Sisältö
Pääsivu
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Linkit
Arkisto

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


18.9.1998

Bill Clintonin Via Dolorosa

Erikoissyyttäjä Kenneth Starr aloitti Bill Clintonin toimien tutkimisen eräistä kiinteistökaupoista. Kun tästä ei vuosienkaan penkomisen jälkeen selvinnyt mitään presidentin kannalta raskauttavaa, siirtyi Starr tutkimaan Clintonin sukupuolielämää.

Uhrattuaan miljoonia dollareita erikoisyyttäjä sai Clintonin ahdistettua tilanteeseen, jossa tämä joutui antamaan valaehtoisia lausuntoja. Yllätys ei liene, että presidentti kiisti sukupuolisuhteen Monica Lewinskyn kanssa.

Valalle ahdistettu Lewinsky teki erikoissyytäjän kanssa sopimuksen, että neitiä itseään ei syytetä väärästä valasta, mikäli Clinton saadaan satimeen. Kuukausien lisätutkimusten jälkeen valaehtoisia lausuntoja joutuivat antamaan myös presidentin turvamiehet, joilla muuten luulisi olevan kohtalaisen rautainen vaitiolovelvollisuus.

Lopulta Lewinskyn mekosta kaiveltiin mahdolliset spermatahrat, joita on sittemmin vertailtu presidentin verestä tehtyyn DNA-määritykseen. Uudelleen valalla kuultu Clinton joutui lopulta myöntämän harrastaneensa suuseksiä neiti Lewinskyn kanssa.

Koko maailma seurasi näytelmää ensin henkeään ja sitten nauruaan pidätelleen. Maailman mahtavinta miestä nöyryytettiin koko maailman katsellessa.

Clintonin työrauhaa on häiritty vakavasti. Nyt hän joutuu päivittäin kommentoimaan mahdollisia eroaikeitaan ja kongressi pääsee ruotimaan mahdollisia seuraamuksia mokomasta suuseksistä, jonka sentään luulisi olevan presidentin yksityisasia. Jokin intimiteettisuojan alaan kuluva alue kai hänellekin olisi jätettävä?

Meillä jotkut tiedotusvälineet ovat hurskastelleet Clintonia säälien. Ei ole kuitenkaan pitkääkään aikaa siitä, kun nämä samat välineet ilakoivat erään entisen ministerimme edesottamuksilla ja tonkivat estottomasti hänen mahdollisia seurustelusuhteitaan.

Misterimme oli sentään poikamies, joten mitään luvatonta tai siihen viittaavaa ei häneen voitu yhdistää. Kunpahan vain ilakoitiin.

Clinton on ääriesimerkki keltaisen lehdistön syndroomasta, joka toki leviää meillekin. Sen sanelee lehden levikinedistäminen ja taloudellinen kannattavuus. Toinen asia on, että tämän tutkimusinnon ulkopuolelle eivät jää myöskään pääkaupungin yössä liikkuvat tunnetut journalistit. Tietopankkeja kerätään jo.

ILKKA AHTOKIVI