Holkeri: Keskusta väläytteli ulkopoliittista korttia vielä 1987
Kokoomuksen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Harri Holkeri kertoo, että keskustan johdossa hänet luvattiin "upottaa ulkopoliittisesti" vielä 1987 alkaneen kokoomuksen hallitustaipaleen alussa.
Siitä ei Harri Holkerin mielestä päästä mihinkään, etteikö Suomen sisäpolitiikassa käytetty ulkopoliittista korttia.
Kun Holkeri sitten nimitettiin pääministeriksi puhuttiin keskustan johdossa vieläkin ulkopoliittisen kortin käyttämisestä häntä vastaan. Paasikivi sitoi kokoomuksen viralliseen ulkopolitiikkaanHarri Holkerin mukaan kansallinen yhtenäisyys oli kokoomuksen ulkopoliittinen maksiimi, jota yritettiin uskollisesti noudattaa. Se oli kuitenkin aina puolueen puheenjohtajaa valittaessa koetuksella.- Kokoomuksen entisestä puheenjohtaja J.K.Paasikivestä tuli ulkopolitiikan avainhahmo ja sen johtaja. Samanaikaisesti kun maahan syntyi keskusta-vasemmistolainen kansanrintamahallitus, niin ulkopoliittisessa johdossa oli henkilö, joka kiinnitti oikeiston harjoitetun ulkopolitiikan taakse. Ilman Paasikiveä tuskin kokoomus olisi luottanut tähän poliittiseen linjaukseen, mutta Paasikiven henkilön avulla myös kokoomus siihen kiinnittyi. - Ja kun Paasikivi sitten johti maata vuoteen 1956 asti, niin silloin kieltämättä syntyi disharmonia: Kokoomuksessa ennakkoluulot Urho Kekkosta kohtaan olivat varsin suuret, ja sehän johti sitten siihen, että lopulta kokoomus äänesti kolmannessa vaiheessa K.A. Fagerholmia. Kekkosen voitettua kokoomuksessa seurasi aika, jota Holkeri luonnehtii totuttautumiseksi Kekkosen johtamaan ulkopolitiikkaan. - Kokoomus ei sinä aikana milloinkaan irtisanoutunut kansallisen ulkopolitiikan yleisestä tukemisesta, mutta kieltämättä kokoomuksessa oli hyvin voimakkaita kriittisiä ajatuksia mm. vuoden 1961 "Noottikriisin" yhteydessä. Puheenjohtajavaalit linjakysymyksiä- Puheenjohtajaa valittaessa esille nousivat siis aina myös kysymykset, joilla monien ulkopuolisten mielestä oli ulkopoliittisia kytkentöjä.- Kokoomuksen johto kuitenkin säilyi maltillisissa käsissä. Puoluekokouksessa muistaakseni 1955 oli ensimmäinen tässä suhteessa merkittävä äänestys. Siellä Jussi Saukkonen tuli puheenjohtajaksi Arvo Salmisen jälkeen, mutta hänen vastaehdokkaansa Tuure Junnila sai huomattavan äänimäärän. - Sama toistui vuoden 1965 puoluekokouksessa, jolloin Juha Rihtniemi tuli puolestaan puheenjohtajaksi. Silloinkin Tuure Junnila oli vastaehdokkaana saaden melkoisen hyvän äänimäärän. - Kun itse tulin puheenjohtajaksi Juha Rihtniemen traagisen ja liian varhaisen poismenon jälkeen vuonna 1971, niin edelleen keskustelussa oli jännitteitä - tosin ei enää niin paljon kuin aikaisemmin - siihen suuntaan, että kaikkein voimakkaimmin oikeistolaisia tunnuksia pitävät henkilöt eivät tulleet minun taakseni, vaan ystäväni Olavi Lähteenmäen uhrautuessa hän kanavoi näitä protestiääniä. Integraatio Kekkosta tärkeämpääHolkerin mukaan seuraavassa puoluekokouksessa 1973 protesti oli välillä säädetyn poikkeuslain johdosta huomattavasti äänekkäämpää. Tällöin Holkerin vastaehdokkaana ollut Gunnar Laatio sai kuitenkin vaatimattoman äänimäärän. Holkeri itse ei kuitenkaan halunnut korostaa ulkopoliittisia linjaeroja.- Luotsatessani kokoomusta Kekkosen henkilön taakse jouduin kyllä tämänkin asian kanssa tekemisiin. On kuitenkin muistettava, että tärkein asia ei ollut Kekkonen, vaan Suomen integraatiosuhteet länteen. - Itse olin täysin vakuuttunut siitä, että vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa ei olisi saatu aikaan ilman presidentin persoonan avulla tapahtunutta vakuutusta. Siihen ei olisi päästy ilman, että Neuvostoliiton epäluulot oli eliminoitu, ja ne eliminoitiin Kekkosen avulla. - Sanotaan, että se oli "suomettumista". No, sitä sanaa voidaan käyttää niin moneen tarkoitukseen. Minusta jokainen maa säilyttää oman päätöksentekokykynsä niin pitkälle kuin suinkin omissa olosuhteissaan mahdollista, eikä mielestäni siinä ole mitään häpeämistä, että otettiin naapurimaitten reaktiot huomioon. Hyvät suhteet kaikkiin suuntiinSuomettumisilmiöön on liitetty myös tiiviit puoluekontaktit venäläisiin. Tietoa kulki kokoomuksesta ja kokoomukseen, mutta Holkeri huomauttaa, että samalla tavalla toimivat myös britit ja amerikkalaiset, joiden kanssa hän kertoo myös vaihtaneensa ajatuksia.- Ainoastaan vaatimaton ranskan kielen taitoni esti sen, että minulla olisi ollut "kotiranskalainen". Kyllä lännen ja idän diplomaatit vaihtoivat samalla tavalla keskenään ajatuksia. Vain sillä, että puhui kaikkiin suuntiin samalla tavalla saattoi sitten kovan paikan tullen olla jotain merkitystä. Hetemäelle tunnustustaPäiviö Hetemäki oli kokoomuksen integraatiopolitiikan linjaamisessa tärkeässä asemassa.- Hän oli aivan keskeinen henkilö nimenomaan integraatioratkaisun aikaansaamiseksi. Se oli hänelle hyvin tärkeä. Hän oli valmis maksamaan sen eteen melkein mitä vaan. Hän näki, että sillä tavalla Suomi ankkuroidaan länteen ja, että jos ei näin tehdä niin se automaattisesti johtaa meidän kannaltamme huonoon lopputulokseen. Ongelma aktualisoitui Britannian ja Tanskan lähdettyä Eftasta. Suomen nopeaa suunnanmuutosta suhtautumisessa EY-jäsenyyteen on jälkikäteen joissakin yhteyksissä hämmästeltykin. Holkeri ei jälkeenpäinkään pidä mahdollisena, että hän olisi pääministerinä lähtenyt asiaa kiirehtimään. - Pidin puheen, jossa korostin, että Suomen puolueettomuuden ja Euroopan yhteisön jäsenyyden yhdistäminen ei ole mahdollista; se on kuin ympyrän neliöimistä, muistelee Holkeri. Jälkeenpäin on helppo todeta, että jäsenyyden toteuduttua Suomi on nopeasti muuttanut puolueettomuusdoktriininsa liittoutumattomuuteen. Holkeri muistuttaakin, että EU-jäsenyyden myötä Suomi todellakin valitsi puolensa luopuen samalla puolueettomuudesta. Ruotsalaiset eivät pitäneet sanaansa- Ongelma oli ruotsalaiset. Ruotsalaiset käänsivät yhden yön aikana kelkkansa, vaikka oli sovittu, että me toimimme yhdessä. Ja kyllä tietysti Pohjoismaiden pääministerikokouksissa pohdittiin, että miten integraatio kysymyksessä pitää toimia.- Ainakin me suomalaiset olimme sitoutuneet siihen, että informoimme toinen toisiamme. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Ruotsi meni ja yllätti meidät. Ruotsin sosiaalidemokraatit eivät informoineet Suomen sosialidemokraatteja sen enempää kuin hallitusta tai presidenttiäkään. Holkerin mielestä lopulta parempaan tulokseen tuskin oltaisiin päästy mikäli Suomi olisi toiminut hänen pääministerikaudellaan jotenkin toisin. Kyse ei niinkään ollut Neuvostoliiton reaktioiden pelosta vaan loogisen ulkopolitiikan jatkamisesta. - On muistettava, että maailma oli kahtia jaettu. Vasta Berliinin muurin sortuminen muutti tilanteen. Jaakko Iloniemi sanoikin osuvasti, että vain riittävän huonosti informoidut ihmiset osasivat ennustaa Berliinin muurin kaatumisen. - Yksikään valtiollisesti vastuussa ollut henkilö ei spekuloinut Neuvostoliiton sortumisella. Emme me sitä paitsi nytkään voi jättää huomioimatta Venäjän tilannetta. Olemme puolemme valinneet, mutta sitä ei pidä kääntää Venäjää vastaan. Thatcher pelasti kokoomuksenHarri Holkeri oli myös mukana perustamassa Euroopan porvaripuolueiden yhteistyöelintä European Democrat Unionia (EDU). Koko perustamisprosessi pidettiin tiukasti puoluejohdon käsissä.- Puoluehallituksessa pyydettiin mm. luonnospapereita loppuvaiheessa, mutta minä en antanut. Viktor Vladimirov kertoi jälkeenpäin joutuneensa kollegoidensa silmissä häpeään, kun ei saanut näitä luonnoksia haltuunsa. Hän sai ne sitten loppujen lopuksi Itävallasta tai mistä nyt sitten saikaan, ja Moskovan kautta. - EDU-prosessi alkoi interpartykonferenssi -muodostelmasta, joka oli vuosittain brittikonservatiivien puoluekokouksensa yhteydessä isännöimä kokous. EDU:n ensimmäisen peruskirjaluonnoksen kirjoittivat saksalaiset. Se oli kokoomukselle täysin mahdoton hyväksyä. Holkeri puhui kuitenkin pohjoismaiset kollegansa ympäri tukemaan Suomen näkemystä, jossa perustamisasiakirjan Neuvostoliittoa koskevat muotoilut oli sorvattu paremmin ulkopoliittiseen linjaamme istuviksi. - Sitten eräässä kokouksessa ilmoitimme, että me emme tule luonnostekstiin mukaan. Silloin Margaret Thatcher puolestaan ilmoitti, että Englannin konservatiivit eivät ole mukana, elleivät Pohjoismaat ole mukana. Holkerin mukaan Ruotsin Moderaattien Gösta Bohman ja Thatcher ymmärsivät Suomen tilanteen ja näin saatiin aikaan luonnos, joka voitiin allekirjoittaa. Harri Holkerin jälkeen kokoomuksen puheenjohtajaksi valittu Ilkka Suominen on myöhemmin todennut, että kokoomuksen EDU:ssa solmimat yhteydet osoittautuivat Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa ratkaisevan tärkeiksi. Lue myös aiemmin ilmestyneet Ilkka Suomisen maamme integraatiohistoriaa käsittelevät haastattelut Verkkouutisten arkistosta.
20.3.1998 |
POLITIIKKA -SIVULLE