Osa meistä päätyi hukkaputkeen

Työttömyys loi Suomeen uuden kurjaliston



Pitkään jatkuva työttömyys luo uutta, sairasta köyhälistöä Suomeen. Ihmiset, joiden lähtökohdat eivät olleet kovin hyvät ennen työn menettämistä, menettävät herkimmin luottamuksensa lähipiiriin, voivat siksi ensin pahoin psyykkisesti ja näkevät jopa nälkää, elleivät hae toimeentulotukea, ja sitten pettää terveyskin.


Dosentti Matti Kortteisen vielä julkaisematon Hukkaputki-tutkimus antaa surullisen vahvan näytön siitä, että huolimatta juhlapuheista, joiden mukaan lamasta on selvitty aika hyvin, osa meistä ei nouse lamasta.

- Ihmiset reagoivat ensin päällä, ja sitten kun se ei auta, keho pettää, Stakesin erikoistutkijana työskentelevä Kortteinen sanoo.

Tähän saakka valmistuneet työttömyystutkimukset ovat antaneet kuvan, että enemmistö työttömistä on ollut kekseliästä ja lannistumatonta väkeä, joka on yrityksen ja erehdyksen kautta selvinnyt joten kuten vaikeista ajoista.

Näin onkin, mutta Kortteisen selvitys näyttää nyt niiden kohtalon, jotka ovat kamppailleet yli kolme vuotta kestäneen työttömyyden paineissa, ja joiden koulutus ja talous olivat ennen työttömyyttä keskimääräistä alhaisemmalla tasolla. Nämä ihmiset ovat joutuneet kovaan ja kylmään maailmaan. Heitä on Kortteisen mukaan noin 30 000.

Yhteisöllinen tuki ratkaisevan tärkeä

Kortteisen tulkinnan mukaan työttömyys tuottaa sairautta sitä suoremmin, mitä selkeämmin työtön kokee olevansa yksin, vailla läheisten tukea ja pohtii, että parasta on olla luottamatta kehenkään.

Hän menettää ns. yhteisölliset suhteensa, jotka voisivat kannatella vaikean ajan yli. Näitä yhteisöllisyyden tunteita on enemmän sosioekonomisen portaikon yläportailla. Työttömäksi jäävä toimihenkilö kokee lujan henkilökohtaisen kriisin, mutta hänen perheensä pysyy todennäköisemmin koossa ja alastulo on pehmeämpi kuin portaikon alapäässä.

Työttömyyden ja avioerojen välillä löytyy yhteys myös hyvin toimeentulevien joukossa, mutta se koskee vain miehiä. Työttömyys lisää miesten eronneisuutta.
- Kun mies jää työttömäksi, perhe ei tahdo kestää sitä. Ja mitä koulutetumpi vaimo, sen huonommin hän kestää miehensä työttömyyden, Kortteinen kertoo.

Huono-osaisuus kasautuu

Yhdessä tutkimusmetodisesta puolesta vastaavan Hannu Tuomikosken kanssa Kortteinen on analysoinut 1987-95 kerättyä seulonta-aineistoa ja työttömien itsensä kirjoittamia tarinoita ja näiden yhdistelmänä syntynyttä aineistoa. Otanta on 3 000 ja se on painotettu pitkäaikaistyöttömiin. Kortteisen mukaan tulos on kiistattoman selvä: huono-osaisuus kasautuu Suomessa.

Ennen Kortteisen Hukkaputki-kuvaa 1990-luvun suomalaistutkimukset ovat selvittäneet, että psykososiaaliset ongelmat ovat yllättävän vähän suhdanteista riippuvaisia. Kuolleisuudessa ja itsemurhatilastoissa ei näy nousua laman kohdalla eikä yhteiskunnallista halkeamaa tulonjaossa ole nähty kiitos hyvinvointiyhteiskunnan. Näin on kiitetty suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää ja todettu meidän selvinneen lamasta hyvin.

Kortteinen sanoo, että huono-osaisuus kasvaa suoraan työttömyyden keston mukaan. Vakava huono-osaisuus kasautuu pitkäaikaistyöttömien vähemmistöllä, joka ei näy aikaisemmissa tutkimuksissa. Siksi seuranta-ajan on oltava suhteellisen pitkä.

Jäljelle jäävät ovat sairaita

Työttömyys ja työkykyä haittaava sairastavuus muodostavat kehän. Terveet työttömät selviävät työmarkkinoille, ja kun sairaat jäävät jäljelle, heidän osuutensa työttömistä kasvaa. Näin pitkään työttömänä olleet ovat sairaita, - sitä sairaampia, mitä yksinäisimmiksi itsensä kokevat. Sukupuoli, ikä tai muu tekijä ei Kortteisen mukaan selitä tätä tilastollisesti erittäin merkitsevää tulosta, ainoastaan yhteisöllisyyden tunteen loppuminen.

Mitä paremmin työttömäksi jäänyt uskoo omiin mahdollisuuksiinsa, luottaa lähipiirin tukeen ja saa sitä, sitä vahvemmin yhteisöllinen tuki suojaa häntä sairastumiselta.
- Se, että tämä määräytyy luokkaperusteisesti, oli suuri yllätys, Kortteinen sanoo.

Aikuiselämän kriisejä kestävät huonoimmin alhaisen ammattitaidon ja alhaisen tulotason omaavat ihmiset, vaikka heillä olisi lukuisasti sosiaalisia suhteita. Kortteinen korostaa, että on tärkeätä erottaa määrä ja laatu eli voiko toiseen luottaa.

- Mitä alempana olet, sitä kovempia ja kylmempiä suhteet ovat, Kortteinen kuvaa esimerkiksi kapakkaa olohuoneenaan pitäviä ihmisiä, joilla näyttäisi olevan paljon kavereita.

Lapset auttavat pitämään kiinni yhteisöllisyyden tunteesta, vaikka parisuhde ei kovin hyvin toimisikaan.

Tutkimus näyttää myös, että työttömyys tuottaa nälkää. Sitä on mitattu toimeentulotuen tarpeellisuuden kautta. Nälän kokemista pahentaa, jos puoliso soimaa, syyllistää, nalkuttaa tai suorastaan vihaa.

Nälkä ja puolison viha vaikuttavat yhdessä niin, että luottamus ja usko ihmisiin viimeistään häviävät.

Työhön halutaan, vaikka sitä vihataan

Psykologian lisensiaatti Jussi Silvonen Työterveyslaitokselta sanoo, että työ liittää yhteen viisi asiaa, jotka eivät toteudu missään muualla yhtä aikaa.

Työ antaa ajalle jäsennyksen. Työssä joutuu jakamaan kokemuksia ja saa kontakteja ydinperheen ulkopuolella. Työ luo yhteisöllisiä tavoitteita ja arvoja. Työ antaa sosiaalisen identiteetin ja statuksen. Työ pakottaa aktiiviseksi.

Siksi ihmiset haluavat työhön, vaikka vihaisivat työntekoa. Työstä irtireväistynä ihminen ei enää aina osaakaan jäsentää aikaansa, ei saakaan mitään aikaan, vaikka hänellä olisi aikaa ja siksi hän saattaa sosiaalisten suhteiden katkettua passivoitua.

Työttömyys ei näin ole joutoaikaa, jolloin kalastella tai tehdä muuta mukavaa, vaan aikaa, jolloin elämänhallinnan tunne heikkenee ja psykologiset vaatimukset kasvavat. Ihminen kokee roolimuutoksen, joka on epämiellyttävä. Hän kyselee itseltään identiteettiään uhkaavia, ikäviä kysymyksiä, kuten olenko huono, luuseri ja miten kauan tätä nyt sitten jatkuu. Pienillä asioilla voidaan lamauttaa ja vastaavasti rohkaista työtä hakevaa ihmistä.

MARGIT HARA
23.1.1998


TALOUS -SIVULLE