Aho äimistelee kohua vaalipiirin vaihdoksesta


Keskustan puheenjohtaja Esko Aho on aistinut Helsingissä suorastaan vihamielisyyttä ilmoitettuaan vaalipiirinsä vaihdoksesta. Kohu sai Ahon valpastumaan, sillä maaseudulla ei hänen mielestään tulkita, että nyt tuokin otti ja lähti.

Kun poliittiset vastustajat vääntelehtivät, se voi oppositiojohtajan mielestä merkitä mielenkiintoisia vaaleja.

Siperian tai Pohjanmaan opettama Esko Aho uskoo lujasti, että kahtiajaosta kärsivä kansakunta eheytyy sekä kansallisesti ja alueellisesti keskustan uudesta, terävöityneestä politiikasta. Aho julistaa, että pääkaupunkilaisten ja maaseudun ihmisten edut käyvät aidosti yhteen, kun asia vain halutaan nähdä niin.

Ahon itsevarmuutta pönkittävät keskustan kannatuksen ja viljelijöiden ahdinkoa ymmärtävät kansalaismielipiteet. EU-jäsenyyden mahdollistama täysimääräinen kansallinen tuki pitää Ahon mukaan palauttaa. Suomalaista maataloutta tuettiin viime vuonna 8,5 miljardilla markalla. Lähes kaksikolmasosaa tukimiljardeista tuli suoraan suomalaisilta veronmaksajilta, loppu EU:n pussista.

Viljelijät saivat palkkaa ainoastaan tukien ansiosta. Maataloustuotteiden myynnistä rahaa kertyi tuista puhdistettuna noin 11,3 miljardia, mutta kustannuksia oli yli 13,5 miljardia. Nyt suomalaiset näkevät Ahon mukaan, mikä on todellinen tilanne. EU-jäsenyyskeskustelun aikana valtaväestö joutui ”propagandan” viemäksi. Aitoa markkinahenkistä maataloutta ei voi harjoittaa näillä leveysasteilla.

Aho ahdistaa Helsinkiä, mutta Ahoa ei ahdista

Stadilainen taksimies sanoi Esko Aholle, että mä äänestän sua seuraavissa vaaleissa, mutta julkisuuden reaktioista oppositiojohtaja on aistivinaan jopa vihamielisyyttä siitä, että hän asettuu ehdokkaaksi Helsingissä.

Keskustan puheenjohtajan vaalipiirin vaihdoksesta nousseen kohun mittasuhteet yllättivät Ahon, vaikka hän toki osasi odottaa vilkasta keskustelua. Kruunuhaan Kennedyksi tituleerattu Aho surffaa nyt julkisuuden pyörteissä ja ottaa siitä poliittisella kokeneisuudellaan paljon irti.

Keskustan kannatuslukujen komeasta noususta Aho on hyvillään, muttei jää koukkuun. Kännykkä pirisee kysymyksiä myös Hiihtoliiton asioista, välissä hoideltiin eduskunnan välikysymyskeskustelua ja viikolla poseerattiin pääministeri Tony Blairin kanssa Lontoossa.

Profiiliaan terävöittävä oppositiopuolue löysi paljonkin yhteistä brittien Labour-puolueen tavoitteiden kanssa, vaikka tähän saakka on luultu, että Blair on pikemminkin pääministeri Paavo Lipposen kavereita.

Mutta kuten Esko Aho parin otteeseen haastattelun kuluessa itse sanoo, poliittinen elämä on mystinen juttu.
- Minulle oli hirveä yllätys, että Helsinkiin tulo sai aikaan näin valtavan kohun ja jokaisen pitää nyt ottaa siihen kantaa ja esiintyä tässä asiassa asiantuntijana. Se on vähän mystinenkin juttu, mutta mikäs tässä.

Aho ei kovasti ihmettele, ettei pärjännyt Helsingin Sanomien Helsinki-aiheisessa tietokilpailuissa. Ei olekaan kovin tärkeätä tietää kolmosen ratikan reiteistä tai kaljatuopin slanginimestä. Sen sijaan hän riemastui, kun selvisi, ettei kohuttu ”väärä” vastaus Helsingin saamista valtionosuuksista mennytkään niin tukkimetsään kuin ensireaktioissa riekuttiin.

Aho myöntää alkuun hämmästelleensä, voiko hänen tietämyksensä heittää noinkin pahasti.
- Myönnän, ettei minulla mitään tarkkaa lukua ollut mielessä, mutta koitin päätellä. Mutta ennenkuin esitetään kysymys, täytyy tietää oikea vastaus, hän pääsee nyt sanomaan.

- Jos en ollut ihan oikeassa, en ollut ihan väärässäkään. Huvittaa, että tässäkin oli kauhea kiire ottaa kantaa siihen, mitä minä tiedän ilman, että asianomaiset itse olisivat varmoja, kuinka asiat ovat.

Valtionosuusjärjestelmä on hyvin moninmutkainen. Tosiasia on Ahon keräämien todisteiden mukaan se, että Helsinki saa sosiaali- ja terveystoimeensa ja sivistystoimeensa lähes pari miljardia markkaa. Sen sijaan on taas muita mekanismeja, joilla Helsinki taas menettää rahaa. Jos ne otetaan huomioon, niin päästään lähemmäs sitä, mistä oli puhe.

Helsingin kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Pekka Sauri (vihr) ei tästä lannistunut, vaan syytti Ahon kääntävän mustan valkoiseksi. Hänen mukaansa verotulojen tasaus on osa valtionosuusjärjestelmää ja näin Helsingin valtionosuudet jäivät 1997 552 miljoonaan ja tänä vuonna ne putoavat 230 miljoonaan.

Säännöt kadoksissa

Kohkaava reaktio paljasti vuodesta 1973 Helsingissä asuneelle Aholle myös, että vaalipiirin vaihdos todella jakaa ihmisiä.
- On ihmisiä, jotka ovat puolesta ja on ihmisiä, jotka ovat huomattavasti vastaan.

Aho keräsi vuoden 1995 vaaleissa Vaasan vaalipiiristä yksinään 16 400 ääntä, kun Lipposen saalis Helsingissä oli hieman yli 13 000 ääntä. Keskustan puheenjohtajaa hykerryttikin Kansan Uutisten Yrjö Raution kommentti, jonka mukaan oikea, tasaveroinen asetelma olisi se, että Lipponen muuttaisi nyt Pohjanmaalle.

Keskusta on aikaisemmin saanut Helsingistä puhtaasti oman ehdokkaansa ainoastaan vuoden 1991 vaaleissa, kun Olli Rehn valittiin 4 400 äänellä. Rehniä edelsi varamiehen paikalta noussut Kyllikki Stenroos (nykyinen Virolainen) 1970-luvun lopulla.

Siperia on Ahon mukaan opettanut, että suurimman oppositiopuolueen johtajan on oltava valmis pääministeriksi. Näin Aho ilmoitti julistaessaan lähestyvät vaalit pääministerivaaleiksi. Seuraavan päivän kommenteissa kokoomuksen Sauli Niinistöä tungettiin kuvaan sotkemaan selvää vastakkainasetelmaa.
- Ei se, ketä Helsingissä on ehdokkaana vaikuta sinänsä meidän toimintaamme, Aho sanoo.

- Ratkaisuun tulla ehdokkaaksi Helsinkiin liittyy tietysti monenlaisia asioita, etenkin henkilökohtaisia. Hauska kuitenkin huomata, että muut ovat joutuneet vääntämään. Se antaa merkin, ettei ratkaisu ole tältäkään kannalta huono.

Tuo kuulostaa melkein vahingoniloiselta?
- Nooh, minusta vaan on niin mystistä tämä poliittinen elämä. Tässä ei ole mitään sääntöjä.

Vielä 1970-luvulta tuttu asetelma, jonka mukaan puolueen kannatus oli maaseudulla sitä vankempaa, mitä enemmän kepun herroja haukuttiin Helsingissä, taitaa olla taaksejäänyttä?

- Se on muuttunut. Olin juuri Kärkölässä, ja siinä ensimmäisen kerran aistin kuinka suuri merkitys tällä ratkaisulla on maaseudun ihmisille. Kyse ei ole siitä, että maaseudun ihmiset ajattelevat, että ahaa, tuokin lähti. Lähdin toisenlaisella viestillä liikkeelle eikä kyse ole siitä, että ikäänkuin vaihdan jotenkin puolta.

Yhteinen politiikka maalle ja kaupunkiin

Vuosikausia keskustan aluepoliittista sanomaa kuunnelleelle voi silti mennä päiväkahvi väärään kurkkuun, kun Aho vakuuttaa uskovansa politiikkaan, joka on yhteistä Helsingille ja maaseudulle.

- Uskon sellaisen politiikan mahdollisuuteen. Nythän asia ikäänkuin yritetään kiistää. Ei ikäänkuin voi olemassa politiikkaa, joka voisi yhtä hyvin palvella helsinkiläistä, kannukselaista ja utsjokelaista.

Aho vastustaa muuttoliikettä, joka perustuu pakkoon ja vaihtoehdottomuuteen. Se on inhimillisesti vahingollista ja yhteiskunnalle kallista, kun olemassa oleville palveluille ei ole käyttäjiä ja uusia on rakennettava ruuhka-alueille. Oppositiojohtaja puhuu kansalaisten kahtiajaosta hyvä- ja huono-osaisiin sekä alueellisesta kahtiajaosta. Tämän problematiikan Aho kohtaa Helsingissä tuntematta kolmosen ratikan reittejä, ilmeisesti taksinkin ikkunasta.

- Keskustasta sivummalle mentäessä näkee, miten rajua jakautuminen on. Viestini on se, että jotenkin tämäkin kaupunki on pidettävä koossa. Sen ehto on, että sisäinen muuttoliike on hallinnassa. Silloin on varaa rakentaa Helsinkiä helsinkiläisille. Nyt Helsinkiä rakennetaan yhtä paljon tänne muuttaville kuin helsinkiläisille.

Junantuoma puoluejohtaja sanoo, että keskusta testaa Helsingissä nyt keskustan viestin uskottavuutta. Mielipidemittausten mukaan keskustalla on mahdollisuuksia kahteen paikkaan ilman vaaliliittojakin, joiden synnyttely päätyi jo keskenmenoon.

Ahon mukaan ei ole enää olemassa Helsinki-politiikkaa ja kansallista politiikkaa, vaan Helsinki-politiikka on osa kansallista politiikkaa. Lähes kaikki kaupungit kärsivät muuttotappioista.
- Ei ole enää olemassa vanhaa asetelmaa, jossa vastakkain olisi syvä maaseutu ja muu kehittyvä maa.

Pettävä hyvänolon tunne

Keskustan tuoreista, mairittelevista kannatusluvuista ei pidä Ahon mukaan tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että vaalit olisi voitettu. Monesti on kuulemma tapahtunut niinkin, että lukemiin on alettu uskoa yllättävälläkin tavalla.
- Hyvät kannatuslukemat voivat luoda hyvänolon tunteen, joka kostautuu.

Aho myöntää silti yllättyneensä, että keskustan kannatus on vahvistunut puolessa vuodessa reippaasti.
- Tosin pitää muistaa, että lähtötaso eli vaalitulos oli yli todellisen kannatuksen.

Mielipidemittauksissa olemme nousseet vaalikauden aikana 6,5-7 prosenttiyksikköä. Kannatusgalluppien rinnalla julkaistiin myös tieto, että suomalaisista enemmistö olisi valmis tukemaan viljelijöitä nykyistä enemmän. Viljelijöiden ponnistelua elantonsa eteen ymmärretään paremmin kuin EU-jäsenyyskeskustelun aikoina.

Aho selittää myöhästyneen reaktion ”propagandalla”, jolla jäsenyyttä markkinoitiin.
- Moni alkoi uskoa, että seurauksena onkin toisenlainen asetelma, että maataloudesta tulee markkinaehtoista, tukitarve loppuu, ja kilpaillaan oikein aidosti Euroopan maatalouden kanssa. Ihmiset ovat alkaneet nähdä, mikä on tilanne ja jakavat huolen. Nyt kun EU-jäsenyyden kansallisen tukiratkaisun antamia mahdollisuuksia ei ole täysimääräisesti käytetty, nähdään mitä tapahtuu.

- Ei maataloutta harjoiteta vuodesta toiseen, vaan vuosikymmenestä toiseen. Kukaan ei tahdo uskaltaa investoida ja rakentaa, kun on pelkoa pelisääntöjen muuttumisesta jopa parissa vuodessa.

MARGIT HARA
27.2.1998

POLITIIKKA -SIVULLE