 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kohlin aikakausi päättyi - ongelmat jäivät
Saksalaiset äänestäjät sanoivat sanansa ja heittivät liittokansleri Helmut Kohlin syrjään 16 vuoden jälkeen. Talouden rakenteellisia ongelmia eivät kristillisdemokraatit onnistuneet korjaamaan, eikä tulevalta sosiaalidemokraattien hallitukselta voi korjausintoa odottaa senkään vertaa.Helmut Kohlin teot hakevat vertaistaan Saksan historiassa: hän ajoi järkähtämättä läpi Saksojen yhdistymisen ja ilman häntä euroaluetta tuskin olisi saatu syntymään. Tällä kaikella ei kuitenkaan enää ollut merkitystä, kun saksalaiset kävivät viime sunnuntaina äänestämässä. Kohlin ja kristillisdemokraattien politiikkaa on leimannut viime aikoina kasvava uupumus ja paikoilleen jämähtäminen. Saksan taloutta riivaavia rakenteellisia ongelmia ei ole saatu korjattua. Vasta parina viimeisenä vuotena Kohl ja hänen puolueensa on ryhtynyt vakavissaan uudistustoimiin, mutta paljoakaan ei ole sosiaalidemokraattien vastustuksen vuoksi saatu aikaan. Jälkikäteen on helppo sanoa, että Kohlin olisi pitänyt vetäytyä arvokaasti syrjään ja jättää kristillisdemokraattien vaalikamppailu nuoremman ja taitavan Wolfgang Schäublen hoidettavaksi. Äänestäjät halusivat selvästi muutosta, mutta sitä kristillisdemokraatit eivät heille ymmärtäneet tarjota edes ehdokasasettelussa. Saksan taloudella on rakenteellisia ongelmiaSaksan ongelmat ovat samoja, jotka vaivaavat useimpia EU-maita. Kasvava eläkepommi odottaa, veroaste on korkea, byrokratia piinaa, työlainsäädäntö on joustamaton, palkkaneuvotteluja käydään liian keskitetysti ja valtion omaisuutta ei haluta myydä pois.Parhaillaan meneillään olevan taloudellisen nousukauden ansioista Saksan talous kasvaa lähes 4 prosentin vauhdilla, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Työttömyys on lähes 11 prosenttia ja teollisuustyöntekijä maksaa The Economistin mukaan Saksassa 28 dollaria tunnissa, mikä on aika paljon verrattuna 18 dollariin tunnissa Yhdysvalloissa. Pitkällä ajanjaksolla tilanne muuttuu väistämättä kestämättömäksi saksalaisille. Saksan teollisuuden tuottavuus on korkea ja tuotteiden laatu hyvä, mutta korkeat kustannukset syövät väistämättä kilpailukykyä verratuna muihin teollisuusmaihin. Entiset itäsaksalaiset tyytymättömiä KohliinKristillisdemokraattien kannatus putosi entisen Itä-Saksan alueella 11 prosenttia 27,3 prosenttiin. Tämän selvemmin ei pettymystä hallituksen politiikkaan voi ilmaista.Sosiaalidemokraattinen puolue sai idässä äänistä 35,1 prosenttia ja entisten kommunistien PDS ällistyttävät 21,6 prosenttia. PDS ei ainoastaan säilyttänyt asemiaan vaan kasvatti ääniosuuttaan. Ehkä joitakin itäsaksalaisia harmittaa, että kapitalistisessa lännessä ei rahaa jaetakaan ilmaiseksi, vaan jokapäiväisen leivän eteen täytyy myös tehdä töitä. Toisaalta toki on selvää, että Itä-Saksan rauniolla eläminen ei ole herkkua. Entiseen Itä-Saksaan on pumpattu ja pumpatataan edelleen rahaa tavattomasti, mutta työttömyys ja köyhyys vaivaa aluetta vielä pitkään. Uusien itäisten liittovaltioiden taloudellinen menestystarina voi alkaa vasta, kun niiden infrastruktuuri on saatu rakennetuksi. Helppoheikki ottaa ohjakset käsiinsäUusi liittokansleri Gerhard Schröder on mainostanut Saksan ongelmien ratkaisuksi koulutuksen lisäämistä ja "liittoa työpaikkojen puolesta" hallituksen, ammattiliittojen ja työntekijöiden välillä, mutta mitään kovia tai radikaaleja ratkaisuja hän ei ole valmis tekemään. Varsinkin verouudistus on kauhea ajatus Saksan vasemmistolle, ja teollisuus pelkää jo tehtyjenkin vaatimattomien uudistusten peruuttamista.Schröder on hehkuttanut kampanjassaan aikana uuden aikakauden tuloa kuin Tony Blair ikään, mutta häikäisevän hymyn ja paksun sikarin takana ei tunnu juuri olevan mitään selvää talousohjelmaa. Asiaa vielä vaikeuttaa mahdollinen vihreiden mukaanotto hallitukseen. Saksan vihreät ovat muun muassa vaatineet maan eroa NATO:sta ja polttoaineiden hinnan kolminkertaistamista. On selvää, että tälläisistä asioista ei sosiaalidemokraattien tarvitse tehdä kompromisseja, mutta vihreiden vaatimuslistalla voi jatkossa olla kaikenlaista muutakin ihmeellistä. Vihreille on luvassa vain pari paikkaa uudessa hallituksessa, mutta Saksan vihreät on tehty kovemmasta puusta kuin Suomen vihreät, eivätkä he varmaan myy sieluaan yhtä halvalla. Toivottavasti Saksan uudesta hallituksesta ei tule koiraa, jota häntä heiluttaa. Uusi sosialistinen EurooppaEspanja ja Irlanti ovat nyt ainoat Euroopan yhteisön jäsenmaat, joissa ei ole vasemmistolaista tai vasemmisto-keskustalaista hallitusta. Jokaisen Euroopan talouden tulevaisuudesta kiinnostuneen selkäpiitä varmasti karmii ajatus seuraavasta EU-huippukokouksesta eräänlaisena sosialistisen internationaalin vuosikokouksena.Toivon mukaan talouspoliittinen yhteistyö ja hyvien uudistusideoiden leviäminen helpottuvat maiden välillä, kun kaikki hallitukset kuuluvat "samaan perheeseen". Ehkä esimerkiksi Saksan sosiaalidemokraattien johto saisi syötettyä jonkin tarpeellisen työllistymisen esteitä poistavan uudistuksen omille puoluejäsenilleen sillä verukkeella, että edistykselliset sosialistit ovat jo jossain toisessa maassa toteuttaneet sen. Vasemmistopuolueet ovat kuitenkin eri maissa kovin erilaisia. Ranskalaiset ovat paljon vasemmistolaisempia kuin englantilaiset, ja saksalaiset sijoittuvat johonkin siihen välille. Lisäksi eri maiden puolueet luonnollisesti eroavat toisistaan parlamentaarisen vaikutusvaltansa, johtajiensa ja liittolaistensa suhteen.
HEIKKI JANTUNEN |
TALOUS -SIVULLE