Vanhala: EKP:n oltava riittävän avoin

Hän pitää tärkeänä sitä, että EKP perustelee rahapoliittiset päätöksensä seikkaperäisesti julkisuudessa. Tosin asiakirjojen salassapidossa linja pidetään tiukkana.

- Ei EKP:sta sentään ihan niin avointa tule kuin investointipankit ja eräät tutkijat ovat vaatineet, Vanhala myönsi taloustoimittajien tapaamisessa tiistaina.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinen taas on ilmaissut huolestumisensa Euroopan keskuspankin päätöksenteosta ja avoimuudesta.

Pekkarisen mukaan EKP:n viimeinen kokous antoi merkkejä muun muassa vähäisestä julkisuudesta. EKP päätti jättää julkistamatta inflaatioennusteensa sekä pitää pöytäkirjansa salaisina.

Vanhala toivoo, että EKP saisi euromaiden valtiovarainministerien muodostamasta Euro 11 -neuvostosta aktiivisen vuoropuhelukumppanin.

Tiivis kanssakäyminen keskuspankin ja valtiovarainministerien välillä auttaisi rakentamaan euroalueelle parhaan mahdollisen talouspolitiikan kokonaisuuden.

EKP:n rahapoliittisella linjalla on spekuloitu runsaasti viime kuukausina. Eräät kommentoijat ovat patistelleet keskuspankkipäättäjiä valottamaan päätösten suuntaviivoja etukäteen. Vanhala kuitenkin huomauttaa, että EKP:n rahapolitiikkaa ei virallisesti ole olemassa ennen vuodenvaihdetta.

- Sitä paitsi tuskin kukaan rahapolitiikan päättäjä pitää perusteltuna kertoa tulevista korkopäätöksistä etukäteen. Päätökset tehdään aikanaan senhetkisen tilanteen vaatimusten mukaan, Vanhala painottaa.

Poliitikot voivat kommentoida korkotasoa

Maastrichtin sopimus määrittää EKP:n päätehtäväksi hintavakauden vaalimisen. Vasta sitten kun tämä tavoite on kunnossa, se voi tukea muuta talouspolitiikkaa.

- EKP:n rahapolitiikkaa pitäisi tulevaisuudessa arvostella nimenomaan päätavoitteen eli hintavakauden saavuttamisen perusteella. On kuitenkin selvää, että sitä tullaan arvostelemaan myös kaiken muunkin perusteella, Vanhala arvelee.

Kansainvälisen talouden ongelmat ovat viime päivinä kirvoittaneet eturivin poliitikkojen suista kommentteja siitä, millaista rahapolitiikkaa Euroopassa pitäisi noudattaa.

Eräs korkojen laskua vaatineista on pääministeri Paavo Lipponen (SDP). Maastrichtin sopimuksen mukaan EKP ei kuitenkaan saa ottaa neuvoja ulkopuolisilta, eivätkä ulkopuoliset saa pyrkiä vaikuttamaan EKP:n linjanvetoihin.

Vanhala ei pidä ongelmallisena sitä, että politiikan raskassarjalaiset esittävät näkemyksiään korkotasosta. Valveutuneilla päättäjillä on oltava mahdollisuus lausua mielipiteensä myös rahapolitiikasta.

Vanhala ei ryhdy spekuloimaan sillä, missä vaiheessa kannanottojen esittäminen muuttuu EU:n lainsäädännön vastaiseksi vaikuttamispyrkimykseksi.

Euroalueen 3,3 prosentin korkosokkeli yhteisen koron perustana

Euro 11 -alueen yhteisen koron muodostuksessa lähtökohtana on, että korkean korkotason maat lähentyvät euron ydinmaiden, Saksan ja Ranskan, 3,3 prosentin korkotasoa.

- Euroopan keskuspankin EKP:n neuvostossa on vallalla yksimielisyys, että yhteinen korko painottuu alemmalle tasolle, Vanhala sanoi.

Hän korosti kuitenkin, ettei yhteisen koron tasosta ole olemassa kannanottoa. Vanhalan mukaan euroytimen nykyinen 3,3 prosentin korko ei tuota Suomelle vaikeuksia. Suomen pankin rahapolitiikan keskeinen korko eli huutokauppakorko on 3,4 prosenttia.

Huutokauppakorko määrää sen, millä korolla keskuspankki lainaa rahaa liikepankeille.
- 3,3 ja 3,4 prosentin koron erosta ei ole haittaa, Vanhala huomautti.

Jos kaikki euromaat päätyvät yhteiseen 3,3 prosentin korkoon, se merkitsee Vanhalan mukaan EMU-maiden keskikoron alentumista 0,5 prosenttiyksiköllä.

Finanssikriisi vai kriisi sijoitussalkussa

Yleisiä ennusteita tehtäessä on Vanhalan mielestä huomattava erottaa toistaan kansainvälisen talouden ongelmat ja se, onko joidenkin spekulanttien salkuissa kriisi.

Vanhalan mukaan ei ole tarkoitus suojata spekulanttien sijoituksia. Esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin reaktio laskea federal funds-korkoa ei ole suoraan verrannollinen Euroopan tapahtumiin.

STT-IA
23.10.1998