Maaseutupolitiikkaa selvittävä Raija Volk: Maatalouden murros leimaa maaseudun kehitystä

Päällimmäinen seuraus EU:n maatalouspolitiikan muutoksesta on epävarmuus, joka uhkaa tyrehdyttää sukupolvenvaihdokset tiloilla.

Volk vertaa maatalouden investointeja miettivän viljelijän asemaa yrittäjään, jolta odotetaan investointeja Venäjälle. Yrittäjät eivät halua sijoittaa Venäjälle, jonka tulevaisuudesta ei ole takeita. Samanlaisessa tienhaarassa seisoo maatalousyrittäjä.

Volk luotaa hallituksen pyynnöstä tulevia maaseutupoliittisia linjauksia. Tehtävälle asetettu määräaika päättyy tammikuussa. Volk on siihen asti virkavapaalla Pellervon Taloudellisen Tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan virasta.

Maa- ja metsätalous ei yksin riitä

Maatalouden taloudellinen merkitys on pienentynyt: sen osuus tuotannon kokonaisarvosta ei ylitä juuri minkään maakunnan alueella kymmentä prosenttia.

Maa- ja metsätalouden tuotanto pysyy lähivuoden suurin piirtein ennallaan, mutta sen parissa työskentelevät ihmiset vähenevät ja tuottavuus kasvaa, sanoo Volk.

Hän varoittaa jättämästä maaseudun kehittämistä maa- ja metsätalouden varaan, sillä se tietäisi maaseudun tyhjenemisen jatkumista.

Maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistamista on pitkään yritetty, ja tämä pitää Volkin mielestä olla ykköstavoite jatkossakin.
- Elinkeinorakenteen ohuus on ongelma siellä, missä maa- ja metsätalouden ja julkisen sektorin osuus on suurin. Näille alueille on vaikeinta luoda muita työpaikkoja, arvioi Volk.

EU:n aluetuet voivat hänen mukaansa tuoda positiivisia muutoksia tullessaan, jos suurinta tukea saava ykkösalue on kohtuullisen laaja.

Reunaehdot muuttuvat

Globalisaatio näkyy Volkin mielestä käytännössä esimerkiksi metsäteollisuuden päätöksenteossa. Päätökset investoinneista tehdään nyt maailman mittakaavassa.

Ennen teollisuuden sijoittumista ohjasivat raaka-aineet ja liikenneyhteydet, mutta nyt tämä riippuvuus on heikentynyt. Myös elintarvikeketjussa toimintatavat ovat muuttuneet.

Monet tutkimukset viittaavat siihen, että ihmiset haluavat edelleen asua maalla, ja tämän Volk lukee maaseudun vahvuustekijäksi. Suomalaisten maaseutumyönteisyys näkyy siinäkin, että maaseudulla on enemmän ihmisiä kuin työpaikkoja. Siellä halutaan asua, vaikka ei olisi työtäkään.

Volk kaipaa maaseudulle nykyistä useampia kasvupisteitä, jotka tuovat sinne työtä ja toimeentuloa. Jokaisessa kunnassa niitä ei voi olla, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseutu ei jaksa millään säteillä Pohjois-Karjalaan saakka, hän huomauttaa. Samaan tapaan eri elinkeinoihin tarvittaisiin lisää kärkiyrityksiä.

Etätyölle asetettu liikaa toiveita

- Etätyölle on asetettu liikaa toiveita. Me jotka pystyisimme etätyötä maaseudulla tekemään, emme tätä päätöstä tee. Pelkkä tietotekninen valmius ei riitä siihen, Volk pohdiskelee.

Ekonomistina Volk ei jaksa myöskään uskoa, että verohelpotusten tapaiset keinot tulisivat laajalti käyttöön maaseudulla asumisen houkuttimiksi. Valtion velkatilanne rajoittaa hänen mielestään veropolitiikan käyttöä.

Lähivuodet ovat maaseudun kehittämiselle tärkeää aikaa. Volkin mielestä Suomella on armonaikaa siihen saakka kunnes EU laajenee. Tätä aikana pitäisi pystyä jakamaan viisaasti EU:n rakennerahaston varoja maaseudun omaehtoiseen kehittämiseen.

Maaseudun kehittämiseen tähtäävistä monista selvityksistä viimeisin on vuodelta 1996, jolloin maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä jätti ehdotuksensa. Työryhmä jakoi maaseudun kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja syrjäiseen maaseutuun.

Volkin mielestä jako on käyttökelpoinen, koska se kuvastaa maaseudun kehittämiseen liittyviä ongelmia. Syrjäisen maaseudun - joka vastaa kutakuinkin Itä- ja Pohjois-Suomea - kehittäminen on vaikeinta, mutta Volkin mielestä se ei tarkoita sitä, että siellä hanskat pitäisi laittaa kokonaan naulaan.

Syrjäiselläkin maaseudulla on kehittyviä saarekkeita, ja esimerkiksi EU:n kehitysvarat on räätälöity juuri tällaisia seutuja varten.

STT-IA
20.11.1998