Oivaltava lukija arvostaa vain oivaa toimittajaa



Toimittajat ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana astuneet vanhalta asemapaikaltaan ovensuusta sisälle vallan kamareihin. Vallan myötä ovat kasvaneet vastuu ja hyvän toimittajan vaatimukset.


Mitä sitten edellytetään hyvältä toimittajalta nykyään? Entäpä jos asiaa kysyisi heiltä itseltään, hyviltä toimittajilta, tai vielä paremmilta, huippujournalisteilta.

Journalistiikan professori Esko Salminen on Oivaltava toimittaja -kirjaansa varten haastatellut 21 eurooppalaista huipputoimittajaa ja esittänyt heille saman kysymyksen: Millainen on hyvä toimittaja? Vastaukset ja niistä vedetyt johtopäätökset on tarkoitettu kaikille medioita seuraaville, ei pelkästään suppealle ammattipiirille.

Esimerkiksi toimittajan ja vallan suhteesta Salmisella on selvä näkemys.
- Näyttää siltä, että nuorempi journalistikunta on enemmän tietoinen omasta vallastaan ja mukana toisella tavalla kuin aikaisemmat "ovensuussa seisseet" toimittajat.

Salmisen mukaan toimittajan ammattitaito mitataan sillä, onko hänellä kyky kertoa yhteiskunnallisten asioiden todellisesta tilasta eli kyky antaa asioille niiden oikea nimi.
- Jos uutistyössä oleva toimittaja alkaa kertoa, miten asioiden tulisi olla, hän liukuu poliitikkojen reviirille ja alkaa käyttää journalismin kannalta valtaansa väärin.

Salminen kannustaakin lukijoita seuraamaan, kuinka hyvin toimittajat onnistuvat yhteiskunnallisten asioiden kuvaamisessa.

Huippuja ja legendoja

Kirjassa toimittajan työtä valottavat omasta näkökulmastaan muun muassa tv-toimittaja ja tuottaja Kari Tervo sekä Helsingin Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja, nyt jo eläkkeelle siirtynyt Simopekka Nortamo.

Suomalaisten lisäksi mielipiteitään esittävät brittiläiset, saksalaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset toimittajat. Heidän työpaikkojaan ovat muun muassa sellaiset instituutiot kuin The Times, The Financial Times, BBC ja ranskalainen Le Monde.

Useimpia haastateltuja voi huoletta kutsua huipputoimittajiksi, mutta saksalainen Günter Wallraff on jo elävä legenda. Hänen omintakeinen, "roolileikkeihin" perustuva tutkiva journalisminsa on nostattanut Saksassa vuosikymmenien aikana monta myrskyä. Wallraffin siirtolaisten oloihin pureutunut Ganz Unten -kirja (suom. Pohjalla) on Saksan myydyin kirja toisen maailmansodan jälkeen.

Pakko päästä julkisuuteen

Lähes kaikki Salmisen haastattelemat huippujournalistit korostavat, että toimittajan on uskallettava pistää itsensä likoon työssään. Heittäytymisen vastapainoksi tarvitaan kuitenkin myös älyllistä rehellisyyttä.

Salminen huomauttaa, että jos oman persoonan esilletuomisesta tulee pelkkää tyylikeinottelua ja kikkailua, toiminta on jo ristiriidassa älyllisen rehellisyyden kanssa.
- Journalismiin on koko ajan tunkemassa väkeä, joka haluaa päästä esiin hyötyäkseen esimerkiksi politiikassa. Julkisuudesta eli huomiosta on tullut jonkinlainen statussymboli ja kilpailun kohde.

Lukija on kuningas

Salminen muistuttaa, että länsimaisen journalismin perusta on aina lukija. Lukija tai median seuraaja on yleensä itsekin tapahtumien keskellä ja monesti niiden asiantuntija.

Siksi laaja yleissivistys on toimittajan työkaluista ehkä tärkein. Se on tarpeellinen jo pelkästään toimittajan itsekunnioituksen ja tiedotusvälineen luotettavuuden kannalta.

- Määrätty osa lukijoista tietää asiasta aina enemmän kuin toimittaja. Jos tietosisältö ei ole pätevää, koko lehti alkaa menettää nopeasti uskottavuuttaan, kuten Le Monden Jacques Isnard kertoo Ranskassa tapahtuneen.

Tiedotusväline menettää uskottavuuttaan myös silloin, kun toimittajan kielellinen taju ei ole riittävä. Salminen onkin huolestuneena pannut merkille, että oman kielen vivahteiden taju on nuorella polvella heikentynyt.

Toimittajille valtio-oppia

Haastattelututkimuksen ehkä yllättävin havainto oli se, miten vähän eurooppalaiset huipputoimittajat arvostavat media-alan teoreettisia yliopisto-opintoja. Monet pitävät niitä täydellisenä ajan haaskauksena, kuten BBC:n toimittaja Peter Snow, joka vertaa niitä "opiskelun opiskelemiseen".

- Juuri tällaista opetusta on viime vuosikymmeninä lisätty kaikkien näiden maiden yliopistoissa. Sitä mukaa kun koulutus on lisääntynyt, sen arvostus huipputoimittajien piirissä näyttää heikentyneen.

Akateemista tutkintoa sinänsä pidetään hyödyllisenä, mutta tuleville toimittajille suositellaan esimerkiksi kansantaloustiedettä tai valtio-oppia tai melkein mitä tahansa paitsi media-alan opintoja.

Salminen on samaa mieltä siitä, että tiedotusoppi ja viestintä kuuluvat omaksi yliopistolliseksi tutkimusaiheekseen, mutta ei toimittajaopintojen pääaineeksi.

Lisäksi Salminen kiinnitäisi nykyistä enemmän huomiota uusien toimittajaopiskelijoiden valintaan.
- Tutkijoiden valintaan ei minulla ole huomauttamista. Sen sijaan toimittajalinjan valinnoissa on varmasti puutteita. Ammatti on niin monella tavoin luova taipumusammatti.

Salmisen Oivaltava toimittaja julkaistaan suunnilleen samoihin aikoihin toisen media-alan nykytilaa luotaavan teoksen, Mika Lahtosen Paparazzin päiväkirjan kanssa.

STT-IA
25.9.1998


AJASSA -SIVULLE