksyi Ulf Sundqvistille määrätyn korvauksen alentamisen.

Tämä merkitsee käytännössä sitä, että Alho välttyy joutumasta vastaamaan toimistaan valtakunnanoikeudessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta sai odotetun lausuntonsa Alho-asiasta valmiiksi torstai-iltana. Valiokunta oli yksimielinen.

Valiokunnan mielestä Alhon toimintaa ei voida yhdenvertaisuuden näkökulmasta pitää yleisen oikeustajun mukaisena eikä hyväksyttävänä.

Alho arvioi tuoreeltaan, että valiokunnan lausunto käsittelee Sundqvist-päätöstä "aika poliittisesti". Sundqvistin kanssa sovittu vahingonkorvauksen pienentäminen rakentui valiokunnan mielestä eri lähtökohdalle kuin aiemmissa sovintoratkaisuissa, eli Sundqvist sai erikoiskohtelun.

Sovintoratkaisu merkitsi sitä, että korkeimman oikeuden määräämä yhdeksän miljoonan vahingonkorvaus aleni 1,2 miljoonaan, kun ns. pääluvun mukainen korvaus olisi ollut noin 5,7 miljoonaa markkaa.

Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että Alho asetti neuvotteluille jo alussa markkamääräisen tavoitteen.

Alho keskeytti ulosoton

Perustuslakivaliokunta arvostelee hyvin voimakkaasti Alhon menettelyä Sundqvistin ulosoton keskeyttämisessä. Alho päätti asiasta itse, ilman tavanomaista virkamiesvalmistelua.

Keskeyttäminen tapahtui kahta päivää ennen, kuin Sundqvistin piti vastata "ulosottoviranomaisten ikäviin kysymyksiin", kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä (kok) asian ilmaisi.

Valtiovarainministeriön juristivirkamies Ilpo Nuutinen oli ollut asiasta Alhon kanssa eri mieltä. Itälän mukaan Nuutinen olisi halunnut panna vielä ulosotto- ja poliisiviranomaisten iskuryhmät asialle. Alhon mielestä sellaisia ei enää tarvittu.

Tämän jälkeen Nuutinen oli ilmoittanut, ettei hän ole jutussa enää mitenkään mukana, Itälä kertoi. Valiokunnan mielestä Alhon menettely osoittaa hätiköintiä ja huonoa harkintaa, eikä perustetta päätökselle ole löytynyt.

Virkamiehet varoittelivat Alhoa

Ilpo Nuutinen sekä oikeuskansleriviraston kansliapäällikkö Klaus Helminen varoittelivat Alhoa siitä, mitä yleislinjasta poikkeamisesta voisi seurata.

Nuutinen oli laatinut toukokuussa 1997 muistion säästöpankkioikeudenkäyntien vahingonkorvausten sovitteluista. Siinä todetaan, että edullisemmat sovintoratkaisut voivat johtaa vahingonkorvausvaatimuksiin, kun suurempia korvauksia maksaneet vaativat myös itselleen palautuksia.

Sovintomallien muuttaminen olisi Nuutisen arvion mukaan vaatinut viime kädessä eduskunnan ohjeistuksia ja linjauksia. Helminen kertoi valiokunnalle varoittaneensa Alhoa siitä, että jos julkisuudessa olleita pankinjohtajia kohdellaan hellemmin, niin siitä nousee "hirveä haloo".

Kiire sopia

Valiokunnan käsityksen mukaan Alholla oli kiire saada sopimus aikaan Sundqvistin ja ehkä muidenkin entisten STS-johtajien asiassa. Valiokunnalle ei valjennut, mikä oli Alhon kiireen takana.

Alho hyväksyi Sundqvistin kanssa neuvotellun sopimuksen vastuullisena ministerinä eikä vienyt asiaa laajempaan käsittelyyn hallituksessa. Perustuslakivaliokunnan mielestä niin olisi kuitenkin pitänyt tehdä, koska ratkaisu poikkesi yleisestä linjasta. Näin toimiessaan Alho ei silti menetellyt lainvastaisesti.

Se, että Alho ja Sundqvist ovat molemmat sosialidemokraatteja, ei valiokunnan mielestä tehnyt Alhosta esteellistä. Itälän mukaan valiokunta ei saanut näyttöä siitä, että Sundqvist olisi yrittänyt vaikuttaa ministeri Alhoon omassa asiassaan.

Vuosi sitten Sundqvistin korvauksista tehty sopimus nostatti voimakasta arvostelua ja johti myös Alhon eroamiseen Paavo Lipposen (SDP) hallituksesta. Hän toimi viime syksyyn saakka toisena valtiovarainministerinä.

Sopimus, josta nousi kaikkien aikojen kohu

Alho-jupakan juuret juontuvat STS-Pankin kohtalokkaisiin luottopäätöksiin 1990-luvun alkuvuosilta. Lainoitukset Sandnäs-ryhmille ja Wayup-yhtiölle johtivat yhteensä noin 150 miljoonan markan tappioihin.

Kun STS-Pankin taival päättyi vuonna 1992, sille kertyneet ongelmaluotot siirrettiin uuteen Siltapankkiin, jossa määräysvallan otti Valtion vakuusrahasto.

Vakuusrahasto päätti vuonna 1993 vaatia vahingonkorvauksia holtittomasta luotonannosta STS-Pankin entiseltä pääjohtajalta ja eräiltä muilta pankin johtokunnan jäseniltä.

Korvauksia vaadittiin alun perin yhteensä 173 miljoonaa markkaa. Korkeimman oikeuden päätös tuli viime vuoden heinäkuussa. Sundqvistin korvausvastuu aleni siinä yhdeksään miljoonaan markkaan. Tämän jälkeen Sundqvist ehdotti neuvotteluja korvauksen sopimisesta tuomittua pienemmäksi.

Hän sekä STS-Pankin jälkihoidosta vastaava omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal pääsivät syyskuussa sopimukseen siitä, että Sundqvist maksaa 1,2 miljoonaa. Hän tilitti summan kerralla.

Sundqvistin ulosottoon liittyneet jatkoselvitykset keskeytettiin Arsenalin pyynnöstä. Myöskään poliisilta ei kaivattu enää lisätutkimuksia. Toisena valtiovarainministerinä ollut Alho sai sopimuksen vahvistettavaksi, ja hän teki sen virkamiehen esittelyn pohjalta. Asiasta nousi välittömästi julkinen kohu.

Sundqvistin korkoineen jo selvästi yli kymmenen miljoonan suuruiseksi nousseen korvauksen pudottaminen murto-osaan herätti voimakasta arvostelua. Epäluuloa oli omiaan lisäämään se, että Sundqvist oli Alhon puoluetoveri ja SDP:n entinen puheenjohtaja.

Moitteita myös omalta ryhmältä

Syyskuun viimeisenä päivänä 11 kansanedustajaa pyysi perustuslakivaliokuntaa selvittämään Alhon menettelyn lainmukaisuuden. Pyytäjät halusivat selvittää, käyttikö Alho virka-asemaansa väärin tehdessään "poliittisen päätöksen" ja toimiko hän "maan ilmeiseksi vahingoksi".

Pari päivää myöhemmin SDP:n eduskuntaryhmä lausui julkiset moitteet ministerilleen. Keskusta teki eduskunnassa asiasta välikysymyksen.

Useat kansanedustajat vaativat, että Alhon pitää erota hallituksesta. Oikeuskanslerille tehtiin useita kanteluja. Sundqvistia vaadittiin purkamaan arvostelua herättänyt sopimus, mistä tämä kieltäytyi.

Purkuvaatimuksiin yhtyi myös lähinnä kansanedustajista koostuva valtion vakuusrahaston valtuusto. Sen mielestä Sundqvist oli saanut erityiskohtelun.

Alho erosi "kiihkon hillitsemiseksi"

Lokakuun 7. päivänä Alho ilmoitti jättävänsä ministerin tehtävän, omasta aloitteesta ja "kiihkon hillitsemiseksi".

Alho kiisti tehneensä mitään laitonta tai väärää ja puolusti tehtyä sopimusta: ulosmittauksessa Sundqvistilta olisi saatu vielä vähemmän. Pääministeri Lipponen tuki Alhoa ja otti itselleen vastuun siitä, ettei Sundqvistin korvausasiaa tuotu koko hallituksen käsittelyyn.

Poliisi aloitti uudelleen Sundqvistin toimia koskevan esitutkinnan. Epäilynä oli omaisuuden salaaminen ulosottoselvityksissä. Perustuslakivaliokunta kuuli marras-joulukuussa suuren joukon asiantuntijoita ja asianosaisia, myös Alhoa ja Sundqvistia itseään.

Valiokunta päätti kuitenkin odottaa Sundqvistia koskevan poliisitutkinnan valmistumista, ennen kuin se antaisi oman lausuntonsa. Se pääsi perehtymään tutkinnan tuloksiin tänä syksynä.

Alho-keskustelu kuukauden lopulla

Keskiviikkona syyttäjä ilmoitti, ettei Sundqvistia vastaan nosteta syytetä vah ingonkorvausta koskevassa asiassa. Näyttöä omaisuuden pimittämisestä ei löytynyt.

Eduskunnan täysistuntoon Alho-asia palaa näillä näkymin 29. syyskuuta. Silloin eduskunta hyväksynee valiokunnan yksimielisen linjauksen, mutta Alholle piinallinen keskustelu joka tapauksessa on luvassa.

STT-IA
18.9.1998


POLITIIKKA -SIVULLE