Vuoden 1987 kassakaappisopimus kaivelee edelleen Koivistoa



Presidentti Mauno Koivistoa kaivelee edelleen kolmen porvaripuolueen puheenjohtajan tekemä nk. kassakaappisopimus vuoden 1987 hallitusratkaisusta.


Yleisradion tv-uutisten sunnuntaina lähettämässä syntymäpäivähaastattelussa Koivisto sanoi, että hänestä näytti kuin hänet olisi pyritty häpäisemään.

Koivisto suuttui reilut 10 vuotta sitten silloisille puoluejohtajille Ilkka Suomiselle (kok), Paavo Väyryselle (kesk) ja Christoffer Taxellille (RKP), koska nämä olivat sopineet porvarihallituksen muodostamisesta, mutta eivät kertoneet tavoitettaan hänelle.

Erityisesti Koivistoa on korventanut Suomisen käyttäytyminen, koska tämä eduskunnan puhemiehenä oli eduskuntaryhmien puheenjohtajien ohella taho, jota Koivisto kuunteli.

Koivisto sanoi tv-uutisten 75-vuotishaastattelussa, että hänet pidettiin pimennossa. Pyrkimyksenä oli muodostaa hallitus ilman, että tasavallan presidentillä olisi siitä hajuakaan. Koivisto sanoo vielä nyt, liki 12 vuotta myöhemmin, että hän koki toiminnan suurena loukkauksena.

Koivistoa itseään on syytetty siitä, että hän runnasi maahan sinipunahallituksen, vaikka eduskunnan enemmistö oli sopinut porvarihallituksesta.

Haastattelussa Koivisto sanoi, että lopputulos hallituksen muodostamisessa oli sellainen, jota hän ei alkuun ollut ajatellut. Hänen mielessään oli punamultahallituksen jatkaminen, mutta se olikin ensimmäisenä poissa laskuista.

Presidentin virka mielessä jo varhain

Reilun tunnin mittaisessa haastattelussa Koivisto kertoi, että tasavallan presidentin tehtävä oli hänellä mielessä jo varhain. Hän ei myöntänyt pyrkineensä presidentiksi, mutta tehneensä valintoja, joka tekisi viran saamisen mahdolliseksi.

Haastattelija Hannu Lehtilän kysymykseen, puhuttiinko valinnoista 1960- vai 1970-luvuilla Koivisto vastasi: "Mistä vaan".

Koivisto sanoi presidenttinä pyrkineensä poliittisen järjestelmän parlamentaaristen piirteiden korostamiseen. Tasavallan presidentistä ei hänen mielestään pidä kuitenkaan tehdä pelkästään edustuksellista, vaan tällä on oltava myös todellista valtaa.

Ensi keskiviikkona syntymäpäiväänsä viettävä Koivisto kertoi haastattelussa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja sotakokemuksistaan.

Hän oli mm. sitä mieltä, että jonkinlainen lasten ruumiillinen kuritus on hyväksyttävää, jos siihen liittyy myös rakkaudenosoituksia ja hyvittelyä. Pahempaa on hänen mielestään jatkuva henkinen pahoinpitely.

Koiviston kotona oltiin 1920-luvulla nykyaikaisia. Siellä ei käytetty koivuvitsaa, vaan sähköjohdon pätkää lasten kasvatuksessa.

Haastattelussa Koivisto kertoi, kuinka hänet pantiin lukemaan koko Raamattu suurin piirtein heti kun hän oppi lukemaan. Tavoite oli Vanhan testamentin luku päivässä.

Miehet naisia lojaalimpia

Sodassa Koivisto kertoi oppineensa, kuinka kaveria ei jätetä. Haavoittuneet haettiin pois taistelukentältä, vaikka se saattoi merkitä lisää tappioita.

Koiviston mukaan useat miehet löivät kättä päälle ja sopivat, että jos toinen haavoittuu vaikeasti, eikä häntä saada pois, toinen lopettaa hänen kärsimyksensä. Itse Koivisto ei tällaisia sopimuksia kuitenkaan tehnyt.

Kaveria ei jätetä -henki on kuitenkin seurannut Koivistoa siitä asti. Hän myönsi, että se nousi pintaan, kun hänen hyvä ystäväänsä Seppo Lindblomia ajettiin pois Postipankin johdosta reilut kolme vuotta sitten.

Koivisto arvioi, että miesten kesken keskinäinen lojaalisuus on vahvempaa kuin naisten kesken.

STT-IA
23.11.1998


POLITIIKKA -SIVULLE