Kiina huolissaan ääri-islamilaisuuden noususta

Islamilaiset uiguurit ovat tehostaneet kiinalaishallinnon vastaista taisteluaan itsenäisen Itä-Turkmenistanin perustamiseksi.

Uiguurit ovat vastustaneet kiinalaishallintoa aina vuodesta 1950, jolloin Xinjiang liitettiin osaksi Kiinaa. Viime aikoina vastustus on kuitenkin saanut uusia, Pekingiä huolestuttavia piirteitä.

Paikalliset johtajat myöntävät, että separatistit ovat perustaneet 19 harjoitusleiriä Xinjiangiin ja että leirien johtajat ovat saaneet oppia Afganistanin ääri-islamilaiselta Taleban-liikkeeltä.

Kiinan kommunistipuolueen korkein edustaja Xinjiangissa, puoluesihteeri Wang Lequan sanoo separatistien saavan nykyisin entistä enemmän tukea eri maiden muslimijärjestöiltä. Kehitys on Kiinan kannalta äärimmäisen huolestuttava.

Kiina pelkää Venäjän tavoin, että Talebanien edustama kiihkoislamilaisuus valtaa alaa Keski-Aasiassa maiden välisiä rajoja kunnioittamatta.

Kiina on pitkään painostanut Xinjiangin naapurina olevien islamilaisten maiden hallituksia, jotta ne lopettaisivat separatistien tukemisen. Talebanin voittokulku Afganistanissa uhkaa nyt Kiinan tähän asti onnistuneen yrityksen eristää uiguurikapinalliset.

Uskontoa valvotaan

Kiinan hallitus pelkää - arvattavasti aivan oikeutetusti - että kiinalaishallinnon vastustaminen voimistuu entisestään, jos ääri-islamilaisuus saa sijaa uiguurien keskuudessa.

Kommunistipuolue yrittääkin valvoa Xinjiangin uskonnollista elämää pitämällä silmällä kaikkia uskonnollisten johtajien nimityksiä ja kieltämällä uusien moskeijojen rakentamisen.

Tällä haavaa vain pieni osa uiguureista tukee separatistien aseellista taistelua itsenäisyyden tai todellisen autonomian puolesta. Sen sijaan nuiva asenne maakunnassa asuviin kiinalaisiin ja kiinalaisvallan vastustus on hyvinkin yleistä uiguurien parissa.

Uiguurit kokevat muun muassa, että Kiinan keskushallinto on täysin harkiten ja rivakkaan tahtiin saattamassa uiguurit vähemmistöksi omassa maakunnassaan. Vuonna 1950 Xinjiangissa asui alle viisi prosenttia kiinalaisia, mutta kannustavan muuttopolitiikan myötä kiinalaisten osuus on noussut jo 38 prosenttiin.

Xinjiangin kehitys on tässä suhteessa ollut hämmästyttävän samankaltaista kuin Tiibetissä. Myös muita yhtäläisyyksiä löytyy. Sekä uiguurit että tiibetiläiset syyttävät kiinalaisia alueidensa luonnonrikkauksien hyväksikäytöstä ilman kunnon korvausta alkuperäisväestölle.

Talouden hallinta

Uiguurit katsovat, että keskushallinnon maakuntaan pumppaamat rahat hyödyttävät eniten Xinjiangin kiinalaisväestöä. Myös Kiinan kansanarmeijan suuri vaikutus alueen talouteen huolestuttaa uiguureja.

Armeija valvoo vuodesta 1954 lähtien omintakeista yksikköä, Xin jiangin tuotanto- ja rakennuskaartia. Kaartin kaupallisen toiminnan palveluksessa on lähes miljoona ihmistä ja se ulottaa toimintansa niin maatalouteen, teollisuuteen kuin kuljetuksiinkin.

Kaarti omistaa myös pankkeja, julkaisee 20 lehteä ja pitää yllä sairaaloita ja lähes tuhatta koulua. Viime vuonna kaarti tuotti 20 prosenttia koko Xinjiangin taloustuotannosta.

Poliittisesti kaarti toimii itsenäisenä yksikkönä eikä Xinjiangin johdolla ole valtuuksia puuttua sen toimintaan. Tarpeen vaatiessa kaarti voidaan määrätä turvaamaan Xinjiangin rajoja tai tukahduttamaan levottomuuksia.

Kaarti ei peittele sitä tosiasiaa, että todellinen syy yksikön olemassaoloon on varmistaa Kiinan hallinnon säilyminen Xinjiangissa.

- Taistelu separatismia vastaan kiihtyy päivä päivältä. Tiukempia otteita tarvitaan nyt, kun uskonnollinen fanatismi on levittäytynyt Kiinaan, sanotaan kaartin virallisessa toimintaohjelmassa.

Tällä haavaa on vaikea kuvitella uiguurien voittavan taistelun itsemääräämisestä. Heillä kun ei esimerkiksi ole tunnustettua, dalai-laman kaltaista johtajaa, joka pystyisi herättämään myös kansainvälistä tukea uiguurien asialle ja estämään heidän jäämisensä valtaa vailla olevaksi vähemmistöksi omassa kotimaassaan.

STT-IA
18.9.1998