Tunteet eikä talous ratkaisee EMU-kannan


Suhde suomalaisuuteen määrää asennetta talous- ja rahaliitto EMU:un paljon enemmän kuin yhteisen valuutan oletetut taloushyödyt tai -haitat, kertoo tiistaina julkaistu tutkimus.

Ihmiset eivät pidä EMU:a henkilökohtaisesti kovin tärkeänä asiana, ja enemmistö ei usko EMU:n vaikuttavan henkilökohtaiseen elämäänsä, tuloihinsa tai työpaikkaansa.

Kuluttajatutkimuskeskus julkisti tiistaina tutkimuksen suomalaisten EMU-kantojen muodostumisesta. Vastaavat on tehty myös muissa EU-maissa.

EMU-myönteinen henkilö on todennäköisemmin kansainvälisyyteen ja länteen suuntautunut, haluaa erottautua Venäjästä ja suhtautuu myönteisesti päätäntävallan siirtämiseen EU-tasolle.

Hän suhtautuu toiveikkaasti EU:n poliittisen ja taloudellisen yhteistyön tiivistämiseen, ja uskoo EMU-jäsenyyden vahvistavan Suomen turvallisuutta.

EMU-kielteinen painottaa kansallista identiteettiä, epäilee "Brysselin herroja", haluaa että Suomea koskevat päätökset tehdään Suomessa, ja arvostaa suomalaista hyvinvointivaltiota. Hän pelkää poliittisen ja kulttuurisen hallinnan menetystä ja EMU:n taloudellisia haittoja.

Tutkimuksessa ei löytynyt merkittäviä eroja oikeisto-vasemmisto-akselilla tai naisten ja miesten välillä. Euro-optimisteja löytyi enemmän korkeasti koulutettujen joukosta.

Kansantaloustiede ei kiinnosta

Tutkimuksen mukaan ihmiset eivät juuri pohdi sisämarkkinoiden toimintaa, epäsymmetrisiä shokkeja tai inflaation kiihtymistä määrittäessään Emu-kantaansa, vaikka julkisessa keskustelussa EMU:sta painotetaan makrotaloudellisia kysymyksiä.

Myös valtiovarainministeriön tiedotuslehtinen perustelee EMU:n etuja taloudellisin argumentein, huomautti tutkija Johanna Moisander. Ne eivät juuri kansalaismielipidettä hetkauta, sillä ihmiset muodostavat kantansa aivan toisin perustein.

- Moni voi ajatella esimerkiksi, että minä äänestän yleensä kokoomusta, kokoomus kannattaa EMU:a, joten minäkin kannatan sitä. Tai sitten, EMU:a kannattavat kaupunkilaisjupit, minä en halua olla sellainen, siis vastustan EMU:a.

Enemmistö arveli, että heillä on huonot tiedot EMU:sta, mikä osoittautui yksityiskohtia kyseltäessä oikeaksi. Hyvin harva oli kiinnostunut keskustelemaan EMU:sta vapaa-aikana ystävien tai perheen kanssa, eivätkä EMU-uutiset juuri kiinnostaneet.

Moisander esitteli vertauskohtana suomalaiseen tiedotuskäytäntöön ranskalaisen EMU-lehtisen kielikuvia. Ranskalaiset saavat hankkeesta enemmän tunteisiin vetoavan kuvan, jossa yhteisen rahan luvataan tekevän EU:sta vahvan ja dynaamisen toimijan kansainvälisellä näyttämöllä.

Moisander arvioi, että Suomessakin olisi muutettava tiedotuksen kielikuvia ja painotuksia, jotta ihmiset kokisivat kysymyksen itselleen tärkeäksi ja merkittäväksi, ja jotta saataisiin aikaan syvällisempää keskustelua EMU:sta ja EU:sta.

Tutkimusta tekemässä olivat päätutkijana toimineen Moisanderin lisäksi Helsingin kauppakorkeakoulun professori Liisa Uusitalo ja tutkija Erja Pylvänäinen Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Tutkimus tehtiin siten, että noin tuhannelta Kuluttajabarometrin osanottajalta kyseltiin EMU-kantaa, sekä EMU:un liittyviä odotuksia ja uskomuksia viime vuoden touko-kesäkuussa.

Tutkimusta rahoitti Suomessa Kuluttajatutkimuskeskuksen lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö sekä EU-komissio.

STT-IA
20.3.1998

POLITIIKKA -SIVULLE