Tyytymättömyys ei ole purkautunut ääriliikkeisiin

Betonilähiössä muhii pelon politiikka


Laman tuoma poliittinen tyytymättömyys ei suomalaisessa kerrostalolähiössä ole odotuksista huolimatta vielä purkautunut ääriliikkeiden kasvuna. Vaikka Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa voimistuvaa, etenkin äärioikeistolaista liikettä ei ole päässyt muodostumaan, eväät siihen ovat olemassa.

Tuore tutkimus yhdestä pääkaupunkiseudun betonilähiöstä kertoo, että oikeistoliikkeille tunnusomaiset teemat ovat jo läsnä lähiön arjessa. Keskeinen huolenaihe on pelko asuinalueen slummiutumisesta.

Politiikka urbaanissa betonilähiössä -nimiseen kirjaan haastateltujen lähiöasukkaiden mielestä "vanhan politiikan" toimijat eivät ole kyenneet tai halunneet tarttua heidän ongelmiinsa uskottavasti.

Lähiössä muhii poliittinen tyhjiö, joskaan tyhjiön täyttäjää ei ole näköpiirissä.
- Vaikka ääriryhmät eivät näytä saavan laajaa kannatusta, lähiöissä on nyt kuitenkin halua "näpäyttää" vanhoja puolueita äänestämällä jotakin muuta kuin aikaisempaa puoluettaan, sanoo tutkimuksen tekijä, apulaisprofessori Kyösti Pekonen Helsingin yliopiston valtio-opin laitokselta.

Rasismi luultua vähäisempää

Pääosin perinteisen politiikan pelikenttään suhtaudutaan tutkimuksen mukaan silti varsin välinpitämättömästi. Äänestysaktiivisuus tutkitussa lähiössä oli vuoden 1996 kunnallisvaaleissa 34-60 prosenttia äänestysalueesta riippuen.

Pekosen mukaan aktivoituminen epävarmassa tilanteessa on kuitenkin mahdollista. Puoluesidonnaisuuden vähetessä äänestäjillä on myös enemmän pelitilaa.

Tutkimuksen perusteella edes laajamittaisesta rasismista ei voi puhua. Pientä skinhead-ryhmää lukuunottamatta laajempaa ulkomaalaisvihamielisyyttä ei ole esiintynyt. Sen sijaan epätietoisuutta, pelkoja ja kaunaa on ilmassa. Epäluulo kohdistuu yleensä kaikkiin, jotka uhkaavat omaa asemaa, kuten esimerkiksi työnsaantimahdollisuuksia.

"Maksettu rauha" hillitsee kapinaa

Pekonen arvioi, että lähiaikojen yhteiskuntapoliittiset päätökset ovat merkitykseltään kauaskantoisia. Poliittisen aikapommin ohella kyseessä on moraalinen murros, jossa vedetään rajaa suhtautumisessa suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Pekosen mukaan hyvä sosiaaliturva on toistaiseksi estänyt kriisin puhkeamisen. Lähiöasukkaat suhtautuvat kuitenkin tukeen kyynisesti; ihmiset pyrkivät hyötymään hyvinvointivaltion tarjoamista etuisuuksista.

- Ihmiset näyttävät suhtautuvan sosiaaliturvaan kuitenkin siten, että nyt saatu "maksettu rauha" on vain väliaikaisratkaisu. Luottamusta poliittisiin päättäjiin sillä ei ole pystytty ostamaan, Pekonen sanoo.

Muutos murtaa lähiöille tyypillistä työläisyhteiskunnan kulttuuria. Tähän asti työtä on arvostettu, samoin demokraattisia arvoja.

Pekosen mukaan lähiöiden kapinaa ovat arvoperinnön ja sosiaaliturvan lisäksi hidastaneet sosiaalialan työntekijöiden, opettajien ja muiden ammattilaisten pätevyys.

Tutkimus kartoitti myös lähiöasukkaiden elämää haastattelemalla juuri näitä ihmisten kanssa työtään tekeviä avainryhmiä. Pitkiä haastatteluja tehtiin noin 50 asiantuntijan kanssa. Heille luvattiin, ettei tutkimuksessa kerrota mistä lähiöstä on kysymys.

Se ei Pekosen mielestä ole edes keskeistä, sillä kyseessä on tulkinta lähiöiden elämäntilanteesta yleensä. Vertailukohteina olivat myös lähiöt Hampurista ja Roomasta. Noin 180-sivuinen kirja ilmestyy Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden, valtio-opin ja filosofian SoPhi-julkaisusarjassa.

STT-IA
24.4.1998

POLITIIKKA -SIVULLE