Suomessa ei ollut tiedustelulle mielenkiintoisia asioita

Pitkän linjan neuvostodiplomaatti ja KGB:n "vaatimaton virkailija": Neuvostotiedustelun tavoitteena ei ollut vahingon aiheuttaminen Suomessa

Sen sijaan hän "rohkenee väittää", että neuvostotiedustelu teki paljon Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisten ystävällisten ja molemminpuolisten edullisten suhteiden kehittämiseksi, yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja toistensa ongelmien syvällisemmäksi tiedostamiseksi.

Karasev kirjoittaa, että hän olisi epärehellinen, jos hän kiistaisi viime vuosikymmeninä sattuneet "aisan yli potkimiset". Ne olivat hänen mukaansa kuitenkin poikkeuksia.

Tiedetään, että Karasev oli tiedustelupalvelu KGB:n korkea virkamies Helsingissä. Kirjan julkistamistilaisuudessa keskiviikkona Helsingissä hän ei millään tahtonut myöntää KGB-yhteyttään. Monen tivaamisen jälkeen hän lopulta myönsi olleensa "vaatimaton virkailija".

Suomessa ei tarvittu agentteja

- Suomen tuhoamiseen sisältä käsin saattoi siihen aikaan pyrkiä vain psyykkisesti sairas ihminen. Neuvostojohdon piirissä oli sairaita. Mutta ei psyykkisesti sairaita.

- Aloittelevakin poliitikko ymmärsi, että Suomen liittäminen neuvostoleiriin ei olisi edistänyt sen enempää poliittisten kuin sotilaallis-strategistenkaan tehtävien täyttämistä, hän perustelee.

Karasev tyrmää täysin länteen loikanneen KGB:n upseerin Oleg Gordievskin ja kirjailija Inga Rogatchin viime vuonna ilmestyneen kirjan Sokea peili. Tässä kirjassahan kerrotaan hurjia tarinoita mm. KGB:n värväämien suomalaisagenttien määrästä.

Hän korosti julkistamistilaisuudessakin kuten kirjassakin, että jokainen maa on tiedustelun kannalta ainutlaatuinen. Suomen ainutlaatuisuus oli siinä, että Suomessa ei ollut tiedustelun kannalta mitään mielenkiintoista.

Hänen mukaansa Suomessa ei tarvittu mitään agentteja. Hänen mielestään poliittista informaatiota saadaan, kun tapaa riittävän päteviä ihmisiä. Suomessa hyvin informoituja hän luonnehti suomalaisiksi patriooteiksi.

Hän tyrmää myös väitteet, että Neuvostoliiton Helsingin lähetystön henkilöstöstä 90 prosenttia diplomaateista olisi tiedustelun väkeä. Hän vakuuttaa, että KGB:läisten määrä oli korkeintaan kolmannes henkilöstöstä, ja tätä määrää ei koskaan ylitetty.

Karasev kirjoittaa, että kaikki kirjassa kirjoitetut asiat ovat totta. Samalla hän tosin muistuttaa vaitiolovelvollisuudestaan ja ilmoittaa, että kirja ei ole koko totuus.

Hyviä ystäviä

Karasev toimi Suomessa kolmeen otteeseen vuosina 1963-92 kaikkiaan 15 vuoden ajan.

Ensimmäisellä kaudella hän toimi konsulitehtävissä. Päätyönä oli viisumiasioiden hoitaminen. Toisella kaudella 1970-luvulla hän tuli toisiin tehtäviin. Omasta pyynnöstään hän pääsi suurlähetystön sisäpolitiikan ryhmään. Tässä tehtävässä keskeiseksi tuli henkilökohtainen kosketus suomalaispäättäjiin.

Aivan ensimmäiseksi Karasev halusi yhteyden nuoriin kokoomuslaisiin. Ensimmäinen "ilmielävä kokoomuslainen" hänen elämäntaipaleellaan oli nuori nouseva kyky Juha Vikatmaa.

Karasev kirjoittaa ystävystymisestään tähän "remonttimieheen". Hän luonnehtii Vikatmaata rohkeaksi ja päättäväiseksi ihmiseksi.

Vikatmaa teki itsemurhan vuonna 1974. Karasevin mielestä Suomi menetti lahjakkaan, viisaan ihmisen ja lupaavan poliitikon.

Karasevilla oli läheisiä suhteita myös moniin muihin kokoomuslaisiin. Hän tuo seuraavaksi esiin näkyvästi Ilkka Suomisen, josta sittemmin tuli kokoomuksen puheenjohtaja. Suominen oli Riitta vaimonsa kanssa myös kirjan julkistamistilaisuudessa.

Yleisradion entinen pääjohtaja Erkki Raatikainen oli niin ikään Karasevin läheinen ystävä. Karasev kirjoittaa mm. tapauksessa, jossa hän järjesti Raatikaiselle viisumin silloin ulkomaalaisilta suljettuun Raatikaisen kotikaupunkiin Sortavalaan.

Karasev mainitsee, että häntä on sanottu presidentti Mauno Koiviston "kotiryssäksi". Hän itse ei katso hyvällä tätä sanontaa, vaan kutsuu itseään Koiviston perheystäväksi. Koivisto saakin paljon tilaa kirjassa.

Suomalaisiin kommunisteihin Karasevilla ei juuri ollut yhteyksiä.

Gorbatshov ei tunnustanut talvisotaa NL:n aloittamaksi

Karasev kertoo pitkään Gorbatshovin vuoden 1989 lokakuussa Suomeen tekemän vierailun tapahtumista. Vierailuohjelman rakentaminen näyttää olleen työn ja tuskan takana.

Karasev oli ehdottanut, että Gorbatshovin vierailulle esittämään puheeseen tulisivat mukaan Suomen puolueettomuuden tunnustaminen ja syyllisyyden myöntäminen talvisodan aloittamiseen. Aivan viime hetkellä puheesta poistettiin kuitenkin talvisotakohta.

- En tiedä, päättikö Gorbatshov itse vai joku hänen avustajistaan, että sekä Suomen puolueettomuus että tunnustuksemme talvisodan aloittamisesta olivat liikaa yhteen puheeseen, hän kirjoittaa.

Vierailuohjelmaan laadintaan sisältyi ällistyttäviäkin vaiheita.

Yllätyksenä tuli tieto, että Gorbatshov ei vieraile eduskunnassa. Karasevin mukaan joku avustajista oli informoinut, että parlamentin puhemiehenä on Kalevi Sorsa, "raivoisa Neuvostoliiton vastustaja, yleisen ydinaseistumisen kannattaja, joka kytki tulevan uransa kolmannen maailmansodan aikaansaamiseen".

Paremmin informoituneet puuttuivat asiaan, ja vierailu eduskunnassa toteutui.

STT-IA
21.8.1998