Työnantajien ja ay-aktiivien suhteet murrosvaiheessa



Julkisuuden muovaama kuva suomalaisesta ammattiyhdistysliikkeestä pelkkänä "vastarannan kiiskinä" on harhainen. Ay-liike on nykyisin yhä kiinnostuneempi työelämän kehittämisestä ja työpaikkojen menestyksestä.


Työnantajien ja ammattiyhdistysaktiivien suhteet ovat kaikkiaan murrosvaiheessa. Molemmat erottelevat "menneen", molemminpuoliseen epäluuloon perustuvan työnantaja- tai ay-toiminnan nykyisestä yhteistyöhakuisemmasta toiminnasta.

Näin arvioidaan tutkimuksessa, jossa selvitettiin ay-liikkeen vaikutusta työorganisaation suorituskykyyn. Kaj Ilmosen, Pertti Jokivuoren, Hanna Liikasen, Kimmo Kevätsalon ja Pauli Juutin työn tulokset on koottu Luottamuksesta kiinni -kirjaan.

Tutkimuksessa oli mukana yksityiseltä sektorilta kaksi pankkia ja kaksi metalliteollisuuden tuotantolaitosta ja julkiselta sektorilta kaksi sairaalaa. Haastateltavina oli sekä niiden johtoa että ay-aktiiveja.

Työpaikkojen valmiudet uudentyyppiseen yhteistyöhön ovat tutkimuksen perusteella tosin edelleen kovin vaihtelevia. Tämä olisi pidettävä mielessä, jos ja kun työehtosopimuksia siirrytään tekemään yhä enemmän paikallisesti, tutkijat varoittavat.

Mikäli osapuolten välit ovat törmäyskurssilla, saattaa neuvotteluista sukeutua tuskallinen ja hankala koitos. Vakiintuneet yhteistyö- ja luottamussuhteet taas sutjakoittavat työehtosopimustenkin syntyä.

Samaan suuntaan

Tutkimuksessa haastatellut tekivät selvän eron "entisen" ja "nykyisen" ay-liikkeen välillä. Jos entinen ay-liike sai erityisesti johdolta kielteisiä kommentteja, niin sekä johto että ammattiyhdistysaktiivit katsoivat nykyisten ay-aktiivien ymmärtävän toimipaikan tavoitteita ja menestymisen ehtoja.

"Silloin kun toimitaan ihmisten kanssa, että ihmiset istuu saman pöydän ääres, olkoon ne nyt vastakkain tai sit vierekkäin, niin jossain vaiheessa siin löytyy semmonen yhteinen päämäärä. Ja mitä useemmin kokoonnutaan", kuvaa haastateltu metallialan työntekijä.

"Tää ei oo mustavalkoista edunvalvontatoimintaa. Että sanoo kaikkeen ei ja esimies kyllä tai päinvastoin. Hyvin pitkälle on sellaista intressien yhteensovittamista", kertoo puolestaan pankkialan aktiivi.

Niin metsä vastaa...

Työpaikan yhteistoimintasuhteiden luonne näyttää selittyvän paljolti johdon toimintatavoilla - myös johto voidaan jakaa karkeasti "vanhoihin" käskyttäjiin ja "moderneihin" luottamushakuisiin pomoihin.

- Missä johto turvautuu suoraan vallankäyttöön saadakseen tahtonsa perille, siellä vastauksena on vähintäänkin laskelmointi ja vastarinta. Missä taas johto on yhteistyöhakuinen, ottaa henkilökunnan mukaan päätöksentekoon ja informoi sitä, siellä vallitsee todennäköisesti luottamuksen ilmapiiri, tutkijat kuvaavat.

He muistuttavat, että nykyisessä kilpailutilanteessa yritysjohto ei voi menestyä ilman väkensä lojaalisuutta.

Esimerkiksi toinen tutkituista metallialan yrityksistä joutui kansainvälistymispaineiden vuoksi tekemään valintoja mm. keskittymisestä ydinosaamiseensa. Tähän se taas tarvitsi koko henkilöstönsä tuen, ja johto onnistuikin avautumaan työntekijöiden suuntaan.

Yrityksen johdossakin kummastellaan nyt aiempaa keskustelemattomuutta. "Siis aivan tolkuton muutos siinä informaation määrässä. Se oli ihan naurettavaa, se salaaminen."

Myös ay-liike joutuu uusimaan toimintaansa; jäsenistön etujen puolustaminen vaatii usein myös yrityksen kilpailukyvyn tukemista.

Kuuluuko rivihenkilöstön ääni?

Siirtyminen käskyt tämiseen perustuvista suhteista luottamussuhteisiin ei kuitenkaan käy käden käänteessä. Sekä johto että ay-väki turvautuvatkin molemmat yhä enemmän "neuvotteluammattilaisiin".

Myös tutkimuksen tekijät pitävät neuvottelujen ammattimaistumista sinä linkkinä, jonka avulla suhteita voidaan muuntaa luottamuksellisiksi.

- Tämä ei tarkoita suinkaan vallankäytön poistumista työelämän suhteista, eikä epäilyn häviämistä johdon ja ay-liikkeen välillä. Tämä merkitsee pikemminkin sitä, että konfliktialttiit asiat tunnustetaan, että niitä koskevia asioita osataan käsitellä ja siten tehdään työpaikan toiminnasta sujuvaa.

Neuvotteluammattilaisuus ei tutkijoiden mukaan näytä tosin vielä olevan kovin vankalla pohjalla. Sen uskottavuutta nakertaa epäluulo siitä, kuinka hyvin nämä ammattilaiset todella edustavat joukkojaan. Erityisesti rivihenkilöstö pelkää ay-edustajien samaistuvan liikaa johdon kantoihin.

"Että aina täytyy pohjalla muistaa, että työnantaja on työnantaja vaikka sen voissa paistais", varoittelee haastateltu pankkitoimihenkilö.

Yhteistyön kitkattomuus on kiinni myös neuvotteluihin osallistuvien henkilöiden yksilöllisistä piirteistä. Henkilövaihdokset voivat tuoda yllätyksiä ja nopeita muutoksia yhteistyökuvioihin.

STT-IA
19.9.1998


POLITIIKKA -SIVULLE