Sosiaalibarometri: Pulmallisten alueiden määrä kasvanut, hyvinvointi määräytyy alueittain



Suomen väestön jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin on vahvistunut. Talouskasvusta ovat hyötyneet eniten työssä olevat, kun samaan aikaan työttömyyden ja muiden ongelmien kanssa painiskelevien kansalaisten auttamiseen on ollut yhä vähemmän varaa.


Hyvinvoinnin heikentyminen alueittain on jatkunut, koska joidenkin kuntien kehitys on ajautunut taantuvaksi ja julkishallinnon rahat hyvinvointipalveluihin ovat vähentyneet, todetaan vuoden 1998 Sosiaalibarometrissa. Sen julkisti keskiviikkona Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

Julkishallinnon talousongelmien takia kärsimään ovat erityisesti joutuneet pitkäaikaistyöttömien lisäksi ylivelkaantuneet, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset ja moniongelmaiset.

Sosiaalitoimi on joutunut laajempien leikkausten kohteeksi kuin terveystoimi. Laitos- ja avohuollon hoitoketjuja on jopa hävinnyt tai ne eivät toimi kunnolla. Kalliiden laitoshoitojen hyöty jää selvityksen mukaan kyseenalaiseksi, jos avohuollon palvelut eivät toimi.

- Terveydenhuolto on selvinnyt leikkauksista sosiaalihuoltoa paremmin. Toisaalta terveystoimen leikkaukset koskettavat useimpia ihmisiä. Suomessahan on alueita, jossa ei ole yksityistä terveydenhuoltoa, erikoistutkija Petri Kinnunen toteaa. Hän työskentelee Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa ja Lapin yliopistossa.

Viidenneksen asema heikentynyt

Pulmallisessa asemassa olevien alueiden määrä on kasvanut vuosina 1995-98 ja samaan aikaan menestyvät alueet ovat vähentyneet. Vajaalla kymmenesosalla suomalaisista menee monien mittareiden mukaan erittäin huonosti.

Yli puolella kansalaisista on sekä mahdollisuuksia että riskejä oman hyvinvointinsa suhteen ja joka neljännen tilanne on hyvä.

Yksi syy alueiden erilaiseen selviytymiseen on Kinnusen mukaan ollut kyky ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Jos siinä on onnistuttu, myös tuotanto- ja ammattirakenne ovat monipuolistuneet.

- Aiemmin hyvinvointi oli suurta alueilla, jotka sijaitsivat vesi- ja rautatiereittien varrella, nyt tilalla on valokaapeli ja informaatioteknologia, Kinnunen kuvailee.

Pääkaupunkiseutu, Turun, Tampereen ja Oulun seudut ovat edelleen Suomessa ne vahvat kasvukeskukset, jotka pystyvät huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista. Toisaalta niillä on voimakkaan kasvun aiheuttamia ongelmia. Pienempiä kasvukeskuksia on myös maakuntien kaupungeissa.

Jos kasvu on rauhallisen tasaista tai väkimäärä pysyy paikallaan, muuttoliike vahvistaa aluetta. Perinteisten muuttotappioalueiden lisäksi keskisessä Suomessa vaikeuksiin ovat joutuneet maataloudesta ja metsästä eläneet alueet. Myös Etelä-Suomessa vahvasti teollisuudesta tai maataloudesta riippuvaisten kuntien asema on heikentynyt.

Kannattava kehittämistyö

Hyvinvointipalveluja ei voi Kinnusen mukaan enää kehittää koko maata kattavan yhtenäisen strategian mukaan, vaan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa olevat alueet tarvitsevat omat ohjelmansa.

- Ne kunnat ovat pärjänneet, jotka ovat lähteneet mukaan kehittämis-, tutkimus- ja koulutustoimintaan. Mitään oikotietä ei ole, alueiden itse täytyy ryhtyä toimimaan, Kinnunen toteaa.

Yhteistyötä tulisi ulottaa yli kuntarajojen sekä kuntien ja valtion laitosten kesken.
- Kuntien ja valtionhallinnon henkilöstöltä tämä edellyttää kokeilunhalua, mitään laillista estettä yhteistyölle ei ole, Kinnunen sanoo.

Sosiaalibarometri on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kokoama vuotuinen katsaus, jossa vastaajina ovat sosiaalitoimen, Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimistojen ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustajat. Terveyskeskukset ovat mukana ensimmäistä kertaa.

STT-IA
20.3.1998


POLITIIKKA -SIVULLE