Backman: Verkkovirasto vuonna 2001



Pari-kolme vuotta malttamatonta odottelua ja asiointi viranomaisten kanssa verkossa onnistuu asioiden vireille panosta päätöksen saamiseen saakka, lupailee hallintoministeri Jouni Backman. Hallinnon valmiudet verkkoasiointiin ovat hyvät, kehitystä hidastavat tällä hetkellä lainsäädännön tarve sekä vuosisadanvaihteen tietohallinto-ongelmat - vuosi 2000 ja euron käyttöönotto.


Hallintoministeri Jouni Backmanin mukaan hallitusohjelman vaativin yksittäinen virke on se, että tietoyhteiskunnan perusvalmiudet annetaan kaikille kansalaisille. Paino on sanalla kaikille.

- Strategiana on se, että kansalaisia voitaisiin opettaa käyttämään tietoverkkoja puoliksi huomaamatta palvelujen kautta. Tarjotaan julkisen sektorin kautta tietoverkoissa palveluja, joiden kautta ihmiset oppivat käyttämään tietoverkkoja.

Sen jälkeen kun valmiudet on saatu, on pohjaa myös yksityiselle tarjonnalle ja sisältöteollisuudelle, hän pohtii. Kun siis huomataan, että verkosta on hyötyä. Sitä myös käytetään.

- Nythän me siirretään vain perinteisiä palveluita verkkoon. Siinä tulee tietty lisäarvo, muttei varsinaisesti lisäpalvelua. Ensimmäiset projektit, joissa mietitään miten hallinnon toimintatavat muutetaan verkkopohjaisiksi, ovat vasta käynnistyneet.

Vuonna 2001 asiat vireille verkossa

Valtiovallan ja lainsäätäjän tehtäviin kuuluu luoda puitteet sähköiselle asioinnille viranomaisen kanssa. Esimerkiksi miten asiat voidaan panna vireille hallinnossa tietoverkon kautta ja miten hoidetaan sähköinen tunnistus.

- Hallituksessa on tehty periaatepäätös, jonka mukaan ensi vuoden puoliväliin mennessä tiedetään mitä lainsäädännön muutoksia tarvitaan, jotta voidaan edistää sähköistä asiointia.

- Toinen asia on sähköinen identiteetti ja varmennejärjestelmän luominen. Julkista hallintoa varten Väestörekisterikeskus tekee ensi vuoden loppuun mennessä varmennepalvelun.

- Kolmantena asiana on päätös, että vuoteen 2001 mennessä valtaosa valtion hallintopalveluista on kaksisuuntaisesti verkossa, joka tarkoittaa sitä, että asiat voidaan saattaa myös vireille.

Backman huomauttaa, että kansalaisen käsikirja on ollut verkossa jo kaksi vuotta ja sitä kautta on saatavissa jo enemmän informaatiota ja palveluita kuin mitä edes julkishallinnon sisällä tiedetään. Hän muistuttaa myös, että lomakkeitakin on jo saatavissa kansalaisen verkkolomakepalvelusta.

- Perinteinen keskustelu paikkasidonnaisuudesta, siitä missä on postikonttorit, menettää hyvin nopeasti merkitystään.

Hallinto teknisesti valmis muutokseen

Hallinnon valmius muutokseen on sekä hyvä, että huono, lausuu hallintoministeri. Infrastruktuuri on uusiutunut viime vuosina paljon. Laitekanta ja järjestelmät ovat uusia ja ministeriössä sekä niiden alaisissa laitoksissa on käytössä intranet-järjestelmiä, jotka ovat kytkettävissä Internet-palveluiksi.

Suurin kynnys onkin sen oivaltaminen, että kun nyt sähköinen aineisto muutetaan toiseen olomuotoon niin kuvitellaan, että aiheutuu kustannuksia, kun se jälleen siirretään sähköiseksi. Backman huomauttaakin, että kyse on sekä asenteista että rahasta. Kertainvestointeja ei olla valmiita tekemään, vaikka ne tuottaisivat pitkällä aikavälillä säästöä.

Hän kertaakin, että keskustelua käydään vielä siitä pitäisikö Suomessa jäädä odottamaan muiden kokemuksia, jolloin muutokset olisivat varmempia ja halvempia.

- Silloin me taas ilmoittaisimme, että emme halua olla tietoyhteiskunnan kehityksessä edellä kulkija, joka tarkoittaa, että Suomessa ei ole sen tyyppistä innovatiivisuutta, jolla saataisiin markkinoita sisältöteollisuuden puolella ja järjestelmissä.

Kaksisuuntainen tulevaisuus

Tällä hetkellä verkosta on saatavilla tietoa ja lomakkeita. Seuraava vaihe on asioiden vireillepano sähköinen tunnistamisen ja sähköisen maksamisen myötä. Vireillepanon lisäksi myös päätösten kohdistaminen on Backmanin mukaan jo muutaman vuoden päässä.

- Raja vuonna 2001 on tässä mielessä vedetty turhankin pitkälle, hän pohtii. Siihen on kuitenkin syynsä. Sekä vuoden 2000 ongelmat että euron käyttöönotto rasittavat molemmat tietohallintoa vuosituhannen vaihteessa.

- Seuraava vaihe on oikeastaan uudentyyppinen toimintakonsepti, kansalaisten palautejärjestelmä, joka on keskeinen osa tietoverkkotoimintaa. Sille pitää luoda järjestelmä, jossa palaute myös huomioidaan päätöksenteossa. Nyt se on enemmänkin yleispalautetta, jota ei hyödynnetä. Tässä mielessä kaksisuuntaisuus on osa tulevaisuuden visiota.

Verkottuminen tuo mukanaan myös laadukkaampaa palvelua kun asiakkaalla on käytettävissään koko valtakunnallinen palvelujen kirjo, eikä vain sen toimipisteen asiantuntemus, missä hän on aiemmin tottunut asioimaan, muistuttaa Backman.

Pienet yksiköt ovat usein olleet vain lomakkeiden haku- ja palautuspaikkoja vailla laajaa asiantuntemusta. Backman hahmotteleekin näkymää, jossa pienestä toimipisteestä voidaan olla esimerkiksi videoneuvotteluyhteydessä elinkeinokeskuksen asiantuntijaan.

Mutta onko uhkana sitten henkilökohtaisten asiointimahdollisuuksien kaventuminen? Backmanin vastaus on, että kun verkottumisella voidaan säästää kustannuksia, voidaan säästöjä kohdentaa sellaisten väestöryhmien, esimerkiksi vanhusten, palvelun parantamiseen jotka eivät syystä tai toisesta voi käyttää uutta tekniikkaa.

Hajautettu vai keskitetty?

- Verkottuminen mahdollistaa kaksi päinvastaista kehityssuuntaa. Se mahdollistaa myös keskittymisen, koska monet asiat voidaan hoitaa yhdestä pisteestä. Sen takia ei ole itsestään selvää, että verkottuminen tarkoittaisi sitä, että asiat hajaantuvat.

Backman muistuttaa, että perinteisesti on toimittu keskittämismallin mukaan kun kaikki synergiaedut on nähty liittyvän keskittymiseen, niin tämä on toiminutkin näin.

- Nyt uutta toimintamahdollisuutta käytetään tällä tavoin keskittämällä toimintoja. Sen seurauksena mahdollisuuksia käytetään helpommin siellä missä on jo hyvin tiiviit organisaatiot ja toimintayksiköt.

Mahdollisuus olisi tehdä myös toisin. Backman ei allekirjoitakaan sitä, että Itä- tai Pohjois-Suomessa olisi otettu heikommin käyttöön tietoverkkojen mahdollisuuksia kuin muualla, kriittinen massa vain on niin paljon pienempi, että toiminta ei näy valtakunnan tasolla.

- Maailman tihein videoneuvottelukalustoverkko löytyy Etelä-Savosta. Täällä on 200 oppilaitosta sen piirissä, hän muistuttaa. Esimerkiksi DINE-projektin puitteissa on meneillään useita etäopiskeluun liittyviä hankkeita.

Tietoyhteiskunnan toimintamalli

Tietoyhteiskunta ei ole kuitenkaan pelkkää tekniikkaa, kuten teollinen yhteiskuntakaan ei ollut pelkkiä teitä ja rautateitä. Muutos on toimintatavoissa, korostaa Backman. Kyseessä ei ole ylhäältä alaspäin ohjautuva byrokraattinen, normihierarkkinen malli, vaan kaksisuuntainen vuorovaikutusverkko.

- Yritykset ovat menneet tähän toimintatapaan, julkinen hallinto on viimeisen kymmenen vuoden aikana menneet tähän toimintatapaan ja voi sanoa, että poliittiset puolueet tulevat viimeisenä. Ne toimivat edelleen samalla organisaatiotavalla kuin vuosisadan alussa.

- Poliittisten puolueiden pitäisi myös tulla tietoyhteiskuntaan ja muuttaa toimintatapaansa verkostomaiseksi.

Backman palaa pohdintaan siitä miten tietoyhteiskunnassa tietoverkot muokkaavat yhdyskuntarakennetta. Vesiliikenne loi satamakaupungit, rautatien tulo muodosti uusia keskuksia ja maantieliikenteen kehittyminen toi oman yhdyskuntarakenteensa. Lentoliikenne loi puolestaan omat kasvukeskuksensa.

Tietoliikenne voi keskittää yhdyskuntarakennetta, mutta se voi myös hajauttaa sen. Backman viittaa esimerkkinä tietoliikenneyhteyksien ansiosta itsensä Savoon sijoittaneeseen toimittajaan.

PETE PAKARINEN
23.10.1998


POLITIIKKA -SIVULLE