Työministeriön tutkimus: Tulospalkkaus kannustaa ja joustaa tarvittaessa


Tulospalkkauksen arvioidaan lisääntyvän Suomessa EMU:n myötä. Tuoreen tutkimuksen mukaan tulospalkkauksen etuina ovat palkkauksen kannustava vaikutus sekä joustavuus mahdollisten taloudellisten häiriöiden aikana.

EMU:ssa talouspolitiikan välineet vähenevät ja joustoa on saatava työmarkkinoilta. Kansainvälisissä tutkimuksissa tulospalkkauksella on havaittu olevan myös tuottavuutta nostava vaikutus. Suomessa sama on tutkimuksen mukaan havaittu ainakin energia-alalla.

Tutkija Kari Alhon työministeriölle tekemän Tulospalkkaus - EMU-ajan palkkausmuoto -nimisen selvityksen mukaan tulospalkkauksella on mm. henkilörahastoihin verrattuna joitakin etuja.

Se on Alhon mukaan nopeampi tapa reagoida muutoksiin, eikä sitä pidä väheksyä lyhyen ajan joustoväylänä verrattuna ns. EMU-puskureiden tarjoamaan sopeutumisvaraan.

Henkilöstörahastot ovat puolestaan kilpailukykyisiä veroetujensa puolesta, vaikka etuuksien maksamisen ajoitus on pidempi. Alho suosittaakin ajoituksen lyhentämistä nykyisestä.

Tulospalkkaus on yksi tapa varautua yrityskohtaisiin tai toimialakohtaisiin shokkeihin. Sen avulla voidaan irrottautua yleisen linjan mukaisista ratkaisuista.

Alho kuitenkin muistuttaa, että EMU:ssa shokit eivät enää saa sitä kokonaistaloudellista ulottuvuutta kuin ennen.

Tulospalkkaus voi Alhon mukaan tuoda palkkasopeutumiseen myös epätoivottavaa heilahtelua. Yritysten tulokset paranevat taantumasta nopeammin kuin työttömyys alenee, mikä voitaisiin hallita perinteisellä tulopolitiikalla.

Rajoja tulospalkkaukselle asettaa Alhon mukaan myös ns. vapaamatkustajaongelma kun yksittäinen työntekijä hyötyy muiden ponnisteluista.

Tulospalkka hajauttaa työmarkkinajärjestelmää

Tulospalkkaus on laajenemassa voimakkaasti Suomen työmarkkinoilla. Sen piirissä on jo kolmannes teollisuuden henkilöstöstä, eräillä aloilla jo puolet tai selvästi sen ylikin.

Tämän vuoksi tulospalkkauksen uskotaan muuttavan myös työmarkkinajärjestelmän rakennetta, sillä se merkitsee siirtymistä kohti yritystasolle hajautuvaa työmarkkinajärjestelmää.

Alhon arvion mukaan se ei kuitenkaan mullista järjestelmää.
- On syytä pitää mielessä, että se on vain yksi osa työmarkkinoiden palkanmuodostusta ja palkitsemista, sen osuus kokonaispalkoista on vielä suhteellisen pieni, Alho muistuttaa.

Tulospalkkaus ja Suomessa vahvan aseman saanut keskusjärjestötason sopiminen palkoista ja muista työehdoista ovat keskenään osin ristiriidassa olevia tapoja hoitaa työmarkkinapolitiikkaa. Kollektiivisen sopiminen rajoittaa työpaikoilla sopimista ja yritysten tarvitsemaa joustavuutta.

Työelämän muutokset heijastuvat palkkaustapaan

Alhon arvion mukaan työntekijäjärjestöjen kanta on kuitenkin ollut suhteellisen myönteinen tulospalkkaukselle. Taustalla ovat yritystoiminnassa tapahtuneet teknologiset muutokset, jotka painottavat ryhmätyötä ja työyhteisöjen tuloksellisuutta.

Tulospalkkaus voi olla tehokas väline integroida yritystä ja sen henkilöstöä toisiinsa. Samalla se on tehokas informaation väylä raportoida yrityksen tuloksellisuudesta henkilöstölle ja nostaa motivaatiota.

Samalla kun työtehtävät muuttuvat "monitehtäväisiksi", eli työntekijä siirtyilee tehtävästä toiseen, tulopoliittisen järjestelmän tuottama samapalkkaisuus aiheuttaa tehottomuutta.

Myös keskitetty tupo rakentuu ajatukselle "samasta työstä sama palkka", joka entistä huonommin vastaa tilannetta työmailla.

STT-IA
18.9.1998

POLITIIKKA -SIVULLE