Ei politiikka europäätökseen lopu - Hallitusohjelmien painoarvo kasvaa

Sauli Niinistön politiikan osavuosikatsaus 2/98

Päätös on koko Euroopan ja myös maailmantalouden kannalta historiallinen. Vastaanvanlaista ei aiemmin ole tehty, joten kokemuksia ei ole. Koko EMU-prosessi on edennyt viimeisten vuosien aikana vakaasti.

Itse asiassa yhteisen valuutan hyödyt ovat jo olleet nähtävillä. Euroopassa pyritään julkisen talouden tervehdyttämiseen, alhaisen inflaatioon ja matalaan korkotasoon. Sitoudutaan siis kestävän kasvun talouspolitiikkaan ja näin työllisyyden parantamiseen.

Valtiovarainministerinä olen lähes päivittäin Euroopan talous- ja rahaliittoa koskevien kysymysten kanssa tekemisissä. Joskus tuntuu siltä, että EMU-kysymyksiin hukkuu. Vaikka EMU on erittäin suuri poliittinen ja taloudellinen kysymys, on kuitenkin kyse tavallisten ihmisten arkisesta asiasta; lompakossa, tilinauhalla ja hintalapuissa näkyvistä numeroista ja valuutan nimestä.

Edessä on vielä vappuviikonlopun lopulliset päätökset EU-tasolla. Paavo Lipposen hallitus on tähänastisen kolmivuotisen urakkansa merkittävimmän päätöksen jättänyt jo taakseen.

Mitä euro merkitsee ja mitä se poliittisesti edellyttää?

Kun talouspolitiikan arsenaalista poistuu ei toivottu instrumentti, devalvaatio, pitää talouspolitiikan joustaa suhdanteissa muilla, terveemmillä keinoilla. Julkisen talouden tulee olla sellaisessa kunnossa, että se kestää suhdannevaihteluita varsinkin kun haluamme ylläpitää varsin laajaa pohjoismaista hyvinvointimallia.

Muutos asettaa paineita myös työmarkkinoiden toimivuudelle ja sopimiskulttuurille. Tässä suhteessa on jo saatu näyttöjä siitä, että uuteen tilanteeseen sopeudutaan. On syntynyt maltillisia, kattavia ja ennustettavuutta antavia tulopoliittisia sopimuksia. Näihin sopimuksiin on liitetty tuloveron kevennyksiä, joita myös on jatkettava, mutta maltillisesti kuten tähänkin asti.

Työmarkkinoiden joustavuudesta on puhuttu paljon, mutta myös tehty. Muutosta on tapahtunut niin työmarkkinaosapuolten sopimisen kautta (esimerkkinä metalliala) ja lainsäädännön kautta (esimerkiksi ns. pätkätöiden huomioiminen).

Joustavuuskeskustelussa esiintyy usein harha. Kuvitellaan, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa. Joko valitaan keskitetty sopimisen malli ja reguloidut työmarkkinat tai sitten hajautettu palkoista sopiminen ja merkittävä sääntelyn purku.

EMU-Suomessa on myös malli, jossa luodaan ennustettavuutta kattavien ja maltillisten sopimusten kautta, joiden sisällä luodaan niin alakohtaista kuin yrityskohtaistakin joustoa. On siis mahdollista sopia keskitetysti ja antaa paikallista liikkumatilaa työmarkkinaosapuolten toimiessa yhteisymmärryksessä.

Suomalaisesta sopimuskulttuurista voi olla myös hyötyä euroalueella. Ei ole mitään poliittista syytä yrittää murtaa työmarkkinaosapuolten vastuullista sopimisen mallia.

Sen sijaan on syytä puhua yksittäisten liittojen mahdollisuudesta kiristää itselleen etuja muiden kustannuksella. Voi siis olla, että euroalueella toimiminen edellyttää työmarkkinaosapuolten keskusjärjestöjen aseman vahvistumista suhteessa jäsenliittoihinsa.

Köyhyydellä ei kannusteta

Myös sosiaalisen turvallisuuden kannalta ennustettavuus on keskeisellä sijalla. Oman elämän hallinta erilaisten sosiaalisten riskien, kuten työttömyyden, kohdatessa on pystyttävä ennustamaan tuleva tilanne. Muutokseen sopeutuminen vaatii jonkinlaista ennustettavuutta.

Tämä ennustettavuus koskee paitsi sosiaaliturvaa myös muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Tällä hallituskaudella on saatu hyviä kokemuksia siitä, että hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä sovitut leikkaukset on kyetty toteuttamaan ja ne ovat olleet kaikkien toimijoiden tiedossa. Samanlaista ennustettavuutta toi pääomatulon veroprosentin ilmoittaminen ja lupaus siitä, ettei siihen vaalikaudella korotuksen jälkeen kosketa.

Tällaiset ennustettavuuteen liittyvät seikat tulevat merkitsemään myös seuraavasta hallitusohjelmasta neuvoteltaessa sitä, että hallitusohjelman painoarvo kasvaa. Pelkästä löyhästä julistuksellisesta ohjelmasta tulee keskeinen julkisen vallan toimien ennustettavuutta vahvistava dokumentti. Sen tulee tarjota niin kansalaisille kuin yrityksillekin tietoa tulevasta.

Näin kykenemme yhdistämään sekä välttämättömät uudistukset että turvallisuutta luovan ennustettavuuden.

SAULI NIINISTÖ
21.4.1998
Juttu on julkaistu 21.4.1998 viikkolehti Nykypäivässä.