Saksalaisten ympäristöbisnes kukoistaa



Yhdistyneen Saksan 80 miljoonan asukkaan eläminen tuottaa valtaisat ympäristömarkkinat. Niillä pyöri viime vuonna rahaa 70 miljardia D-markkaa eli reilusti yli Suomen valtion budjetin loppusumman, noin 210 miljardia Suomen markkaa.


Suurimman siivun ympäristömarkkinoista lohkaisee vesiensuojelu ja lietteet. Seuraavina tulevat jätteiden käsittely, ilmansuojelu, meluntorjunta, energiansäästö, mittaukset ja analysointi.

Saksalaisten ympäristötietous on kaikilla mittareilla ennätysmäistä. Lainsäädäntö tukee opetuslaitosta viisaan tiedon levityksessä. Saksalaisetovat heränneet ympäristöasioihin yksinkertaisesti katsomalla ympärilleen. Maailman paras ympäristökonsultti on pakko.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että vaahtosammuttimen kokoiset nassikat nakuttavat turistin auton ikkunaan, jos tämä tutkii karttaa auto tyhjäkäynnillä.

Berliinissä toimivan vientikeskuksen johtaja, kaupallinen sihteeri Jarmo Lindell kertoo, että ympäristömarkkinoiden kehittymistä sanelee lainsäädännön ohella silti aina myös politiikka.

Tästä esimerkkinä on ilmansuojelu. Saksan kuuluisille moottoriteille ei ole odotettavissa rajoituksia.
- Frau Müller pesee jugurttipurkkeja, mutta Herr Müller saa ajaa bemarillaan kahta sataa Autobahnilla, kertoo Lindell asenteista.

Kaatopaikat vähentyneet dramaattisesti

Erityinen kierrätyslaki astui voimaan Saksassa lokakuussa 1996. Lain keskeinen sisältö on aiheuttajaperiaate. Kustannusvastuu ohjataan tuottajalle.

Kierrätyslakiin sisällytettiin myös uusia tuoteryhmiä kuten akut, käytetyt autot, tietotekniikka ja viihde-elektroniikka. Kun auto poistetaan liikenteestä, omistaja vastaa siitä, mitä sille tapahtuu. Tien varteen hylätystä autosta koituu omistajalle kovat rangaistukset.

Kierrätyslain antia on hyvä kokonaisnäkemys tavoitteista, joihin pyritään. Poltto lisääntyy ja materiaalien kierrätys tehostuu entisestään.

Vaihtoehtoisia tapoja keventää jätekuormia tarkastellaan eri vinkkeleistä; ympäristöystävällisyyden, mutta samalla yritystoiminnan kannattavuuden kannalta.
- Sertifiointi on tärkeätä, että rakentuu oikeata, vakaata bisnestä, Lindell sanoo.

Hänen mukaansa nyt käynnissä oleva kehitys muuttaa täysin materiaalivirrat. Loppusijoitettavan jätteen osalta orgaanisten aineosien enimmäismääräksi jää viisi prosenttia.

Kaatopaikkojen lukumäärä on jo romahtanut, niitä löytyy pääasiassa maan itäosista. Saksassa on jo valtavaa ylikapasiteettia kompostointilaitoksissa.

Lindellin mukaan selitys on yksinkertainen. Ensin kunnissa äänestettiin kaatopaikkaa vastaan, sitten jätteiden polttolaitosta vastaan ja nyt äänestetään sitä vastaan, että kompostimultaa levitettäisiin oman lapsen koulun pihalle. Sen puhtauteen ei luoteta.

Saksalainen maksaa ympäristötuotteesta

Miksi saksalaiset sitten ovat vallanneet ympäristömarkkinoita niin tehokkaasti?

Lindellin mukaan he näkivät alan kasvun ja hyödynsivät osaamisensa oikea-aikaisesti, ainakin neljä vuotta ennen muita. Osa ympäristöasioihin keskittyneistä yrityksistä sovelsi markkinoille jo olemassa olevia tuotteita, osa aavisti oikein tulevat markkinat ja tuotti niille uusia tuotteita.

- Saksalainen maksaa viisi prosenttia enemmän ympäristötuotteesta, Lindell väittää.

Yritystukipolitiikka tukee hyvin tällaista kehitystä, eivätkä useimmat saksalaisyritykset näe kansainvälisessä kilpailussa uhkaa toiminnalleen. Suomalaisille ympäristötuotteille löytyisi myös kysyntää, mutta niitä pitää Lindellin mukaan markkinoida muilla argumenteilla kuin Lapilla tai joulupukilla. Erityisesti puhtailla elintarvikkeilla olisi kysyntää.

Energiateknologia alkaa Lindellin visioissa integroitua.
- Vuonna 2000 integroitu ympäristöteknologia muodostaa jo 15 prosenttia maailmanmarkkinoista

Haaveena oma kaatopaikka

Saksalainen ympäristöbisnes on jo selkeä vientituote. Lindell kertoo jätehuollon yrittäjän eläkeunelmasta. Eräs saksalainen "paskakuski" aikoo eläkepäivikseen muuttaa Espanjaan tai Portugaliin hyvän golfkentän tuntumaan. Tähän saakka kuulostaa vielä tavalliselta, mutta paikan valinnan sanelee se, mistä hän saa ostetuksi oman kaatopaikan.

Nykyosaamisellaan saksalainen arvioi pystyvänsä hoitelemaan kokonaisen pienen Välimeren kaupungin jätehuollon.

MARGIT HARA
25.9.1998


TALOUS -SIVULLE