Paikkatietojärjestelmät tulevat


Vaikka paikkatietojärjestelmät ovat alkaneet yleistyä maailmalla, ei monikaan tavallinen pulliainen ole tietoinen, mikä on GIS eli Geographic Information System.

Kyseessä on tiedonhallintajärjestelmä, jonka käyttöliittymänä on kartta ja jossa tiedot ovat paikkaan sidottuja. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta konsepti on tehokas ja avaa pelottaviakin näköaloja tulevaisuuteen.

Mikä ihmeen paikkatieto?

Paikkatieto on sellaista tietoa, jonka kohde voidaan paikallistaa maantieteellisesti. Otetaan kohteeksi vaikkapa korkea harju Sääksmäeltä. Se sijainti voidaan kartalla määrittää tietyillä koordinaattipisteillä, eli sille saadaan sijaintitieto. Lisäksi kohteella on nimi, Rapolanharju, ja sen tiedetään sisältävän pääasiassa moreenia. Nämä ovat kohteen ominaisuustietoja.

Entisaikaan tällaiset tiedot präntättiin tavalliselle paperikartalle hiirenjätöksen kokoisilla merkeillä ja suttuisilla väreillä, joita jokainen sai yrittää tulkita parhaan kykynsä mukaan.

Mikä sitten on paikkatieto-ohjelma?

Uudessa uljaassa maailmassa paikkatietoja hallitaan paikkatieto-ohjelmalla. Ruudulla näkyvän kartan jokaiselle pisteelle tai alueelle määritellään sijainti- ja ominaisuustiedot, jotka tallennetaan tietokantaan. Tietoja voi hakea tietokannasta yksinkertaisesti klikkaamalla oikeaan paikkaan kartalla.

Karttaa voi käyttää myös toiseen suuntaan. Tietokantaan voi tehdä erilaisia kyselyjä, ja kartalla näkyvät kyselyjen tulokset. Ohjelmaa voidaan esimerkiksi pyytää näyttämään kartalla kaikki sellaiset kunnat, joissa työllisyysaste on yli 60 %.

Paikkatieto-ohjelmassa voidaan myös yhdistellä tietoja sijainnin perusteella ja analysoida tietojen välisiä suhteita. Ohjelma visualisoi yhdistelyn ja analyysin tulokset kartalle. Tälläisillä teemakartoilla voidaan kuvata esimerkiksi suhteellisia äänestysjakaumia eri vaalipiireissä tai merenpohjan happikadon vaikutusta merilintujen pesintäalueiden muutoksiin 50-luvulta lähtien.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä

Ohjelmaan voidaan kerätä tietoja ja karttapohjia useista eri lähteistä, kunhan tarvittavat sijaintitedot vain saadaan muunnettua samaan koordinaattijärjestelmään. Lisäksi voidaan käyttää digitaalisia ilmakuvia, satelliittikuvia ja GPS-tekniikkaa.

Tiedot voivat koskea sananmukaisesti mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä: metsien kasvua, maaperän laatua, peltokanojen kevätmuuttoa, liikennemääriä, vehnäsatoja, muuttoliikettä, ostovoimaa ja poliittisia mielipiteitä.

Viime vuosina paikkatieto-ohjelmistot ovat eriytyneet toisaalta vaativiksi asiantuntijajärjestelmiksi ja toisaalta edullisiksi jokamiehen PC-sovelluksiksi. Kehittyneimmät ohjelmat tarjoavat myös mahdollisuuden kolmiulotteiseen mallintamiseen ja multimedian käyttöön.

Alan viimeisin villitys on tietenkin Internet, jonka mahdollistaa paikkatietoaineistojen laajan jakelun ja etäkäytön.

Paikkatiedoilla on käyttöä lähes joka alalla

Luonnollisesti paikkatietotekniikka on suorastaan välttämätöntä nykyaikaisessa kartoituksessa ja kartantuotannossa, mutta sitä hyödynnetään myös muun muassa:
  • kunnallisteknisissä sovelluksissa (viemäröinti, sähköverkot yms)
  • liikenteen ohjauksessa ja paikannuksessa (reitin optimointi, GPS-tekniikka)
  • väesto- ja kiinteistörekisterien käytössä
  • ympäristön tilan ja luonnonvarojen hallinnassa
  • maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa
  • kaupallisissa markkina-analyyseissä (esim. missä on paras myymälän paikka tai missä jäätelöauton kannattaa pysähtyä).

Ei edes vilpittömän humanismin lipunkantaja arkeologia ole säästynyt paikkatiedon kultaiselta kosketukselta. Esimerkiksi mahdolliset muinaiset asutuspaikat löytyvät kartalta käden käänteessä. Ensin nostetaan vesistöjen korkeus kivikautiselle tasolle ja sitten haetaan sopivan vesireitin varresta sopivat maaperäalueet. Linnavuorien näkyvyysalueetkin voi siinä sivussa tarkistaa. Sitten vain lapio kouraan ja menoksi.

Käyttäjät vielä toistaiseksi lähinnä julkishallinnossa ja isoissa yrityksissä

Tällä hetkellä paikkatietoa hyödynnetään lähinnä kunnissa ja valtion hallinnossa sekä suurissa yrityksissä, mutta ohjelmistojen halpenemisen ja paikkatietoaineistojen saatavuuden parantuessa käyttö on laajentumassa myös kuluttaja- ja pk-sektoreille.

Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen markkinakatsauksen mukaan Suomessa paikkatietojärjestelmiä työssään käyttäviä oli vuoden 1996 lopulla noin 11.500. Määrä on lisääntynyt viime vuosina 50 %:n vuosivauhdilla. Markkinoiden arvo oli vuonna 1996 lähes 200 miljoonaa ja kovassa kasvussa.

Alan peruskoulutusta antavat Teknisen korkeakoulun maanmittausosasto Otaniemessä, Tampereen TKK ja eri yliopistojen maantieteen laitokset sekä metsätieteelliset tiedekunnat. Myös alan täydennyskoulutus on aktiivista. Alan tuntijoista on kuitenkin jatkuvasti kova pula.

Paikkatiedon laatu ja hinta ongelmina

Järjestelmässä käytettävien paikkatietojen määrä on yleensä erittäin suuri, mikä asettaa tiedon käsiteltävyydelle ja laadulle melkoisia vaatimuksia. Jos pienikin osa aineistosta on virheellistä, emmekä tiedä tarkalleen mikä, ei koko aineistolla tee mitään. Suomessa paikkatietoaineistojen laatu on valitettavasti varsin vaihtelevaa.

Kehnon laadun lisäksi kotimaisten aineistojen korkea hinta on paha riesa paikkatiedon hyödyntäjille. Amerikan hunajamaassa julkisten viranomaisten keräämä paikkatieto on ilmaista ja vapaasti saatavissa, mutta näin ei ole meidän pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossamme. Köyhille akateemisille tutkijoille ja pk-yrityksille tilanne on aivan mahdoton.

Paikkatiedon analysointi on vaikeampaa kuin luulisi

Ongelmia on myös käyttäjien korvien välissä. Harvat hallitsevat yhtäaikaisesti oman erikoisalansa (esim. ornitologian, arkkitehtuurin tai sosiologian) lisäksi vielä kartografiaa, tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä, kaukokartoitusta ja kuvallista viestintää. Käsittämättömien karttojen ja kummallisten analyysien vaara on tällöin ilmeinen.

Katsoja puolestaan näkee vain analyysin lopputuloksen upeana monivärisenä karttakuvana, eikä aina älyä kysyä, millä ehdoilla laskelmat on tehty. Antavatko ne oikean kuvan asiasta tai ovatko ne ylipäänsä järkeviä? Millään ei ole niin helppo valehdella "objektiivisella" kartalla.

Pelottavia tulevaisuudennäkymiä

Periaatteessa paikkatietojärjestelmään voi tallentaa kaikki tiedot yksityisistä ihmisistä asuin- tai työpaikan mukaan. Laki tosin kieltää sen, mutta houkutus voi kasvaa monella taholla suureksi. Paikkatietojärjestelmän tehokkaat tiedonhallintaominaisuudet saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin jokaisella Orwellinsa lukeneella.

Tilannetta havainnollistakoon seuraava kuvitteellinen kauhuesimerkki.

Keskustapuolueen K-linja herää yllättäen henkiin ja ottaa Suomessa totaalisen vallan. Tohtori V, maan uusi elinikäinen presidentti ja kaunopuheinen mies, julistaa, että yleisten syiden takia maan ulkopoliittiset suhteet eivät saa vaarantua millään tavalla, ja antaa määräyksen kaikkien alle 300 metrin päässä Suomenlahden rantaviivasta asuvien kokoomuslaisten siirtämisestä turvaleirille sisämaahan.

Kolme minuuttia myöhemmin turvallisuusministeriön poliittinen virkamies ottaa yhdellä ainoalla napinpainalluksella esille ministeriön paikkatietojärjestelmästä tarkat tiedot kaikista kyseisen hakukriteerin täyttävistä henkilöistä. Paikkatietojärjestelmä lähettää samalla Internetin kautta Liikkuvan Poliisin partioautojen sylimikroihin helppolukuiset kartat, joissa pidätettävien asuinpaikat näkyvät.

Kartalla vilkkuvaa pidätettävän asuinpaikkaa klikkaamalla poliisit saavat mikronsa näyttöön kyseisen henkilön passikuvan ja henkilötiedot, verotiedot, tiedot perheenjäsenistä ja talon pohjapiirroksen. Huolellisina miehinä poliisit tarkastavat myös kaikkien naapurien henkilökohtaiset tiedot. Se käy ohjelmassa näppärästi hiirtä liikauttamalla.

Koko asuinaluetta koskevat tiedot saa näkyviin TOTAL K CTRL -painikkeella, ja Liikkuvan miehet vilkaisevat ainakin kiinteistörekisteritietoja, viemäröintikaavioita, bussireittejä, kirjaston aukioloaikoja, äänestyskäyttäytymistä ja luvanvaraisten kirjoituskoneiden sijoittumista alueelle. Tietokannassa saattaa hyvällä tuurilla myös olla SCHMUCK-pesupulverikyselyssä kerättyjä yksilöityjä elämäntapatietoja alueen asukkaista.

Satelliittipaikannuksen avulla poliisit näkevät oman sijaintinsa kartalla ja ymmärtävät, missä itse ovat. Lisäksi paikkatieto-ohjelma ystävällisesti näyttää kartalta optimaaliset ajoreitit ja ehdottaa, missä järjestyksessä pidätykset kannattaa suorittaa.

Tuskin on edes tunti Tohtori V:n ulkopoliittisesta julistuksesta vierähtänyt, kun Espoon Haukilahden suomenkielisen pursiseuran puheenjohtaja joutuu peruuttamaan seuransa jokavuotisen kevätjamboreen äkillisen jäsenkadon takia.

Paikkatietoa Internetissä

Paikkatiedosta on verkossa tarjolla paljon tietoa. Esimerkiksi Maanmittaushallituksen Paikkatietokeskus on vierailun arvoinen. Linkkejä löytyy lisää Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen Kartografiaa Internetissä -sivulta, ja erityisen valtava on Edinburghin yliopiston ylläpitämä GIS-lista

Esimerkki kartan käytöstä verkossa on Funetin kartta kotimaisista Internet-palveluista. Verkossa on tarjolla myös muutamia ohjelmademoja, ja onnelliset Linuxin käyttäjät voivat imuroida itselleen ilmaisen GRASS-ohjelman.

HEIKKI JANTUNEN
24.4.1998

TALOUS -SIVULLE