EU-hankkeiden kokemukset halutaan vaihtoon: Yhteistyö on opetusalalla vilkasta


Suomalaiset ovat vilkkaasti mukana EU-yhteistyössä myös opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurin alalla.

Opetusministeriön kansliapäällikön Vilho Hirven mukaan tärkeintä olisi saada kokemukset kiertoon. EU-hankkeet eivät täytä tarkoitustaan, jos niiden tuoma tieto ja taito jää yhteen oppilaitokseen, yhdelle alueella tai yhteen maahan.

Lähiyhteistyö saattaa kuitenkin ainakin meille suomalaisille olla kansainvälistymistä vaikeampaa. Hirvi kertoi itse törmänneensä aivan hiljattain tapaukseen, jossa kolmen kilometrin säteellä puuhattiin kolmea toisiaan hipovaa EU-hanketta. Yksikään ei yltänyt unionin tukeen, koska liikkeellä oltiin erikseen eikä yhdessä.

Alkuviikosta kokemuksia vaihdettiin Helsingissä, jonne opetusministeriö ja opetushallitus keräsivät hankkeiden osanottajia seminaariinsa EU-projektit suomalaisen osaamisen kehittäjinä.

Ammatillinen koulutus kansainvälistyy vauhdilla

Tarkkoja lukuja tämänhetkisestä opetusalan EU-yhteistyöstä ei ole kenelläkään, mutta näppituntuma kertoo kovasta vauhdista.
- Sellaista suomalaista yliopistoa tai ammattikorkeakoulua ei olekaan, joka ei olisi mukana kansainvälisissä hankkeissa, sanoo opetusneuvos Reijo Aholainen opetushallituksesta.

Toisen asteen ammatillisista oppilaitoksista mukana on enemmän kuin kaksi kolmesta, ja lukioista arviolta joka viides.

Kovinta vauhtia viime vuosina on kansainvälistynyt juuri ammatillinen koulutus. Vielä vuosikymmen sitten suomalaisissa ammattioppilaitoksissa ei ollut tarjolla esimerkiksi vieraskielisiä opintoja, mutta nyt niistä voidaan jo kasata kokonainen opas.

Ammatillisen puolen arvioidaan kirineen yleissivistävän koulutuksen rinnalle ja jossain jopa ohi siksi, että ammattikorkeakouluiksi ryhtyessään oppilaitoksilla on ollut kova tarve rakentaa kansainvälistä profiilia.

Tiedekorkeakoulut ovat aina olleet kansainvälisiä, joten niiden kehitys on käynyt tasaisemmin.

EU-hankkeisiin ryhtyminen on kiinni oppilaitosten omasta kiinnostuksesta. Viranomaisten työnä on ollut kasata verkostoa, johon halukkaat pääsevät helposti kiinni. Esimerkiksi yhteistyökumppania kaipaavien ulkomaisten oppilaitosten luetteloa voi jo selata tietoverkon kautta.

Yksi neuvo innokkaille opettajille annetaan: aikaa kannattaa uhrata sen miettimiseen, miksi ja miten lähdetään kansainvälistymään. Suunnitelmille pitäisi myös saada koko opettajakunnan tuki.

Kansainvälinen yhteistyö ei ole kepeää matkailua vaan rankkaa puurtamista, eikä loppuunpalaminen ole tavatonta.

Ohjelmia joka lähtöön

Koulutus kuuluu kunkin EU-maan kansallisen politiikan piiriin, eikä alan lainsäädäntöä siksi aiotakaan harmonisoida. Koulutus- ja tutkimusyhteistyö sen sijaan on unionissa laajaa ja monenkirjavaa.

Mukaan mahtuu niin oppilas- ja opettajavaihtoa kuin täydennyskoulutuksen ja uusien opetusmenetelmien kehittämistä. Hankkeisiin löytyy tukirahaakin miltei ohjelmasta kuin ohjelmasta.

Varsinaisia koulutusalan EU-ohjelmia on kolme. Ammatillista koulutusta kehittää Leonardo da Vinci. Kaikille koulutusasteille suunnattuun Sokrateeseen kuuluvat Erasmus-opiskelijavaihto, kielenopetusta tukeva Lingua sekä koulujen yhteistyötä rakentava Comenius. Väliin jääviä katvealueita lakaisee Nuorten Eurooppa -ohjelma.

Tutkimuksessa toimii jo neljäs puiteohjelma, joka pyrkii tuottamaan yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyöstä kaupallisesti hyödynnettäviä tuloksia. Kulttuurialalle on omat ohjelmansa, ja lisäksi opetusta sekä tutkimusta tuetaan muun muassa rakennerahastoista.

Ensi vuonna ohjelmat ovat kuitenkin jo toisennäköisiä. Koulutus- ja nuoriso-ohjelmien valmistelu on tosin tempoillut niin kovin, että ylijohtaja Markku Linna opetusministeriöstä kutsuu tilannetta suoranaiseksi kriisiksi. Uusittu luonnos alan uusiksi ohjelmiksi valmistunee loppukeväästä.

STT-IA
20.3.1998

AJASSA -SIVULLE